Pari pientä noloa ja häpeällistä tarinaa, joihin lopulta auttaa nauru

Pari pientä noloa ja häpeällistä tarinaa, joihin lopulta auttaa nauru

Aina kirjoitan niin laveasti, että mietin jaksaako kukaan juttuja lukea. Mutta mietin, että kun Instan puolella jaan aina pieniä tarinoita, niin miksi en välillä voisi jakaa sellaisia täälläkin eli ei aina pidä olla niin paljon asiaa. Tähänkin hassuun tarinaan liittyy kuitenkin opetus.

Eli tarina liittyy häpeän tunteeseen, joka on liimaantunut kiinni vähän kaikkeen. Kaiken kuorruttaa häpeä. Turhasta häpeästä olisi kuitenkin hyvä irrottautua, se vie ja kuluttaa niin paljon energiaa. Toisekseen mitä kaikkea itsekseen häpeilee, niin ei kenelläkään toisella ole aikaa ja energiaa ajatella, onko joku toinen nyt muka niin nolo.

Tässäpä tarina nuoruudesta:

Olin lukioikäisenä poikaystäväni kanssa hoitamassa sedän ja sedän vaimon koiraa parin viikon ajan. Viikonloppuna kävi niin ikävä juttu, että poikaystäväni nukahti tupakki kädessä sohvalle ja tupakki poltti kahteen sohvatyynyyn reiät😱

Olin paniikissa mitä tehdä, en osaa ommella lainkaan saatikka kutoa. Mutta niin vaan kaivoin setäni vaimon ompelukoneen esille ja aloin surraamaan😰

Leikkasin molemmista sohvatyynyn päistä kaistaleet ja ommella surautin kaistaleet kiinni. Ongelmaksi tuli liian pienet sohvatyynyt, sohvatyynyjen väliin jäi ammottava aukko. Onneksi heillä oli kaksi sohvaa ja vaihdoin toisesta sohvasta tyynyn ommellun tilalle ja päinvastoin. Kapeampaa väliä ei enää huomannut juuri lainkaan.

Soijaa pukkasi, kun setä ja sedän vaimo palasivat Malediiveilta, mutta he eivät koskaan huomanneet mitään. Kun sohvat olivat aikansa eläneet ja joutuivat kierrätykseen, vihdoin tunnustin heille tämän tarinan ja kyllä siinä naurua riitti😂

Vaikka en osaa tosiaan lainkaan ommella ja ompelukone noin ylipäätään on kuin jokin mysteeriloota, niin hädän tullen ihminen pystyy näköjään mihin vaan.

Tätäkin tarinaa miettiessä, sitä ajattelee sitä hirmuisaa häpeää ja nolouden tunnetta, minkä kauhea sattuma aiheutti. Luulen, että loppupeleissä setä ja sedän vaimo olivat vain onnellisia, ettei mitään vakavampaa sattunut.

Hyvää ikääntymisessä on se, etteivät tällaiset asiat aiheuta enää häpeää vaan omille vahingoille on helppoa nauraa. Se onkin sitten nuorten mielestä vasta noloa, mutta he ovatkin vielä elämänsä alussa. Kun heille voisi opettaa, älkää tunteko niin kauheasti häpeää ja noloutta, jokainen mokaa ja möhlii ja olette hyviä juuri noin.

Kerron tähän vielä lyhyesti toisen tarinan, mikä on viimeksi aiheuttanut häpeää.

Kroppaani, kiitos estrogeenin on tullut kummallisia näppyjä, käsivarteen ja valitettavasti myös takapuoleen. Nyt joku varmaan hyppii seinille, sillä onhan tämä niin häpeällinen asia, ettei tästä voi ääneen puhua, eikös vaan? Miten voi mainita edes sanan peffa. No mainitsen nyt kuitenkin, sillä kaikillahan meillä tällainen on ja peffoja nähdään ihan joka päivä kaikkialla ja joku muu voi siellä toisessa päässä kärsiä samasta häpeästä.

Eilen kuitenkin tunnustin ystävälle jutellessa puhelimessa nämä näppylä asiat ja naurettiin vedet silmissä, että kaikilla on välillä näppylöitä siellä sun täällä pitkin kehoa. Ihan normaalia, mutta kun ei niistä puhuta, häpeillään vaan menemään, niin näistäkin asioista tulee elämää suurempia ja vielä tässä iässä.

Olin kuitenkin viime vuoden puolella kylpylöimässä ja suihkussa riisuutuessa en tiennyt miten päin olisin ollut. Etupuolen halusin piilottaa, koska häpeilen pömppömahaani ja takapuolen, koska hormonaaliset näpyt. Tälle sitten ystävän kanssa naurettiin eilen ihan hulluna, kun toinen näki sielujensa silmin meikäläisen paniikissa siellä suihkutiloissa.

Joten ei ole helppoa ei, aina on jotain hävettävää ja nuorilla vasta mukamas onkin. Juurikin tuo nuoruuden tarina virkistää muistia siinä määrin, miten valtavan isosti sitä nuorena vasta häpesikin kaikkea vaikka osaan vieläkin hävetä ihan liikaa.

Eiköhän nuo näppylät poistu, kun hormoni asiat tasoittuu ja pömppömassussa on asunut kaksi lasta ja tätä massua on ylpeydellä kannettu. Joten ihan ansaittu massu.

Soffatyynyjen polttaminen ei ollut edes minun vika, mutta silti otin vastuun toisen häpeästä ja tämä toinen muistaakseni miehiseen tyyliin, ei edes tuntenut häpeää.

Onko teillä vastaavia häpeällisiä tarinoita kerrottavana tai tarinoita onnistumista sellaisten asioiden suhteen, joihin ette olisi ikinä uskoneet pystyvänne?

Iloista viikonloppua kaikille. <3



7 thoughts on “Pari pientä noloa ja häpeällistä tarinaa, joihin lopulta auttaa nauru”

  • Surkuhupaisia ja hauskojakin tarinoita sinulla häpeästä. Onneksi, kun ikää tulee, ei häpeä niin paljon. Mitä muut minusta ajattelevat-ajattelu vaimenee. Voi olla oma itsensä. Voi, sitä nuoruutta kuten kirjoitit. Silloin saattoi tuntea häpeää jo omasta olemassa olostaankin.

  • Ihania häpeätarinoita! Niitä kyllä riittää hyvinkin paljon. Ensin niistä yleensä vaikenee, mutta sitten kun asiasta jollekin kertoaa, asia alkaa naurattaa niin paljon, ettei naurusta tule loppua.

    Ihanaa viikonloppus sinulle Tiia! <3

  • No ehkä pahin moka, jota häpesin ihan vietävästi, oli sellainen, että rakkauden huumassa kuljin Forumin lasiovista ja törmäsin oveen kun se ei auennutkaan 🙂 Olin hetken tillin tallin ja nopeasti sitten vaan ylös ja ulos Forumista. Hurjan noloa kyllä oli. Kaikesta sai syyttää sydänsilmiä 🙂
    Ihana toi sinun nuoruushäpeä tarina 😀
    Ihanaa viikonloppua ihana Tiia <3

  • Aina kai sitä tosiaan löytyy jotain häpeiltävää iästä riippumatta ja on kai sekin ihan normaalia… Aivan parasta on ollut hassutella häpeilevien veljentyttöjen kanssa ja näyttää, että on ihan ok vaikka discoilla ravintolan vessassa eikä haittaa jos joku nauraa. Miten ihanaa myöskin se, että olette ystäväsi kanssa saaneet makeat naurut sun häpeilylle; häpeilystä oli siis suurta iloa!

    Musta on niin hyvä, että löytyy ihmisiä jotka puhuu näpyistä peffassa, suonikohjuista, raskausarvista, mustelmista, selluliitista, aknesta, karvoista, kuukautisista, ripulista, masennuksesta ja kaikista muista ihan normaaleista jutuista, joista ”ei sais puhua” – kaikesta ei toki tarvitsekaan puhua ja joitakin asioita voi ja saa hävetäkin, mutta jospa jonain päivänä saatais sitä tarpeetonta häpeää sitten kuitenkin vähän pienemmäksi.

    Tästä tulikin mieleeni kuinka sairastuminen muuttaa tätäkin: kun mun mies sairastui vakavasti pari vuotta sitten, oltiin sairaalassa aika lailla perusasioiden äärellä eli sitten kun elämä alkoi voittaa, iloittiin jokaisesta pierusta ja tuloksellisesta vessakäynnistä eikä niitä häpeilty, päin vastoin.

    Ei muuta kuin häpeilyvapaata viikonloppua! Tai ainakin naurua niille hassuille häpeilyille!

  • Tunnistan myös tuon suihkuhäpeän psorin takia. Hauskasti kerrottu tarina, oli pakko tirskahtaa 😂. Mutta asiaan; käytiin tollaista yleisten suihkutilojen häpeäkeskistelua joskus jonkun muun fiidissä ig:ssä, ja hän teki ihan kyselyn, kuinka moni häpeää, ja oli joku 70% jotka vastasi että häpeää. Joku siihen viisaasti, että pitää vaan muistaa että nuo kaikki viereiset kopit on täynnä ihmisiä, jotka ajattelee juuri samoja asioita, ja kuinka monella suomalaisella on rillit, joita ilman ne ei siellä suihkuhöyryissä edes näe puolta metriä edemmäksi. Eli oikeasti, ketään ei kiinnosta meidän makkarat, he ovat enemmän huolissaan niistä omistaan (eikä ne nää sitä peppunäppylääkään 😂). Että pitäisi vain rohkeasti katsoa ihmisiä hymyillen silmiin ja näin rohkaista sekä itseä että sitä toista häpeäjää. Viisaita sanoja, joskaan ei silti aina niin helppoja toteuttaa ☺️.

  • Nauru on parasta lääkettä kaikkeen – ja hassut eläinvideot : ) Tuo nuoruutesi tyynyjuttu jaksaa naurattaa aina vaan uudestaan ja uudestaan! Ehkä näin 40+ ei enää häpeä, jos vetskari jäi auki tai jotain muuta noloa sattuu, mutta en minä vieläkään nauti yleisistä uimahalleista tai kylpylöiden suihkutiloista tai saunoista – olen ehkä niin privatyyppi, että alostamuus tuntemattomien läsnäollessa ei ole luontevaa, enkä jaksa peitellä omia muhkuroita.

    Varmasti nuoruudesta olisi monta hauskaa tarinaa, mutta viimeisimpänä pari päivää sitten teimme nopsan kaupparundin kolmessa eri kaupassa, toiseen kauppaan mentäessä puin maskini väärin päin ja ihmettelin miten vaikea on hengittää. No ehti siinä muutama tulla vastaan, ennen kuin mies huomautti, että maski taitaa olla väärinpäin! Ja siinä väärällä puolella olivay huulipunajäljet aika roisinnäköisesti esillä, nauratti kyllä!

    Leppoisaa päivää sinne!

  • En itse kyllä häpeä enää mitään. Iän myötä on tullut itsevarmuutta, eikä enää kiinnosta mitä muut ajattelevat (täytin juuri 34v). Nuorempana tuli häpeiltyä kaikenlaisia mokia (ja niitä on kyllä sattunut paljon omalla kohdalla) ja pinnallisia asioita kuten ulkonäköä. Se oli todella raskasta! Nyt vaan nauran, jos sattuu jokin moka tms. Nehän on monesti vain niin hirveen hassuja! Elämä on ihan liian lyhyt miettiä jotain noin vähäpätöisiä juttuja. Ilo vaan irti niistä mokista! 😊

Vastaa käyttäjälle Jonna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud