Ahdistuksen tunteet. Teidän lukemattomat upeat vinkit, miten selättää ahdistusta!

Ahdistuksen tunteet. Teidän lukemattomat upeat vinkit, miten selättää ahdistusta!

Aika moneen otteeseen olen sivunnut täällä blogissa vaihdevuosien tuomia ahdistuksen tunteita, jotka alkoivat selittämättöminä kenties noin neljä vuotta sitten ja paisuivat kuin pullataikina siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä jotain.

Kuvailisin tätä vaihetta ja olotilaa näin, olin uppeluksissa ja räpiköin, nyt pysyn pinnalla ja pää saattaa välillä hetkittäin upota veden alle. Vieläkään en riemulla uida pulikoi.

Paljon parannusta, mutta maalissa ei vieläkään. On hyviä ja tasaisia päiviä ja sitten on aivan järkyttäviä päiviä. Joku voisi ajatella, että näin elämä meneekin, tällaisia päiviä kaikilla on. Mutta tämä ei ole samanlaista ahdistusta kuin nuorempana tai vielä muutamia vuosia sitten.

Totta kai ahdistuneisuuden tunteet kuuluvat elämään, mutta silloin kun ahdistuksen tunteet ottavat vallan, olivat yhdessä vaiheessa vallitseva mielentila, nyt päivittäin kylässä kävijä, on pakko pohtia mikä avuksi?

Osittain olen jo hyvin uupunut tähän taisteluun, osittain kauhuissani miten hirveä olo jokin aika sitten oli ja miten lähimuistissa tuo painajainen on. Osittain toiveikas miten paljon parempi olo on nyt ja hyvän olon syrjästä kun saa kiinni, alkaa ymmärtämään, että on aivan hilkulla, että tasapaino saattaa löytyä.

Toki on myös pakko kysyä itseltään, mikä on tätä aikaa, kuinka moni kärsii nyt? Mikä on mitä? Painajaisia olen nähnyt nyt monena yönä peräkkäin, mikä on yleensä aivan normaalia omalta osalta, käsitellä öisin päivällä käsittelemättömiä tunteita.

On ollut sotaunia, taivaalta tiputetaan pommeja ja piiloudun kerrostalon rappuun ja hädissäni mietin ovatko kaikki lapset turvassa? Viime yönä Sons of Anarchy:n jäsenet ajoivat takaa varastotilalta pimeään metsään ja poljin potkulaudalla sokkona yli puiden juurakkojen ja pelkäsin kaatuvani ja että saadaan kiinni.

Instagramin puolella kirjoitin etanaunesta ja ahdistuksen tunteista, jotka todellakin ovat universaali ilmiö, miltei kaikki meistä kokevat ahdistuksen tunteita ajoittain tai usein tai jopa päivittäin. Sain Instagramin puolella yli 100 kommenttia joko yksityisviestinä tai feedkuvan alle. Sain hurjan määrän hyviä neuvoja käsitellä ahdistuksen tunteita ja ajattelin, että jos edes yhdelle ihmisistä voisi näistä neuvoista olla apua myös täällä blogin puolella, se on jo suuri syy kirjoittaa tämä postaus ja listata nämä hyvää tarkoittavat, vertaistuelliset, rohkeitten ihmisten antamat neuvot.

Kaikille tuhannet kiitokset kommenteista.

Kirjoitin Instagramiin näin:

”Näin unta, että joku laittoi suuhuni ison ukkoetanan ja sanoi etanan olevan ”Jumala.” Huh olipa merkillistä. Halusin kaikin keinoin saada etanan ulos sisuksista, ennen kuin etanasta ja minusta tulee yhtä eli joku merkillinen muodonmuutosprosessi olisi ollut luvassa ja luultavasti olisin muuttunut osittain etanan näköiseksi. 

Unitulkinta kertoo: ”Etana  tuo hitaasti huononevia uutisia. Asiat ovat kääntymässä pahempaan suuntaan.” No niin, just great.

Miten siellä, kun teitä ahdistaa, miten pääsette ahdistuksen tunteista eroon? Täällä ei auta ajatus, että ahdistus menee ohi, koska tunne hiipii päivittäin mieleen. Huolipäiväkirja tai huolihetki eivät auta myöskään lainkaan, en pysty projisoimaan ahdistusta yhteen lyhyeen hetkeen ja tämän jälkeen unohtamaan tunteet.

Muistan hyvin miten ahdistuksen tunteet alkoivat hiipiä mieleen iltaisin muutama vuosi sitten. Epämääräinen tunne, nyt ahdistaa, mutta ei lainkaan ymmärrystä miksi?

Jossain kohden ahdistuksen tunteet saivat niskalenkin ja kaikki yöt menivät murehtimiseen, että läheisille sattuu jotakin ja oli turvaton olo. Olen vieläkin niin traumatisoitunut kaikista unettomista öistä ja tuosta pelosta, ettei pelko täysin päästä irti.

Ennen elin hetkessä, mietin asiat järjestyy, olin jonkinlainen optimisti.

Nyt murehdin ikääntymistä, miten kaikki lapset pärjää, miten lapset kestävät isoja vastoinkäymisiä, miten he pärjäävät, kun en ole enää täällä heitä tukemassa. Olen itsekin pärjännyt, joten miksi eivät lapset pärjäisi. Selvästi on vaikeaa päästää lapsista irti.

Vallitseva elämäntilanne, joka varmasti kuristaa suurta osaa meistä, ikääntyminen, vaihdevuodet, ihmiskontaktien väheneminen, kaikkien lasten kasvaessa aikuiseksi ja sitä myötä tarpeettomuuden tunne. Kahden vuoden aikana monen ihmisen ja myös eläinten poismeno on saanut miettimään, tätäkö ikääntyminen on, alamäkeä, sairastumisia ja menehtymisiä.

Seela Sella sanoi lehtihaastattelussa ”kun ahdistaa, käännän ajatukseni pois itsestäni.” Mutta kun ei sekään oikein auta, koska murehdin niin paljon muita.
Mikä avuksi ahdistuksen tunteisiin, miten te toimitte kun ahdistaa? 

Olisi hyvä muistaa, että ihmisen hymyn takana voi olla vaikka minkälaisia tunteita.

Teidän upeita ja julkisesti antamia neuvoja ja ohjeita ahdistuksen selättämiseen. Yksityisviestillä annetut luonnollisesti jätän julkaisematta, koska ovat yksityisesti annettuja neuvoja ja oman sydämen purkamista ja tarkoitettu yksityiseksi.

Liikunta ja ulkoilu, alkoholi ja sokeri

”Mä liikun itteni hikeen joka toinen päivä. Endorfiinit valtaa kropan, ja huolet pienenevät. Kun löytyy sellainen laji, josta tykkää, on kiva liikkua. Mulla sauvakävely, pilates ja Pamela Reifin jumpat Youtubessa. Olen myös huomannut, että kroppa ei siedä enää alkoholia tai sokeria, joten nekin on ihan minimissään.”

”Mulla ajatukset kierää kehää usein eikä ajatuksia tahdo saada loppumaan.. mun neuvo on varpaille nousu (mä teen mx 20 kertaa ulkoilu…)”

”Tämmöstä se välillä on, meidän ikääntyvien ajatusmaailma. Mua vähän helpottaa kevyt liikunta ja ystävien kanssa keskustelu.”


Mä lähden ulos metsään ja luontoon, ja hengittelen siellä syvään niin saan energiaa ja ajatuksetkin selkeytyy.”

Lempisarja, hyvää mieltä tuova sarja, itkeminen

”Ahdistukseen auttaa usein joku oma sarja. Olen katsonut esim. Emmerdalea 24 vuotta, siihen olen uppoutunut ihan hirveimpinäkin elämän hetkinä. Itkeminen auttaa usein kamalaan oloon, sitten se paino tavallaan lähtee pois rinnan päältä, ja on helpompi hengittää. Murehdin itse paljon läheisiä ja mietin miten lapset pärjää jne. Olen aina ollut vähän murehtija.”

Samaistun voimakkaasti. Itsehän pidän ahdistusta loitolla tuijottamalla Netflixistä ja Viaplaylta sarjoja. Samat tutut suosikit pyörivät mulla vuodesta toiseen (Gilmore Girls, Downton Abbey, Greyn Anatomia, nyt Good wife ja Teho-osasto.) Jännäreitä en kykene enää katsomaan, koska ahdistus lisääntyy.”

Ei kannata liikaa märehtiä


”Huolten saavi on pohjaton eikä sinne kannata liian syvälle kurkistella, kun ne akuuteimmat huolet nousee muutenkin pinnalle. Tämän kun aina muistaisi.”

Voisiko asioita murehtia ennen nukkumaan menemistä, ettei murehtisi yöllä?

”Sitten alkaakin murhehtimismylly jauhaa, eli mietin ikääntyviä vanhempiani siellä kaukana, äidin Alzheimeria, siskoni perhettä ja toisaalta lapsieni pärjäämistä täällä, omaa ikääntymistäni ja sairauttani…..ja lopulta ahdistun niin, ettei henki meinaa kulkea!
Ihan kamalaa!
Olen koettanut murehtia asiat hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, mutta ei auta!”

Usko ja kun usko, saa voimia, jotka kantaa, kiitollisuus.

”Olen huomannut itsessäni, että iän myötä olen herkistynyt entisestään. Hyvin nopsaan erilaiset pelot ja huolet valtaavat mielen. Isoin huoli on tietysti se, että omille rakkaille sattuisi jotain.
Oma terveys, joka on työstressin myötä huonontunut, myös surettaa ja huolettaa. Korona on kurittanut yritystoimintaa ja sitä tietty murehdin ja pelkään, miten taas selviän tämän vuoden.

Minua eivät ole auttaneet huolipäiväkirjat tai hetket, jotka varaisin murehtimiseen yms. Kyllä ne tunteet ja huolet pulpahtavat pintaan omia aikojaan.
Olen koittanut tehdä töitä oman mieleni kanssa, etten ainakaan aina putoaisi sinne ”kuiluun”. Joskus toki on jotenkin puhdistavaa rypeä siinä pintaan nousseessa tunteessa ja antaa kyynelten ja kaikkien tunteiden tulla. Se jotenkin helpottaa. Mutta sellaista ei jaksa kauhean usein eikä ole tarpeenkaan.

Luen myös raamatun psalmeja, joiden kirjoittaja sanoittaa hyvin tunteita, mitkä monasti itselläkin jyllää. Siellä puhutaan paljon vihollisista, jotka olen tulkinnut niiksi meidän mielen vihollisiksi, jotka usein ”vainoavat” meitä. Huokaus tuonne ylöspäin on yksi turva itselläni. Aina on voimia ja apua tullut jollain tavalla. Ei aina niin kuin toivoisi tai odottaisi. Eri vaiheissa on ollut kuitenkin ns. ”kannettu olo” ja on jaksanut vaeltaa taas eteenpäin.

Eihän tämä elämä aina helppoa ole, mutta paljon on hyvää, josta saa olla kiitollinen. Oma haasteeni olisi oppia elämään enemmän ns. hetkessä. Usein sitä pilaa murehtimalla jo etukäteen jotain, joka ei ole edes tapahtunut. Se on rasittavaa.”

”Niinpä, kaikilla meillä on jotain arpia ja kannettavaa, onneksi vastapainoksi myös ihania asioita ja ihmisiä, niistä niin kiitollinen❤️enkelin viestit on myös ihania, netistä voi katsoa ja mulla on enkelikortit, niistä saa aina positiivista voimaa, vaikken uskonnollinen olekaan💕💕😘”

Jooga, meditointi, kiitollisuus, oman arvon oivaltaminen, ystävät, musiikki, kulttuuri, eläinvideot, oikeanlainen ravinto ja hoidot.

”Tällä hetkellä saan eniten voimaa kevyistä joogaharjoitteista, meditoinneista (pääsin eroon unettomista öistä) ystävistä, asiakkaiden palautteesta, luonnosta. Opettelin, kiitollisuutta pienistä asioista. Jätin myös pois kofeiinin ja lähes kokonaan alkoholin ja aloin kuuntelemaan enemmän kehoa ja sen tarpeita. Vaihdevuosi oireetkin hävisi kokonaan. Olen opetellut seisomaan omassa voimassa ja harjoitellut luottamaan siihen, että elämä kantaa. ❤️:miä sinne 💯 sinäkin tuot varmasti iloa ja valoa monelle ❤️ Niin tuttu tunne, tuo aloittamisen vaikeus. Paljon on ollut vanhasta luopumista, kuten pitkä parisuhde 😥 väsymystä ja masennusta kaikesta, vaihdevuosioireet. Mutta huomasin, että se antoikin tilaa kaikelle uudelle. Aloin opiskelemaan omien tunnelukkojen purkua. Ja etenin pienin askelin kohta uutta ja parempaa itsetuntoa ja hyvinvointia. ❤️”

”Ihan kuin olisin itse kirjoittanut osan asioista, niin tunnistan. Muutama vuosi ollut vaikeita, hometalo vastoinkäymiset, rahallisesti, että henkisesti. Sairauksia itselle, läheisen saattohoito ja poismeno. Välillä tuntuu, että eikö tämä ikinä lopu? Itsellä palaa jonkinlainen toivonkipinä kuitenkin ja että kyllä se elämä voittaa. Sitä ajattelee, että jollakin menee vielä huonommin ja yrittää nauttia elämän pienistä asioista. Luonto on minulle tärkeä, sieltä saa voimaa, musiikki, meditaatio, jooga ja päiväkirjaakin pidän välillä. Muutama läheinen ystävä joille voi puhua ihan kaikesta.”

”Tämä kolahti 💜 Hengitysharjoitukset, jooga, tanssi, rentoutus, kehon hoidot, ulkoilu, eläinvideot, teatterissa käynti.. tilanteesta riippuen. Joskus auttaa, joskus ei. Varsinkin tällä hetkellä kun joutuu eristäytymään, nuo ikävät tunteet nousee helposti pintaan. ”

”Meditointi, syvähengitykset ja energiahoidot ovat yksi oman hyvinvointini kulmakivistä sekä terveellinen ravinto. Rasvahappotasapaino vaikuttaa ihan kaikkeen aivoista sydämeen eli myös mielialaan. Eli monipuolisesti vitamiineja, hivenaineita ja superfoodeja BalanceOilin kera. Suosittelen @life_energy_and_beauty energiahoitoja.”

”Voi niin tuttua! Itse olen ollut murehtija ja ahdistuja ihan lapsesta asti, joten mulla ei ole edes toivoa, että kyseessä olisi joku ohimenevä ikävaihe. Just se huoli muista, se on pahin, en tiedä mistä se välillä nousee pintaan. Näissä kommenteissa onkin jo mainittu hyvät neuvot, jotka itselläkin on käytössä, kuten jooga ja meditaatio, mutta itse olen käynyt myös vuosikausia ihan ammatti-ihmisen juttusilla. Joskus ei itse näe metsää puilta ja ammattilainen osaa avartaa vähän maisemia! ”

”Kuule, piti kirjoittaa vielä siitä puhumisesta! Että jos löytyisi joku, jolle purkaa mieltä vai voisiko kirjoittaminen auttaa.🤔 Työkavereina mulla monta +50 naista ja itsekin siihen suuntaan kovaa vauhtia menossa..ja olen joo kuullut, että alamäki on nopea.😬 Toivotaan, että ahdistus helpottaa! Uskon, että sun somessa kirjoittaminen auttaa paitsi sinua, myös muita. Ymmärtää, ettei ole yksin.❤️”

Ota ahdistuksen tunne vastaan ja tunne menee ohi.

”Mä olen alkanut oppia tällaisen ”tunne tunteesi”- taktiikan. Et kun tuntuu kurjalta ja pelottaa, niin oikein rypee siinä tunteessa. Ja se helpottaa. Mikään tunne ei pysy kauaa.”

”En tiedä jos auttaa, mutta kun minua ahdistaa annan sille tilaa yhden päivän. Sitten sen jälkeen keskityn asioihin jotka ovat hyviä asioita elämässäni .Poikani aina sanoo,että elämä kantaa. Siitä saan voimia,kun itse mietin miten poikani tulee pärjäämään elämässä kun en itse siihen kykenee enään,tai kun aika minusta jättää.”

”Vaikea sanoa millä ahdistuksesta pääsisi pois 😔 täälläkin samanlaisia ahdistuksia, mietin niitä aikani ja sitten ne unohdan aina joksikin aikaa. Välillä kyllä tosiaan tuntuu, että aikamoista rämpimistä tämä elämä on tässä iässä 😥 Ilo on kateissa 😭😓”

”Ahdistus on aina reaktio johonkin, ei perimmäinen tunne. Koetan opetella miettimään, mikä toinen tunne on taustalla. Pelottaako jokin? Mitä suren? Ja yritän uskaltaa kohdata me tunteet, vaikka eihän se hyvältä tunnu ja mieluummin haluaisin jotain muuta.”

”Ahdistus.. joku neuvoi joskus ettei kannatakaan taistella vastaan- antaa ahdistaa kunnolla ja miettiä pahimmat vaihtoehdot.. ja sitten antaa niiden mennä mielestä kun eivät ne oikeasti toteudu- koska aina voikin sattua pahan sijaan jotain todella HYVÄÄ💜ja voitkin kuvitella asiat parhain päin💜

Minäkin yhtenä syksynä pelkäsin ja murehdin, jos maalla tulee hiiriä sisään, huolestuin joka rapsauksesta- ja kun ei yhden yhtä hiirtä nähty olin melkein harmissani, meni hyvä huolestuminen hukkaan💜Ei murheilla välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa- sinunkin upeat lapsesi pärjäävät taatusti, koska sinähän olet ne kasvattanut pärjääviksi💜

Ruokaa riittää kaupassa ja ellei, keksitään jotain.. on kotileipomoita ja kasvitarhoja ja tuoretoreja💜Eikä tälle K-ajalle mitään voi vaikka löisi päätään seinään. Minä mielestäni koetan pyyhkiä pois kaiken, mille en kerrassaan mitään voi ja tästä ajasta olen ottanut sen ilon – hiljaisuuden ja rauhan, ajan mietiskelyyn, lukemiseen, elokuvien katseluun, valokuvaukseen, metsässä käyskentelyyn, lepoon💜vaikka välillä onkin huonoja öitä.

Huonona yönä hipsin villasukissa keittiöön, juon maitoa ja syön suklaakeksin, se lohduttaa aina💜Äiti opetti hengittämään syvään ja ’jättämään huolet Herran haltuun’- on ollut oiva neuvo💜Unet ovat ihmeellisiä.. olen ollut oikeasti ’entisessä elämässä’ hengenvaarassa ja unissakin juoksin pakoon, vaikkeivät jalat kantaneet, en saanut suljettua ovia takanani- ja sitten, kun unessa annoin surmata itseni, huokaisin vain että siinä se sitten oli – ja painajaiset loppuivat siihen💜Voin vannoa, että ikääntyminen on ihanaa, ainakin tähän asti ollut, anna vain itsellesi lupa elää hetki kerrallaan.. naura kaikelle mikä yhtään huvittaa, hymyile kauniille peilikuvallesi ja nauti, NAUTI kun olet elossa, kun saat tuntea niin ilot kuin murheet ja tunne TÄYSILLÄ.”

” Itsellä se ahdistus yleensä johtaa paniikkikohtaukseen ja siitä sitten hallitsemattomaan itkuun. Mutta itku taas puhdistaa. Tai ainakin siltä tuntuu. Välillä ahdistukseen auttaa puhuminen. Välillä jooga. Välillä myös se, että ottaa ajan sille ahdistuksen tunteelle ja miettii mikä ahdistaa, miksi ja voinko tehdä asialle jotain? ”

”No tieto siitä, että kysymyksessä on tunne eli oma tunnekehoni reagoi johonkin asiaan. Sitten kun tunne on päällä pyrin analysoimaan omaa arkeani – mikä olisi se asia, joka vaatii huomiotani. Helpointa on lähteä liikkeelle omasta fyysisestä kehosta. Onko joku oire, pienikin, johon tämä tunne on linkittynyt. Jos on vaikka veden juominen jäänyt huomiotta, aloitan sen asian korjaamiseksi jne. Tämä ei tarkoita, että olisin hoitanut näin itseni tunteettomaksi/että en tuntisi ajoittain ahdistusta, mutta kestän sen paremmin, kun minulla on tietoa asiasta.

Terapia ja löytää itselle juuri se oikea terapian muoto.

Mulla auttaa terapia 🥰 Ja ei auta heti vaan vaatii säännöllisiä käyntejä. Mun mielestä kaikkien pitäisi käydä terapiassa, niin maailmassa ei olisi varmaan edes sotia. Terapiassa keskeisintä on löytää itselle sopiva suuntaus (itse tykkään puhua ja pohtia, joten psykodynaaminen ja kognitiivinen on hyvät, ratkaisukeskeinen ei) ja vielä sopiva terapeutti juuri sinulle. Haastavaa tuo aloitus aina on, itsekin olen käynyt terapeuteilla, jotka eivät ole minulle lainkaan sopineet ja sitten lopulta löytänyt paremmin sopivan. Masennuslääkkeistä itselle oli enemmän haittaa kun hyötyä 🤔 Oivamieli.fi löytyy myös harjoitus nimeltä Matkustajat bussissa, jonka kuuntelen jos paniikki ottaa vallan. Muuten en fanita vastaavia harjoituksia, mutta nuo on hyviä! Mulla on ihan sama juttu tehtävien kanssa, en jaksa niitä tehdä! Totta kai lääkitystä voi harkita, varmasti riippuu henkilöstä, miten toimii! Ja tuo vaihdevuodet varmasti aiheuttaa niin paljon 😅 Mitä me naisina joudummekaan elämämme aikana kestämään 🥺”

Paketoida murheet ja ahdistuksen tunteet rasiaan, äänikirjat, terapia ja mielelle uusia mielenkiinnon kohteita, kuten opiskelu.

”En taida osata antaa tähän parempaa rauhaa tai lohtua kuin yhden nimen: Eeva Kilpi.”

”Alfa tv. ltä tuli juuri Sanna Ukkola live, jossa haastateltiin Tony Dunderfeltia. Hän puhui mm. käytännön mielen rauhoittumiskeinoista. Aiheesta on tulossa kirja. Täytyy katsoa, jos löytäisi ohjelman jostain palvelusta, en nähnyt kuin lopun. Mainitsi, että ajatusrömpiöt (jos oikein kuulin) pitäisi saada jollain keinolla poikki. Itsellä on auttanut murehtimisen katkaisemiseen yksi hassu keino. Kun nukkumaan mennessä alkaa ajatukset laukkaamaan, kuvittelen että laitan ajatukset/ murheet/ ratkaisemattomat asiat kauniiseen rasiaan talteen. Ajattelen, että ne pysyvät siellä tallessa ja voin halutessani palata niihin seuraavana päivänä. Ja kieltäydyn murehtimasta yöllä sängyssä. Ajattelen, että päivä aikaan voin asioille jotain tehdäkin mutta yöllä en.

Parhainta mitä voin itselleni tehdä on kieltäytyä murehtimasta ja laittaa uudestaan ja uudestaan murheet sinne mielikuvitus rasiaan, jos ajatukset lähtee laukkaamaan. Noh sitä rasiaa piti joskus mielikuvissa tunkea ja änkeä kiinni uudestaan ja uudestaan ja istua sen päälläkin. Taisinpa joskus potkiakin sitä menemään, kun kyllästytti ajatusten karkaaminen 😅 Mutta se auttoi mulle ja lopulta pääsin ilta ja yö murehtimisesta eroon. Nykyään yksinkertaisesti kieltäydyn ajattelemasta mitään kun menen nukkumaan.

Aina se ei onnistu, sitten kuuntelen kirjaa. Silloin ei pääse ajatukset karkaamaan murheisiin, kun kuuntelee. Tsemppiä keinojen etsintään, kyllä niitä löytyy 😘 Niin ja 3 vuoden terapia auttoi tietenkin itselle. Se oli pääasiassa juuri sellaista keskusteluterapiaa. Sain puhua niin pitkään käsittelemättömistä asioista, että itsekin jo kyllästyin. Jossain vaiheessa tuli vain tunne, että eiköhän nyt riitä. Ja oli aika siirtyä seuraaviin asioihin. Niitähän riitti kolmeksi vuodeksi hyvin 😚 Terapian loppuminen aluksi pelotti, mutta keinoja ahdistukseenon löytynyt sen jälkeenkin.

Aloitin mm. psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa, kun halusin oppia ymmärtämään paremmin. Se on ollut tosi tärkeää mulle ja tuonut positiivisuutta elämään. Kun opiskelee jotain uutta, ei yksinkertaisesti pysty koko aikaa murehtia jotain. Avoimissa on vaikka mitä vaihtoehtoja, jos opiskelu kiinnostaisi 🤗 Itsellä verkko-opintoja etänä. Voi kuulostaa haastavalta ajatusten laittaminen johonkin ”ajatuslaatikkoon”, mutta harjoittelemalla sellaistakin voi näköjään oppia. Harjoittelemista se vaatii ihan niinkuin mikä tahansa muukin uusi taito.

Kun huomaa, että ajatukset alkaa kiertämään kehää jonkin asian ympärillä, päättää että nyt ei ole itselle hyvä hetki ja laitan ne talteen johonkin. Lupaa itselle, että voin palata niihin myöhemmin, kun on parempi hetki. Kun näin jaksaa jatkaa uudestaan ja uudestaan niin murehtiminen voi vähentyä. Yleensähän niihin ei ole tarvetta palata.

Se oli myös tärkeää oppia, kun mietin kumpako keino loppujen lopuksi auttaa itseäni ja läheisiäni enemmän 1) vatvominen ja murehtiminen vai 2) yritys rauhoittaa mieltä, levätä ja sitä kautta jaksaa toimia arjessa paremmin.

Terapiassa on se ero ystävien kanssa jutusteluun, että sieltä saa asiantuntijalta neuvoja kaikenlaisten ajatusrömpiöiden käsittelyyn, muuttamiseen ja työstämiseen. Ystävien kanssa sitä helposti vain vatvoo asioita, eikä ne loppujen lopuksi mene kovinkaan paljoa eteenpäin. Ei ainakaan niin tehokkaasti. Voisi verrata siihen, että yrittää korjata esim autoa kaverin kanssa, jolla ei ole alan koulutusta. Omasta mielestä olisi hienoa, jos kaikki voisivat halutessaan käydä terapeutilla iästä riippumatta. Miksei mieltä voisi hoitaa yhtä hyvin kuin muutakin kroppaa. Aivot on yksi elin muiden joukossa ja niin mielenkiintoinen onkin 🤗💕”

”Itse uskon, että taipumus ahdistumiseen on meissä toisissa sisällä, ja sen kanssa on vaan painittava aina välillä. Itseäni ehkä auttaa juttelu omalle itselle. ”Tää on taas tätä, älä anna sille periksi, etsi iloa jne” Ja sitten se kun keskittyy tekemään jotain. Yölliset ahdistukset on hankalampia selättää. Kuuntelen kuulokkeilla hyvää musiikkia, podcastia tai äänikirjaa. Nykyään myös meditaatio-äänitteitä. Vaihdevuosien aikaan mullakin ahdistus nousi ihan uusiin mittoihin. No siitä ajasta on onneksi selvitty, mutta vieläkin välillä se tuttu, epämääräinen ja kohteeton ahdistus yrittää päästä päälle. Ja tämä hitsin k-aika on otollista ahdistukselle. Mutta ei anneta periksi! ”

Koita jaksaa hakea muutosta vaikka se on vaikeaa.

”Pari kuukautta sitten heräsin lähes joka yö murehtimaan asioita. Liikaa töitä, opiskelu siihen päälle + tyttären moninaiset ongelmat. Lopulta olin niin väsynyt, että itkin vain yöllä. Päivisin olin väsymyksestä ihan sekopäinen. Sitten päätin varata ajan lääkäriin, mutta ensiapuna kävin keskustelemassa esihenkilön kanssa mun työmäärästä, johon sain heti helpotusta. Ja koulusta otin parin kuukauden aikalisän. Tilanne helpotti heti jonkin verran. Edelleenkin nukun välillä huonosti, mutta en enää onneksi montaa yötä putkeen. Yritän olla ahdistumatta, mutta ei se vain aina onnistu.”

Feng Shui, lapsenlapset elämän jälkiruoka, kirjat ja vanhenemisen hyväksyminen, opetellaan hetken lapsiksi.

”Ahdistukseen ei oikeasti ole keksitty apua. Ei täydellistä. Kovasti pohtivat, pessimistit ja erityisherkät ovat sille alttiina. Jokainen tavallaan tein yhdestä huoneesta feng shuin, siellä on tilaa sekä ajatella että joogahengitellä. Ei ahdista yhtään, kun sukeltaa matkaa kirkkaassa vedessä, lukee hyvää kirjaa, istuu rakkaan kanssa hyvän ruoan ääreen tai katsoo kuopuksen vauvaa silmiin. Kaikki eivät osaa olla tulevia, vaikka ei kannattaisi. Yritän muuttua. Ikääntyminen on yksi harmistus. Kun Astrid Lindgren täytti 90 vuotta ja häneltä kysyttiin, että miltä tuntuu? Hän vastasi: Vanheneminen on pelkästään paskamaista! Ihan samaa mieltä. Kunpa voisi elää kaksi elämää. Kaikkea ei yhdessä millään ehdi. Opetellaan hetken lapsiksi. Siis lapset. Kun he lähtevät kotoa, se laittaa ajattelemaan varjoajatuksia. Takuulla tilalle tulee jotain uutta kivaa, kuten elämän jälkiruoka, lapsenlapsi.”

Uni ja estrogeeni

”Nää tuhannet huolen aiheet on inhottavia, kuten huoli lapsista ja nämä vaihtarit. Kyllä mä laitan paljon niiden piikkiin. Mulla oli ihan kauheet ahistukset ja masennuksen portti avoinna ennen lääkitystä, nythän oon popsinut pienintä annosta vuosia ja kaikki muut oireet on poissa, mutta hetkittäin meinaa ahistaa ja pientä paniikin poikastakin iskeä. Hengitys muka-vaikeutuu ja saattaapa kaulaa kuristaa ja huimata. Pitää vaan sanoa itselle, että rauhoitu nainen ja hengitä. Se vähän auttaa, mutta vaan hetkeksi. Ja se, että aidosti täytyy keskittyä esim töihin tai juurikin johonkin, mikä vaatii huomioni täysin. Eikä unohdeta unta, jos nukkuu hyvin, sekin itselläni auttaa. Tämä aika. Tämä on ihan hanurista ja ahdistaa myös.”

Unet ja unien tulkinta.

”Noi unet on ihmeellisiä täälläkin, joskus pohdin niitä monta päivää, joskus vuosia. Vieläkin muistan lapsuuden unen kun olin kellarissa. Seisoin puulaatikon päällä ja äitini kaukana minusta toisen puulaatikon päällä ja koko lattia oli käärmeiden vallassa….pelotti niin kauheesti ja en tiennyt miten pääsen äidin luo…huh. 😱🐍 💜💗 no nyt mietitään milloin toi korona häviää….”

”Tää on todella hassu/outo vinkki, mutta mä nään huonoja ja ahdistavia unia jos mulla on kylmät jalat🥶🧦😅 Myös magnesiumin puute (kuten muidenkin vitamiinien yms) vaikuttaa mulla suoraan unen laatuun 💤”

Pidän itseni kiireisenä.

”Tää on yksi syy siihen, kun lupasin yrittää pitää myös itsestäni huolta… Olen todellinen ”kanaemo”, joka murehtii ihan kaikkea mikä liittyy lapsiin 😔 Murehdin vaikka ei välttämättä ole murehdittavaa, kaikki asiat eivät vaan mene aina saman kaavan mukaan, mutta asioilla on tapana järjestyä. Eikä kaikkeen edes pysty, eikä kai kuuluu äidin vaikuttaa. ”Huoh… syvä huokaisu ❤️ Kyllä ne lapset pärjää, jokaisella on se oma polku, mikä pitää oppia kulkemaan. Nyt vaan pitää oppia itse nauttimaan omasta elämästä ja juuri tästä hetkestä… ja iästä 😊 Ajatukset/murehtimiset onnistun pitämään kurissa pitämällä itseni ”kiireisenä” ja sellainen hyvä ystävä on tärkeä, jolle pystyy niitä hölmöimpiäkin murheita kertomaan.”

”Mulla ahdistukseen auttaa puuhastelu, ajatukset siirtyy tekemiseen murehtimisen sijaan.”

Päivä kerrallaan.

”Mutta niin… hiljaa hiipiva, tai valilla rymisten paalle kaatuva ahdistus on liiankin tuttua taalla. Huoh. Kunpa miusta oiskin enempi apua viisauksia laukomaan kuinka siita paasta eroon. En ole viela tata ihmetta kokenu, joten neuvot jatan vahemmalle. Ymmarrysta ja haleja kylla taalta saa mielimaarin. 💜✨ halipuf! Paiva kerrallaan me jotenkin parjataan, eiks juuhan!”

Loppupeleissä kuitenkin puhuminen ja omaan itseensä tutustuminen ja ratkaisukeskeisyys.

”Toistaiseksi ahdistuksen aiheeni ovat olleet yleensä hyvin konkreettisia juttuja – olen aina ollut ratkaisijatyyppiä eli kaikki ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan, sekä omat että läheisten, ja kun se on mahdotonta, ahdistutaan. Olen myös aina ollut ”pullottaja” eli pidän paljon murheita ja huolenaiheita sisälläni, kun en halua läheisiäni niillä kuormittaa ja aiheuttaa heille ahdistusta. Musta tuntuu, että olen myös maailman ainoa ihminen joka ei koe helpotusta ongelmista puhuessa, vaan pikemminkin se lisää mun ahdistusta ja maailmantuskaa. Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin lopulta jossain vaiheessa käy, että kun tarpeeksi pitkään ”pullottaa”, jossain kohtaa kaikki kuitenkin tulee ulos isona itkuna tai raivonpuuskana…

Myös palautuminen työstä jää selkeesti puutteelliseksi eli vielä illalla ennen nukahtamista tai yöllä herätessä tulee päivän työjuttuja mieleen ja aivot lähtee laukalle.

Tässä sitä sitten opetellaan taas uutta eli kertomaan avoimemmin omista tuntemuksista, purkamaan päivän tapahtumat mielestä ennen nukkumaan menoa, olemaan huolehtimatta asioista, joille ei voi mitään. Olen sopeutuja eli siedän mielestäni tosi paljon ahdistusta ja huonoja fiiliksiä ja otan ne elämään kuuluvina. Tämä on tietty ihan hyvä, sillä elämään kuuluvia tunteitahan ne onkin, mutta on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että rajansa kaikella eli myös osata tunnistaa milloin ahdistaa liikaa. Silloin on hyvä omata just jotain keinoja auttaa itseään tai pyytää apua ajoissa, jos ei omat keinot riitä.

Huh huh, tulipa siinä pohdiskelua omasta itsestä. Mitään vinkkejä tästä ei kyllä muille tullut, mutta ehkäpä tästä oli jotain apua oman itseni tuntemiseen ja sitä kautta keinoihin auttaa omien ahdistusteni purkamisessa…”

Tähän loppuun vielä Sarin neuvo: ”Totta kai läheiset voi huolestua, kun on alakuloinen tai ahdistunut, mutta rakastaa sellaisena kun olet, suruisuudesta riippumatta – ihan niinkuin sinäkin heitä.”

Muistaa, että itsekin rakastat läheisiä kaikkine virheineen, miksi he eivät rakastaisi sinua juuri sellaisena kuin olet. Älä vaadi itseltäsi liikaa vaan näe oma arvosi.

Loppuun vielä kevennyskuvana Rommi ja voisin lisätä kaikkien näiden upeiden neuvojen joukkoon eläimet ja kissan kehräys. Mikä rauhoittava voima eläimissä onkaan ja kun kissa tulee kehräämään massun päälle, maailmassa on hetken kaikki hyvin.

Saatteko koppia ajatuksista, neuvoista, mistä vaan ja onko antaa omia ajatuksia tai vinkkejä mikä siellä auttaa ahdistukseen?

On tunne, että nyt kaipaamme näitä neuvoja enemmän kuin koskaan, sillä vallitseva tilanne on omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta ja ahdistuneisuutta.

Sydämellistä viikkoa kaikille. <3



37 thoughts on “Ahdistuksen tunteet. Teidän lukemattomat upeat vinkit, miten selättää ahdistusta!”

  • Niin paljon viisaita ja erilaisia ohjeita, että tähän on enää mitään vaikea lisätä. Toivottavasti sinäkin löydät tuolta itsellesi sopivia vinkkejä. Liika huolehtiminen ja asioiden pyörittäminen päässä on kyllä raskasta.
    Parempia päiviä sinulle ja meille kaikillekin tässä vaikeassa ajassa!<3

    • Hirmu hyviä vinkkejä ja mahtavaa, että näitä tuli. Huomaan, että huvin rummuttavat takaraivossa eli hurjasti oli hyötyä. Toivottavasti monelle muulle myös.

      Sydämellistä tätä viikkoa Kristiina. <3

  • Paljon hyviä neuvoja fiksuilta lukijoiltasi. Uskon noista sinun löytävän parhaiten itsellesi sopivat. En osaa sinulle neuvoja antaa. Itse toistan vaikeina hetkinä Reinhold Nieburin (?) rukousta kuin mantraa.
    ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
    – Reinhold Niebuhr (?)

    • Hirmu hyviä vinkkejä ja huomaan ajattelevani näistä monia alitajunnassa.

      Lämmin kiitos viisaista sanoista kultainen Kirsti Kaija ja ihanaa pakkasviikkoa. <3

  • Voi Tiia, nyt mun on pakko tunnustaa, että luin vain tummennetut otsikot ja eniten omiksi keinoiksi kokemieni alta pienen pätkän tekstiä, joten paljon jäi myös lukematta, koska on pakko säästää silmiä.

    En tiedä, voiko ahdistuksen tunteita vertailla keskenään, koska jokainen kokee ne omalla tavallaan ja omalla voimakkuudellaan, mutta voin vakuuttaa, että tiedän mistä puhut <3. Mulla on pahin vaihe varmaan jo mennyt tai menossa ohi, mutta ikinä musta ei tule täysin ahdistumatonta, joka nukkuisi yönsä levollisesti miettimättä illalla viimeiseksi kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Keskiössä omat, jo kauan sitten aikuistuneet lapset. Jos jommalla kummalla pojista on murheita, tuntuu, pystyn murehtimaan itseni liki hengiltä, vaikka koitankin olla sitä heille näyttämättä, koska tiedän, että alkavat vaan säästellä äitiään, eivätkä enää kerro kaikesta. Ja sitä en tietenkään toivo.

    Enkä edes osaa antaa mitään yhtä ja ainoaa selviytymiskeinovinkkiä, koska sellaista ei ole itsellänikään.
    Parhaiten omaa päätäni nollaa riittävän rankka hikiliikunta, joka väsyttää kropan niin, ettei jaksa ajatella mitään. Mutta liikkua ei jaksa silloin, kun ei jaksa. Lähinnä silloin, kun on nukkunut erityisen huonosti, murehtinut mahdollisia ja mahdottomia ja stressannut töissä. Silloin on pakko tyytyä rauhalliseen, mieluiten metsässä kävelyyn, joka sekin tosin auttaa kunhan vaan kävelee riittävän kauan. Ja vaikka välillä tiedän, että voi olla, että menee vaan pahemmaksi, kun ukkelille kerron tuntemuksistani, aina sen kuitenkin teen. Ja nykyään mies jo tietää, että vähättely tai joku "mitä semmosia mietit, tulee mitä tulee"-tyyppinen vastaus vaan pahentaa tilannetta, joten yleensä ottaa kainaloon, silittää vähän ajaa tukkaa ja sanoo jotain lohdullista, joka auttaa tulemaan vähän enemmän järkiinsä. Niin simppeliä.

    Ja jos aina olisi mahdollisuus tehdä sitä mikä tuntuu hetkessä parhaalta, jättäisin hankalina aamuina menemättä töihin, tuijottelisin järvenselkää, kuuntelisin aaltojen liplatusta tai jäiden ritinää, istuisin takkatulen ääressä, kuvailisin kuurankukkia kimmeltävillä hangilla ja ylipäätään eläisin hetkessä. Mutta se nyt vaan ei ole mahdollista.

    Viinilasillinen illalla sohvalle istuessa auttaa, mutta heikentää yöunia entisestään (jos edes mahdollista), joten on sikäli vähän huono keino. Silti sitä käytän, enkä aio luopua, koska rentouttaa.

    Ja taisi olla aiemmin puhetta KSM66-tuotteesta, josta olen myös saanut apua, vaikka alkuun vähän vierastin ja epäilinkin sitä aswagandhaa, joka kuulosti turhan eksoottiselta, mutta olen valmis syömään vaikka kiviä, jos tiedän niistä olevan apua.

    Että eipä ollut nyt meikäläisestä vinkkien antajaksi, mutta jos yhtään auttaa, niin tosiaankin ymmärrän kaiken mistä kirjoitat, enkä vähättele yhtään . Ja toivon, että lisääntyvä valo kirkastaisi tässä kevään mittaan myös mielen <3

    • Ymmärrän hyvin, että oli mahottoman pitkä postaus, mutta mitään näistä viisaista neuvoista en halunnut jättää pois ja tänne voi palata joku joka apua tarvitsee useamman kerran.

      Tiedän niin tuon äidin huolen ja miten pitää näyttää coolina vaan, eikä liikaa hössöttää. Pahinta olisi, jos lapset alkaisivat suojelemaan meitä Sitä varten vanhemmat olemme olemassa, että tuemme lapsia aina ja voimme toimia olkapäänä.

      Uskon, että rankka liikunta vie niin väsyneeksi, että tulee paremmat unet, serotiinia vapautuu ja endorfiineja ja kun on riittävän väsynyt, ei silloin jaksa murehtia liikoja. Happi auttaa onneksi myös ja olen kyllä huomannut sen avun lenkkipolulla vaikka en hikiliikuntaa harrasta. Ai että kun olisin niin reipas.

      Sama täällä, ukkeli saa kuulla ja parasta on, kun toinen kuuntelee tai ottaa kainaloon. Miehillä on joskus hyviä kulmia myös huolettomampaan oloon, eli yksinkertaistamalla asioita saavat miettimään, että hei miksi monimutkaistan kaiken.

      Joskus kun oikein ahdistaa, ei tekisi mieli mennä minnekään, ei tavata ketään, mutta kun menee, on pakko mennä, niin siinä olo yleensä aina helpottuu.

      Varmasti viinilasillinen on oikein yes. <3

      Hitsi nyt googlaan tuon KSM66-tuotteen, luotan Annukka suhun kuin kallioon ja jos sulla toimii, voi toimia täälläkin.

      Kaikista näistä neuvoista, aion ottaa vaikka kuinka moneen vaarin. Nyt yksi on, että lisään liikuntaa ulkona. Kun mättää, ulos vaan aina.

      Lisääntyvä valo, huh mikä helpotus, nyt saa jo odottaa kevättä ja kesää.

      Sydämellistä pakkasviikkoa Annukka ihana. <3
      Lämmin kiitos vertaistuesta ja taidetaan tässä äidillisessä murehtimisessa olla ihan samiksia. <3

  • Siis ihan mielettömän paljon hyviä neuvoja. Kun minua ahdistaa, niin aloitan näpertelyn. Tästä syystähän aloitin myös blogini. Isäni kuolema ahdisti ja aloin näperrellä ja siitä sitten (kaikkien sitä ehdottaessa) aloin pitämään blogiani.
    Ihana Rommi, aina niin touhukkaana ja tutkivaisena.
    Kaunista viikkoa sinulle Tiia <3

    • Pakko kommentoida tähän väliin, että Outin vinkki on loistava ja toimii myös omalla kohdallani. En vaan sitä hoksannut mainita, mutta Outi onneksi hoksasi. Ja ehkä omalla kohdallani oikeampi sana on puuhastelu. Ihan mikä tahansa sen verran keskittymistä vaativa (mielellään mieluinen) homma, joka pitää ajatukset siinä mitä on parhaillaan tekemässä. (Outin bravuuri on askartelu ja tuunailu, mutta mulla se on tällä hetkellä kaappien ja kasojen siivoilu. Ja jos mulla olis sun purkki- tai mukikokoelma, voisin kuvitella, että terapeuttista olis niiden järjestysten vaihtelu ihan vaan muuten vaan.. Mutta ei sitäkään tietty loputtomiin tai aina huvita tehdä, joten ei ole mikään ikuisuusratkaisu sekään 🤔).

      Kiitos Outi tästä muistuksesta ja sori Tiia palstatilan tuplakäytöstä 😘

      • Kyllä, just tuo puuhastelu ja sehän voi olla ihan mitä tahansa. Niin totta ja hyvä vinkki, pitääpä taas pyyhkiä polut purnukoista ja mukeista. 🙂

        Kaappien ja kasojen siivoamisesta tulee jättihyvämieli. Olen vieläkin ihan fiiliksissä miten paljon saatu ukkelin kanssa aikaiseksi niiden suhteen. Mies on näissä hommissa innokkaampi kuin minä. 🙂

        Ihanaa, että käytät tilaa ja jaksat kommentoida, ihan parasta.

        Pus Annukka. <3

    • Ja niin ihania juttuja näperteletkin. Nuorena piirtäminen oli täällä vastaava voimavara ja kirjat. Nyt enää vain kirjat ja niidenkin olemassaolosta some on liikaa varastanut aikaa, mutta yritetään. Pitää tehdä kaikkea sellaista, josta itselle tulee hyvä olo.

      Rommi ja emäntä kiittää ja toivottaa sydämellistä pakkasviikkoa <3

  • Todella hienoja ja hyviä neuvoja sait ahdistukseen. Jännä sattuma, että minä viime viikolla postasin ahdistuksestani. Kun on kova ahdistus päällä, joka uhkaa muuttua paniikkikohtaukseksi, ei siinä pysty meditoimaan tai joogaamaan. Minua auttaa eniten hengitysharjoitukset. Hengityksen pidättäminen laskien 30:een, sitten uloshengitys. Syvähengityksessä hengitän sisään nenän kautta kolmeen laskien, pidän pienen tauon, ja puhallan uloshengityksessä rauhallisesti ilmaa ulos kuuteen laskien, ja sitten pieni tauko hengityksessä. Tätä sarjaa teen kolmesti ja sitten hengittelen tavallisesti. Ja aloitan taas hetken kuluttua uudelleen. Sanotaanhan sitä, että ahdistus tulisi kohdata ja tutkia sitä. Mutta ei siihen paniikissa pysty. Ehkä lievässä ahdistuksessa se käy. Voimia sinulle!

    • Aivan loistava vinkki Marja. Hengitysharjoituksista olen saanut minäkin apua, kunhan vaan muistaisin aina niitä tehdä.

      Niin ikävä kuulla, että on ollut kovin huonoa oloa, mutta kaiken valossa niin ymmärrettävää.

      Voimia ja halauksia sinulle. <3

  • Hyviä neuvoja, josta vosin ottaa ittekki opiksi, mutta se ”tapaus” pian kaks vuotta sitte saa yhä ahdistuksen niin
    mielenpäälle jotta painajaaset yhä pyörii sen ympärillä.
    Onneksi mulla on tsmppaaja kotona, joka saa ajatukset oikeelle raiteelle.
    Totta, tämä vallitseva tilanne aiheuttaa ahdistusta, kun ei oikeen voi suunnitella kun päivän kerrallaan ja huomisesta ei kukaan tiedä.
    Tuo teidän Rommi on kyllä niiiiiin ihana, jopa täälä asti ahdistus katoaa ♥

    Voimaannutavaa viikkoa Sinulle Tiia ♥♥

    • En vaan ymmärrä miten joku voi olla jollekin noin kultaisella niin inha, mutta ehkä juuri siksi. Ehkä toista harmittaa, kun ei osaa olla kiva ja pitää sitten kivaa ihmistä tökkiä. Onneksi siellä maailman paras kotitsemppari. <3

      Kiitos niin paljon ihana Marja-Terttu ystäväin ja Rommin puolesta myös ja sydämellistä pakkasviikkoa <3

  • Todella hyvä selviytymispaketti ja runsaasti keinoja selviytyä vaikka kaamosväsymyksestä tai lievemmästäkin ahdistuksesta! Itse huomaan selättäväni parhaiten jonkun ahdistavan ongelman tai huolen, että menen ”sen” kanssa hetkeksi aivan pohjamutiin ja syvyyksiin saakka, sitten kun se on käsitelty, kuunneltu sisäistä intuitiota ja ongelma kaikilta puolilta tarkasteltu, se ikäänkuin laukeaa ja tulee tyyni olo. Toki on toiminut omissa pienissä murheissa, mutta kuka nyt sitten päättää mikä on iso tai pieni ongelma…kullakin murheensa ja taakkansa.

    Ihan jokapäiväisessä (todella väsyttävässä toisinaan) pikkulapsi/työkiireet -arjessa parhaiten nollautuvat ajatukset jonkun hyvän sarjan äärellä. Nyt ollaan oltu niin koukussa Successioniin, apuah se on TOP5 sarjoista ikinä – harmi kun pari jaksoa enää jäljellä…me ollaan vaan niin hitaita katsomaan, kun jaksaa vaan yhden per ilta ja jonain iltoina ei edes sitä yhtä : ) Eläinvideoista ja omasta lemmikin silittelystä myöskin tulee hyvä mieli, pienistä asioista ne onnen purot muodostuvat. Oikein ihanaa uutta viikoa & valoisia ajatuksia sinnekin!

    • Niin totta, että pullottaminen ei toimi vaan ikävät asiat tulee käsitellä ja joskus on hyvä oikein rypeä, koska ei sitä kuitenkaan tuleen jää makaamaan.

      Hitsi Successionia on niin paljon kehuttu, että pitää ottaa se katsontaan. 🙂 Kiitos taas muistutuksesta. Eläimet ja eläinvideot ovat ihan parhautta myös.

      Oikein ihanaa ja valoisaa pakkasviikkoa Heli. <3

  • Luin just Kristin Neffin kirjan Itsemyötätunto. Itselleen myötätunnon antaminen auttaa. Kokeilin jo. Kun murehin jotain ja ku joku ahistaa ni puhun itselleni lempeästi: on inhottavaa ku tää ahistaa, et oo yksin tän ahistuksen kanssa, halaus itselleni kaiken keskelle, ei mikään ihme että tuntuu paskalta jne. Ei se poista sitä ahistusta, mutta lieventää ja saa vähän paremmin mittasuhteet asioihin. Aion jatkaa tällä tyylillä. Suosittelen lukemaan ton kirjan! Se pienesti räjäytti mun tajunnan, ku oon ihan hirveä orjapiiskuri ittelle.

    Toinen mitä teen yöllä. Huudan mielen sisällä murehtimisen ja ahistuksen keskellä täysillä stop. Joskus niin lujaa, että iteki ihan säikähtää. Ja ku saa hetkeksi rumban katki, ni lupaan, että aamulla pohdin näitä asioita, kuhan on ensin yö nukuttu. Että yön nukuttua asioita pystyy paremmin ratkasemaan yms. Se auttaa myös. Aamulla ei sitten tarvikaan asioita enempää käsitellä, jostain kumman syystä.

    • Kiitos aivan loistavasta kirjavinkistä ja ihan mieletöntä kuulla, että oli avaava ja sait siitä paljon ja avasi mieltä. Joskus juuri jokin yksittäinen lause tai kirja tai jokin tilanne voi laukaista monet pattitilanteet mielessä.

      Hitsi kun pystyisin tuohon öisin, ettei mieli laukkaisi omia polkujaan. Jos nukun, niin sitten painajaisia. Mutta niin totta, että aamulla ajateltuna yön murehdinnat tuntuu monesti ihan hassuilta ja yliampuvilta. Mikä siinä yössä onkaan, kun saa mielikuvituksen ja pelot laukkaamaan.

      Sydämellistä pakkasviikkoa Laurakatarooma ja lämmin kiitos loistavista vinkeistä. <3

  • Miten sinä voit olla noin ahdistunut, kun olet ollut kai lähes ikäsi kotiäiti. Ei ole ollut työhuolia ja silti valitat. Rahastakaan ei näytä olevan pula. Oletko ollut vieraan töissä kuin muutaman vuoden elämästäsi? Miehesi taitaa pääosin ruuatkin laittaa. Koetas nyt nähdä, miten hyvin sinulla asiat onkaan verrattuna naisiin, jotka työn ohella hoitavat kodin ja lapset. Monet ovat hoitoalalla vielä tänä vaikeana aikana ja tekevät pitkiä, raskaita työvuoroja.

    • Tällä ajattelutavalla yksikään ihminen tässä maailmassa ei saisi olla ahdistunut, koska on aina joku, jolla menee huonommin ja joka tekee kovemmin työtä tai kärsii enemmän. Edes mainitsemasi hoitaja, joille nostan hattua suuresti miten kovaa ja tärkeää työtä tekevät, eivät edes he saisi olla ahdistuneita, koska vaikkapa Afrikassa toinen hoitaja tekee vielä kovempaa työtä ja vielä kovemmissa olosuhteissa. 

      On myös hyvin vaarallista kommentoida ihmisille näin. Mietipä, jos kommentoit ihmisille, joka on juuri hyppäämässä reunan yli, ettei hän ole oikeutettu tunteisiinsa? Ei ahdistus, masennus tai mielenterveydelliset ongelmat katso aikaa, eikä paikkaa, ei mitä ihminen tekee, mitä hän tienaa vaikka kannustan aina miettimään kyllä, mitä omassa elämässä on hyvää ja sitä kautta hakemaan voimaa, mutta joskus masentuneelle esimerkiksi tällainen ajattelu ei yksinkertaisesti auta, voidaan tarvita terapiaa tai masennuslääkkeitä tai molempia yhdessä. 

      Lisäksi on myöskin hyvin vaarallista tehdä kenenkään ihmisen elämästä ja toisen ihmisen murheista tai murheettomuudesta minkäänlaisia olettamia ja kyseenalaistaa niitä, kun ei tunne ihmistä, eikä tiedä mitä toinen ihminen saattaa käydä läpi.  Tämä kielii omasta syvästä ahdistuksesta ja sitä kautta syntyneestä tunteettomuudesta.

      Mitä omalla kohdalla ahdistuneisuuteen tulee, johtuu valitettavasti vaikeista vaihdevuosista ja lisäksi erinäisistä kuormittavista tekijöistä, joista en luonnollisesti blogissa kerro ja joiden parissa kamppailen, mikä on yhtä oikea tila ja tunne kuin mikä muu tahansa. Olen lukenut vaikeista vaihdevuosista paljon ja mm. gynekologiguru Maija Kajan on kirjoittanut vaihdevuosien ja itsemurhien välisestä yhteydestä. Eli kuten sanoin, on hyvin hyvin vaarallista vähätellä ihmisten mielenterveydellisiä asioita. 

      Olen maailman ylpein siitä, että sain olla muutamia vuosia kahdessa sarjassa neljän lapsen kotiäitinä, joka on ehdottomasti rankin ja ihanin työ mitä voi olla. Lapsilta saatu rakkaus on parasta mitä elämä voi antaa ja asia, jota voin iloiten ja ylpeänä mummona vielä muistella.

      Ne äidit, jotka käyvät töissä, heidän lapset toki ovat päivähoidossa pitkiä päiviä. Olen kuullut äideistä, jotka mieluiten ovat töissä vaikka voisivat olla pidempään kotona, koska pääsevät töissä omien sanojensa mukaan helpommalla ja tämäkin täysin persoona kysymys tai ovatko lapset vaikka erityisen vilkkaita. Kotiäitiys neljän lapsen kanssa ei todellakaan kaikille sovi ja voi jopa aiheuttaa joillekin ahdistuneisuutta. Nostan itse asiassa jokaiselle kotiäidille hattua, sillä tiedän miten yksinäistä ja rankkaa työtä kotiäitiys osaa olla.

      Eli mikä toimii yhdelle perheelle, ei toimi toiselle. Täysin ymmärrettävää ja kaikilla ei ole mahdollisuutta olla lasten kanssa vaikka olisi halua, tämän suhteen olen ollut erittäin etuoikeutettu ja meidän lapset ja koko perhe kokonaisuutena.

      Olen myös todella ylpeä siitä, että olen tyhjästä pystynyt luomaan yrityksen, joka on tuonut jo useiden vuosien aikana samat tienestit kuin aikoinaan pankin sijoitushommissa ja saan nykyään toimia yrittäjänä ja edelleen nähdä lapsia, kuulla päivän kuulumiset, siivota kodin, laittaa ruoat, käydä kaupassa jne. Maksan veroni kuten kuka muu tahansa ja kaikki aika vietettynä lasten kanssa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

      Eli siinä olet aivan oikeassa, on monta syytä olla iloinen ja itsestään ylpeä vaikka sekään ei aina auta, kun ihmisen mieli syystä tai toisesta (mm. hormonaaliset syyt) ui syvissä vesissä. 

      Että, mies täällä tekisi pääasiassa ruoat tai edes usein, mistä ihmeestä tämänkin tempaisit vai oliko vitsi. Mies on tasa-arvoinen täydellisesti kyllä, mutta totta kai minä teen ruoat vai meinaatko, että olen päivisin täällä itsekin syömättä ja odotan, kun mies tulee illalla kotiin tekemään ruokaa. 🙂

      Koska olet käynyt vuosia täällä antamassa neuvoja, joiden ainoa merkillinen pyrkimys on yritys haavoittaa, niin en kyllä millään mittakaavalla voi käsittää ahdistuksesi määrää, mikä on johtanut erikoiseen riippuvaisuuteen blogini/minun suhteen ja hyvin negatiiviseen sellaiseen. 

      Eli koska olet itse selkeästi ahdistunut ja negatiivisessa kierteessä, ymmärrän hyvin, että sieltä omasta kuplasta voi tuntua, että tuolla toisella on kaikki hyvin, ainakin ulkoapäin katsellen ja tästä syystä on selkeästi mahdotonta ymmärtää toisen ihmisen ahdistusta, koska itse rypee niin syvässä suossa. 

      Ymmärrän tämän ja olen tavallaan surullinen puolestasi, vaikkakin tiedostan, että joku toinen ihminen vastaavassa ahdistuksen tilassa taas herkistyy ja osaa tuntea empatiaa toisia kohtaan ja ymmärtää sen, ettei koskaan voi tietää mitä kamppailuja toinen ihminen käy läpi, eikä tästä syystä koskaan tee olettamia toisten ihmisten elämästä tai arvostele muita.

      Kovasti tsemppiä ja voimia ylösnousemiseen, mitä kamppailuja ikinä käytkään läpi.

      • Ihan hyvä puolustuspuhe muttei vetoa minuun. Et voi kärsiä mistään todellisesta ahdistus- tai masennustilasta. Silloin ihminen on jo täysin lamaantunut ja käpertynyt sisäänpäin itseensä.

        Näillä sivujen mittaisilla teksteillä naiset luulevat vähintään puolet kaikista oireistaan. Pieni ahdistus kuuluu elämään ja siitä ei kirjoitella vaan sivuutetaan se luonnollisena tunteena kuten niin monet muutkin tunteet, jotka tulevat ja menevät.
        Nykyisin naisilla näyttää olevan ihmeen paljon luppoaikaa vatvoa tuntemuksiaan netissä. Ja kierre vain syvenee, kun jokainen antaa omia neuvojaan.
        Ehkäpä kannattaisi katsoa tai kuvitella elämää sata vuotta sitten Suomessa tai verrata elämää vaikkapa viime sotien aikaan. Kuvitella, mitä itse tekisi nyt, jos Suomi joutuisi johonkin suureen kriisiin. Joutuisimme jättämään tutut asuinpaikat ja lähtemään evakkoon tai tänne tulisi niin paljon pakolaisia, että heille olisi pakko antaa asuntoja ja maata. Tämäkään kuvitelma ei ole tuulesta temmattu, koska maapallon lämpeneminen vain kiihtyy. Jos näin tapahtuisi ihmiset joutuisivat jakamaan ja tinkimään hyvinvoinnistaan. Se opettaisi heitä jo paljon.

        Suomessa on iso ihmisryhmä, jotka eivät enää suostu tekemään oikeita töitä vaan jokainen haluaa vain helppoa rahaa. Someamattilainen on minusta jo yksi tällainen helpon rahan nautiskelija. Kuten sanoit, että saat tällä työllä jo saman, mitä saisit sijoitushommissa. Sanopa, lähtisitkö esim. siivoamaan, hoitamaan vanhuksia, kaupan työntekijäksi tms.
        Äläkä tee kuvitelmia minusta. En yleensä edes käy blogissasi kuin hyvin harvoin vilkaisen, mistäs täällä taas naristaan. On hyvä, että on meitäkin, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ahdistuspuheet – ovatko ne todellisia vai keksittyjä.

        Uskon, että kun kevään valo pitenee sinunkin ahdistus hellittää etkä edes muista sitä.

        • Älä nyt viitsi, olet blogini suurimpia faneja ja olet jaksanut kommentoida vuosia eri nimimerkeillä ja suojatun yhteyden takaa.

          Vastaat jopa tähän aloittamaasi kommenttiketjuun taas eri nimimerkillä, sähköpostilla ja eri suojatulla ip-osoitteella, kuin millä aloitit ketjun ja myönnät vielä olevasi sama henkilö.

          Lainatakseni sinua ”Nykyisin naisilla näyttää olevan ihmeen paljon luppoaikaa vatvoa tuntemuksiaan netissä.” Siltä kyllä vaikuttaa, kun näitä pitkiä kommenttejasi saa lukea, että luppoaikaa riittää, sillä erotuksella, että vatvot muiden elämää. Anna mun kaikki kestää.   😂

          Nyt ymmärrän hyvin, että on varaa spekuloida, kun olet psykologi, historioitsija, tulevaisuuden tutkija, ympäristötieteilijä ja vielä ekonomistikin. Ei muuta kuin hallelujah, kiitos sinulle, nyt parannuin, eikä ahdista enää.

          Ei maksa vaivaa keskustella ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä markkinointityön merkitystä liiketoiminnassa ja yhteiskunnan kehityksessä, ja jonka hahmotuskyky ei riitä ymmärtämään yksilön kokemusta. 

          Sotien, historian, ympäristön ja tulevaisuuden rinnastaminen yksittäisen ihmisen mielenterveyden haasteisiin 2020-luvun Suomessa on naurettavaa, ja nykytieteen valossa kehittymätöntä, vaikka älykästä yritätkin selvästi esittää. 

          Ahdistus on aivokemiaa, joka ei välttämättä riipu olosuhteista, ja vertaistuen hakeminen ongelmien ratkaisemiseksi on vain fiksua. 

          Toisten kokemusten vähättely, tarkoituksellinen
          mielensäpahoittaminen, mitä myönsitkin harrastavasi, ja nettipalstoilla trollailu puolestaan vie kaiken pohjan ”iloittelultasi.”

          Mitä mainitsemiisi töihin tulee, saat lähihoitajan, kaupan kassan, siivoojan työn kuulostamaan joltain rangaistukselta eli vähättelevältä.

          Kaikkea on tullut tehtyä, siivoamista, mainosten jakoa, kaupan kassan töitä, puutarha hommia ja olen nauttinut joka hetkestä. Ja jos tämä työ loppuu, niin ehdottomasti mitä vaan noista töistä, jos tarve niin vaatii, koska en arvota töitä eri kategorioihin, kaikki työt ovat omalla tavallaan yhtä tärkeitä vaikka arvostan todella paljon erilaisia kutsumusammatteja mm. hoito-ala jne.

          Markkinointi työllistää ihmisiä ja tuo kauppaa: työpaikkoja, raha vaihtuu, maksetaan niitä tärkeitä veroja, joilla maksetaan mm. niitä hoitajan palkkoja ja pyöritetään yhteiskuntaa. Ei yhteiskunta koe vähäarvoisemmaksi maksamaani veroa rinnastettuna toisesta työstä saatuun veroon. Enkä yrityksille ole suojatyökohde vaan heillä on pätevä syy, saada omalle rahalleen vastinetta ja arvo.

          Ymmärrän, että tämä voi olla liian suuri kuvio joillekin käsittää vaikka onkin psykologi, historioitsija, tulevaisuuden tutkija, ympäristötieteilijä ja vielä ekonomistikin.  😅

          • Eihän tänne voi kommentoida, jos on mieltä kuin sinä. Laitat heti mustalle listalle. Ok, poistun tantereelta. Enkä yhdy ajatuksiisi, ne olivat kiivastuksissa kirjoitettuja.

          • Musta lista siellä päässä on kovinkin tuttu, miksiköhän.

            En edes viitsi rautalangasta vääntää mikä ero on rakentavalla keskustelulla verrattuna mitätöimiseen tai suorastaan kiusaamiseen tai näin vaaralliseen kommentointiin, jossa naisvihalla teilataan naisten mielenterveys asiat.

            Keskustellaan sinä päivänä lisää, kun sinulla on vihdoin rohkeutta seisoa mielipiteittesi takana ilman tekaistuja nimiä ja sähköposteja ja suojattua nettiyhteyttä.

          • Kylläpä vedit herneen nenuusi :). Uskotaan jo, että kärsit ahdistuksesta ja aggressiivisesta käytöksestäkin. Luehan nuo omat tekstisi. Siellä on jos jonkinlaista syytöstä ja totesin sinulle vain, että somevaikuttaja eräänlainen puuhasteluammatti, ei minusta kovin tarpeellinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä oli minun henkilökohtainen mielipide, miksi siitä suuttua!
            Meillä Suomessa on jo kova pula työntekijöistä monella ammattialalla, kun ne eivät vain houkuta enää nyky ihmistä. Siksi niihin on pakko saada jo työvoimaa ulkomailta. Postinjakajista on pula samoin kuin sairaanhoitajista ja korona-aika on entisestään vähentänyt kiinnostusta ammattiin, olikohan jo aloittavien opiskelupaikoissa 200 opiskelijan vaje.
            Voithan aina jättää julkaisematta tekstit, jotka eivät sinua miellytä.
            Jotenkin otsikointisi kirvoitti jättämään kommenttia, kun lähipiirissä on hoitotyötä tekevä henkilö ja hän on ollut tosi tiukilla, väsynyt ja kai ahdistunutkin mutta urheasti yrittää jaksaa.

          • Ei ole väliä uskotko vai et. Postauksen ainoa tarkoitus oli tarjota apua niille, jotka kärsivät ahdistuksen tunteista, jotka eivät ole niitä tavallisia ahdistuksen ohikiitäviä tunteita vaan jotain vakavampaa.

            Kenties kannattaa lukea omat kommentit tarkemmin, mikä kirvoitti vastaamaan kuten vastasin.

            Jos kirjoitetaan yleisellä tasolla, niin ok ja olen samaa mieltä esimerkiksi tämän viimeisen kommenttisi kanssa yleisellä tasolla monelta osin. Mutta jos esitetään väittämiä miten helppo elämä, helppoa kotiäitiyttä, mietitään toisten raha-asioita, kuka meillä tekee ruoat ja kerrotaan miten turhaa työtä teen, niin silloin pyöritään henkilötasolla vailla mitään todellisuuspohjaa.

            Ei minulla ole sitä mainitsemaasi luppoaikaa, eikä halua tahi edes kiinnostusta, miettiä muiden raha-asioita tai kuka tekee kenenkin kotona ruoat, saatikka nettitrollailla muiden blogeissa.

            Tuskin maailma pelastuu sillä, että lopetan sometyöt tai että minun tehtävä on ratkaista Suomen työvoimapulan ongelmat. Aina voi hakea politiikkaan mukaan, jos on polttava tunne, että haluaa aidosti vaikuttaa. Sillä jos sometyö on turhaa vaikka siitä sikiää veroja, niin nettitrollaamiseen käytetty aika vasta turhaa onkin eli kaiken tämän huolen ja energian voi valjastaa johonkin aidosti arvokkaasti annettuun panokseen vaikka hyväntekeväisyyteen.

            Olen samaa mieltä, että sairaanhoito on todella kovilla ja toivon voimia läheisellesi, joka tekee todella arvokasta työtä, johon kaikista ei ole. Toivottavasti, jos hän uupuu tai ahdistuu, osaat olla hänelle olkapää vaikka hän ei makaisikaan apaattisena sängyssä vaan yrittää sitkeästi vielä raataa ja esittää reipasta. Sillä masennus tai ahdistus ovat yksilöllisiä.

          • Pyydän anteeksi, että tuli kommentoitua vähän liiankin räväkasti tänne blogiisi. En ole trollannut sinua, en täällä enkä missään muuallakaan palstalla. Mielellään jätän usein kommentin anonyyminä ja minulla on suojattu nettiyhteys niin töissä kuin kotona.

            Ymmärrän oikein hyvin nuo ahdistuksen tuneet, kun ei niiltä tänä aikana voi oikeastaan kukaan välttyä. Korona on tuonut aivan uudenlaisia haasteita elämään, pelkoa, uupumusta ja kaikkea. Huomasin kyllä, että olit laittanut instaan myös viestejäni. Olen siellä muulla nimellä.

            Ei ole todellakaan minun asiani arvostella, mitä työtä kukin tekee vai jääkö kotiäidiksi. Siinä pidän mielipiteeni, että Suomessa on suuri ihmisryhmä, jotka haluavat nauttia ns. helposta rahasta. Työ vain ei kiinnosta, opiskellaan jotakin, jätetään kesken ja eletään tukien varassa. Monien ammattien arvostus on katoamassa ja näissä ammateissa on juuri työvoimapulaa. Toivotaan parempaa aikaa ja luin juuri yhden jutun koronaan sairastuneesta, oli tipalla välttänyt tehohoidon, ehkä 50-60 -vuotias. Pitkä toipilasaika hänellä edessä.
            Hyvää kevään jatkoa sinulle.

  • Stressi valvottaa, valoisina kesäöinä yleensä nukun hyvin kun työstressi helpottaa ainakin loman ajaksi. Jos ehrään yöllä, lähettelen itselleni työsähköposteja jos muistan jotain tekemätöntä kesken unien, Hoidan ne sitten aamulla, mutta en jää valvomaan ja miettimään muistanko vielä aamulla. Viime keväänä olin töissä hyvin stressaavassa välikädessä pari kuukautta, enkä voinut edes vaikuttaa tilanteeseen millään lailla. Olin aika loppu, koko kevään. Heti kun yhteistyökumppani sai tekniset ongelmansa selätettyä ja toiminnan taas kuntoon, oma stressinikin laukesi ja nukuin taas hyvin. Pitkistä stressaavista jaksoista palautuminen vie kuitenkin aikansa ja vasta kesällä tunsin olevani kunnolla virkeämpi.

    Koronassa olen vain jotenkin mennyt mukana eikä se ole tuonut alun jälkeen mitään suurempaa ahdistusta. Kyseessä on niin iso pandemia, etten voi siihen vaikuttaa kuin omalta osaltani. Olen pitänyt huolen että minä ja lähipiiri olemme olleet heti rokotettuja kuin mahdollista ja noudatan turvaohjeita, mutta olen koettanut kuitenkin elää ”normaalia” elämääkin, käynyt koko ajan lähitöissä jne.

    Unen tuloa auttaakseni suihkautan aina iltaisin jotain hyvää ”pehmeää” tuoksua ranteeseen. Opin tämän lentomatkoilta kun saatoin saada pitkillä lennoilla pahojan ahtaanpaikankammo-kohtauksia ja käytin jotain aromateraupeuttista rauhoittavaa, hyväntuoksuista öljyä torjuakseni niitä (ja myöhemmin suosiolla varailin exit-paikkoja, joissa jalkoja saa heilutella vapaasti eikä kukaan kaada penkkiä syliin). Öljyä ei enää ole, mutta saman asian ajaa näköjään joku hyvä hajuvesi, jota voi nuuhkutella nukkumaan mennessä ja yöllä herätessä. Minulla on myös unityyny, jota halailen öisin. Mies on aivan liian kuuma yöllä halattavaksi, pikku tyyny on juuri sopiva rutistettava, sekin auttaa uneen helpommin.

    • Olet tosi hyviä keinoja keksinyt, että saat sitten lopulta nukuttua öisin. Ja on ollut todella isoja ja kuormittavia juttuja ja siinä sitten vielä oma työ ja elämä. <3

      Mutta se on niin totta, että stressaavista ajanjaksoista ja unettomuudesta pitää palautua ja tuntuu, että mitä enemmän ikää, se vie aikaa. Esimeriksi omalla kohdalla parin vuoden totaali unettomuus vei olotilan lopulta aika kuoppaan. Uskon kyllä siihen, että kun aikansa nukkuu paremmin, olokin alkaa sitäkin myötä hiljakseen kohoamaan. Unettomuus kun on kerran alkanut kolmekymppisenä, niin unesta tulee haavoittuvaista, kun just tietää mitä se on. Pirullista. Moni kärsii univaikeuksista, mikä vaikuttaa kaikkeen muuhunkin terveyteen ja mieleen.

      Täällä selvästi korona, kun on huono fiilis muutenkin, niin tuo lisäahdistusta ja välillä on päiviä, että kyllä tästäkin selvitään.

      Nyt täytyy muuten ottaa nuo rauhoittavat öljyt käyttöön, välillä muistan käyttää niitä ja kotoa löytyy Neal's Yardin öljy, heti sitä pulssipisteisiin. <3

      Ihana unityyny. Jotain pitää saada halata rutistaa. <3 Täällä mies on oikein hyvä unipehmo, jos ei vaan kuorsaisi ja joutuisin välillä aina soffalle. 🙂

      Ihanaa viikkoa Tuuli ja hirmuisesti kiitoksia ajatuksista. <3 Oot kultaa. <3

  • Kaikista suurin saanti tästä blogipostauksesta ja kommentoinnista on mun mielestä huomata se, että ahdistuksen tunteiden kanssa ei todellakaan tarvitse olla yksin – meitä on paljon ja ahdistuksen aiheita, pieniä tai isoja, on monenlaisia. Ja mitään niistä ei ole syytä kenenkään väheksyä tai hävetä! Onneksi löytyy myös paljon erilaisia keinoja ja vinkkejä lievittää ahdistusta ja pahaa oloa.

    • Vertaistuki ja miten moni kärsii vastaavista tunteista. Eikä ole myöskään ihme, että näinä aikoina ahdistus vaan kasvaa ihmisillä.

      Samaa mieltä, ei koskaan tulisi mieli väheksyä tai epäillä toisen ihmisen ahdistusta.

      Olet kultaa ja oikein sydämellistä loppuviikkoa sinulle. <3

  • Tärkeä postauksen aihe ja itsekin sain vinkkejä ahdistuksen selättämiseen- kiitos Tiia vinkkien kokoamisesta! Mulla on apuna kamut, perhe ja terapeutti – kun murheet jakaa, niistä puolet hälvenee. Toki koiruudet, ulkoilu, kasvisruoka, joskus myös viinilasi ja hömppäsarjat auttavat myös. Valoa kohti mennään, me kaikki <3 Kohta ollaan jo helmikuussa <3

    • Lämmin kiitos Taru ja se oli toiveissa, että jos tästä jollekin on apua, niin mahtavaa. Sain itsekin monesta jutusta kopin, miten rentouttaa mieltä ja hälventää ahdistusta. Ihanaa, että on myös hyvä terapeutti, se on niin tärkeää

      Valoa kohden Taru. Sydämellistä loppuviikkoa. <3

  • Voi mahoton miten paljon ihania viestejä! Onneksi meillä on toisemme, vaikka ees siellä ”ruudun” toisella puolen 🥰
    Ihanaa loppuviikkoa ❤

    • Kyllä, mikä suuri ja mieletön vertaistuki ja miten ahdistuneisuuden tunteet ovat kovin yleisiä.

      Ihanaa viikonloppua Marru. <3

  • Siis miten paljon hyviä ajatuksia, noissa sanoissa olikaan.
    Yöt on siitä kummia, kun silloin mieleen tulee kaikkia, mitä pitää murehtia.
    Huonouninen kun olen, ne vaan kasvaa ja kasvaa mielessä yöllä.
    Nyt olen ottanut puhelimesta rentoutusharjoituksen ja nappikuulokkeet korviin. Siinä on käyny niin, että pari kertaa puhelin on löytynyt yöllä lattialta nappikuulokkeineen.
    Tänään sain peruutusajan gynegologiseen leikkaukseen ja arvaa vaan, nukunko ens yönä..

    • Niinpä, miksi yöt on luotu pelottavammiksi ja synkemmiksi ja suden hetki. Ehkä johtuu kivikautisaikojen vaaroista pimeällä ja ovat siirtyneet geeniperimässä meille.

      Rentoutusmiharjoitukset kuulostaa todella hyvältä. Täälläkin otettu monesta vinkistä vaari, millä rauhoittaa mieltä ja toimii.

      Voi ei, toivottavasti operaatio meni hyvin ja ei ole mitään vakavaa? Paljon halauksia ja toipumisia ja lämmin kiitos, että kaiken keskellä jaksat vielä kommentoida tänne. Olet kultaa Leena. <3

Vastaa käyttäjälle Tuuli - Lumo Lifestyle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud