Ahdistaa. Saako hymyillä? Miten pitäisi olla?

Ahdistaa. Saako hymyillä? Miten pitäisi olla?

Ahdistaa. Saako hymyillä. Miten pitäisi olla? Sodan kuuluukin ahdistaa, meistä kuuluukin tuntua pahalta. Joka aamu ja ilta luen Hesarin ym. ahmien tietoa peloissani ja osittain etsiessäni toivon pilkahduksia, turvapeittoa peloilleni.

Henkilökohtaisesti haluan edelleen myös katsella kaunista sisältöä, hymyileviä ihmisiä, tuoden toivoa, että valo, hyvyys ja inhimillisyys voittaa.❤️

Yhtä hyvin ymmärrän täysin ihmisten tarpeen jakaa sisältöä Ukrainan tilanteesta, koska kaikki julkinen oikea faktatieto on Ukrainan puolella ja Ukrainalle tarpeellista. Se on tärkeää, mutta toki jokaisen oma valinta, mihin energia riittää.

Jatkan kuitenkin kahvihetkien kuvaamista, koska en muutakaan osaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sydämeni, pelkoni olisi Ukrainan puolella.

Kaikki voimme auttaa, lahjoittaa rahaa, vaatteita, ruokaa, makuupusseja ym. Oikeista virallisista lahjoituskohteista kannattaa googlata tietoa. Tosin tähän on tullut uudempaa tietoa, että tavaraa on ja sitä on logistisesti vaikea säilyttää, joten raha on tervetulleinta. Lumo lifestyle blogin linkistä löytyy lahjoituskohteita.

Yksi asia kuitenkin on, mikä ei mene silmieni läpi, vihapuhe Ukrainaa kohtaan ja Putinin puolustaminen. Joku voi ihmetellä, voiko tällaistakin esiintyä, voi kyllä voi ja ihan omaan instaan tullut.

Juon kahvini, nautin siitä, hymyilen lapsilleni, jotta he kokevat turvallisuuden hippusia.

Elämä jatkuu, asia mikä on samalla kammottava, että lohdullinen. ❤️

Miten mieliala siellä?

Sydämellistä viikon jatkoa ja Instaan tulleita kommentteja aiheeseen voit käydä lukaisemassa täältä.



31 thoughts on “Ahdistaa. Saako hymyillä? Miten pitäisi olla?”

  • Mielestäni on hyvä, jos edes hetkittäin saa työnnettyä nuo ahdistavat sotauutiset hiukan taka-alalle ja voi lukea jotain kevyempää. Tämä ei silti tarkoita että vähättelisi Ukrainan tilannetta. Toivoa sopii että tilanne ratkeaisi parhaalla mahdollisella tavalla, mikä se sitten onkin.
    Aurinkoa ja hyvää mieltä päivääsi Tiia<3

    • Olen samaa mieltä ja nyt kun olen hieman toipunut alkushokista, niin oivalsin, että jokaiseen ilon hetkeen on tartuttava kiinni, sillä elämästä ei koskaan tiedä.

      Sydämellistä ja valoisaa viikonloppua Kristiina. <3

  • Viime yönä sota ja aseet tulivat jo uniinkin.

    Ravintolassa perjantaina mietin onko oikein syödä hyvin ja iloita, kun viimein pääsimme syömään pitkän kaavan mukaan. Kotimaisia yrittäjiäkin pitää kuitenkin tukea, jotta saamme yhteiskunna pyörimään. Näin voimme auttaa muitakin. Hetken mietin jopa, että voi tulla tilanne, jossa ei enää pääse ravintoloihin, eikä syynä ole korona.

    Erilaisissa keskusteluisa olen törmännyt Putinin toimien puolustamiseen, taitavat pääosin kuitenkin olla Venäjän trollitehtaiden puheita koska profiilit ovat olleet aika outoja. Mutta ehdottomasti siis Putinin toimia ja tätä trollaamista vastaan. Venäläisiä vastaan en ole, sillä suuri osa heistäkin on aivan kauhuissaan Putinin toimista ja toinen suuri osa ei kielitaidottomina osaa etsiä oikeaa tietoa ja on vain Kremlin virallisen propagandan varassa.

    • En kyllä yhtään ihmettele, että mieli käsittelee tätä kauhua päivin ja öin.

      Kuten tänään instassa sulle vastasin, nyt on tartuttava hetkeen, sillä huomisesta ei kukaan tiedä. Jos elämä tarjoaa iloa ja hyviä hetkiä, niin ehdottomasti nautitaan niistä Ymmärrän kyllä, että tässä kaikessa alkushokissa on tuntunut jopa hävyttömältä nauttia yhtään mistään, mutta kyllä saa. <3

      Kyllä tämä on Putinin sota, mutta kuinka paljon Venäjällä on tietämättömyyttä ja vielä uutispimentoa ja trollaamista. Pysyisi nyt Putin vaan totuudessa, kun kerran sodan aloitti, niin olisi ylpeä sen syistä, miksi piilottaa ja vääristää tämä Venäjän kansalta? Siksi koska on vallanhimoinen ja epävakaa hullu.

      Kyllä juu olen törmännyt, mutta vain aniharvan olen nähnyt puolustavan Putinia. Tämä sota yhdistää Euroopan ja maat ja ihmiset yli puoluerajojen, jos joku haluaa uskoa Venäjän trollien levittämää sanaa ja olla miettimättä, että onko koko muu maailma väärässä, niin en enää ymmärrä.

  • Todella hieno postaus ja kannanotto <3 On enemmän kuin hyväksyttävää tuntea raskasta mieltä ja tunteiden myllerrystä tällä hetkellä, soditaanhan tässä ihan meidän maamme lähistöllä ja sama voisi mielipuolisen sotahullun toimesta kohdistua muihinkin maihin – en usko, että kukaan meistä porskuttaa eteenpäin kuin tämä ei koskettaisi millään lailla. Olen itse uinut välillä tosi tummissa ja syvissä vesissä, on ollut vaikea pidetellä kyyneleitä ja pysyä joka hetki tyynen rauhallisena. Raskaampaa jo nyt kuin viimeiset kaksi koronavuotta…näitä kahta ei kai voine edes verrata.

    Eipä kai ole oikeaa tai väärää keinoa käsitellä asiaa, mutta itse ilahdun kun vaikuttajat ottavat kantaa, se jos mikä on esimerkillistä ja mikä parasta, on sitä voimallisinta kanavointia käyttää vaikutusvaltaa ja tarjoaa myös vertaistukea muille. Toki se on ymmärrettävää, että osa lamaantuu täysin ja katoaa omaan kuplaansa, harmi vaan, kun se joillekin saattaa näyttäytyä kylmyytenä tai itsekkyytenä.

    Olen aika uutisaddikti (kenties vielä pahentunut koronasta, ; )), joten minulle selviytymiskeino on juuri ajan tasalla pysyminen. Uutispimennossa olisin entistä ahdistuneempi. Heti kun huomaan, että nyt silmiä kaihertaa liikaa ja plärään vain puhelinta, on aika sulkea kanavat ja lähteä happihyppelylle, alkaa leipomaan tai katsoa vaikka joku matkailuohjelma. Onneksi lapset pitävät kiinni hyvin rutiinitäytteisessä arjessa, on jaksettava itse nousta tekemään aamupalaa klo 07.30, tehdä siinä välillä vähän töitä, mietittävä perheen ruokahuolto ja päätettävä päivä iltasatuihin.

    Ukrainan sota on jo nyt lähentänyt koko maailmaa ja tekee varmasti EU:sta ihan uudella tavalla näkyvän. On ollut mieltä lämmittävää huomata ihmisten auttamistahto, rahaa on lahjoitettu lyhyessä ajassa ennätysmäärä ja hyödyllisen tavaran keruu on aktiivista. Minusta on hyvinkin ok kertoa somessa mitä on tehnyt Ukrainan hyväksi tai omasta ratkaisusta jättää kertomatta, olen itse osallistunut johonkin keräykseen ihan jonkun toisen vaikutuksesta (eli esimerkillä on voimaa!) ja jaan myös eteenpäin caseja yrityksistä jotka toimivat pyyteettömästi ja niin hyvällä sydämellä, heitä haluan jatkossakin suosia! Kaikki se tulee ulos juuri sillä hetkellä (siis omissa kanavissa) miltä omassa sydämessä tuntuu ja mitkä ovat energiatasot, niin kuin itsekin kirjoitit. Välillä on jaettava kauniita kukkakuvia (huomatakseen vielä kauneutta olevan) ja sitten taas rauhankyyhkyjä, avustustietoutta tai tietoiskuja.

    Hetkittäin tuntuu, että tuska on niin kova, että haluaisi vaan hypätä rattiin ja lähteä viemään apua tai tuomaan ihmisiä turvaan. Sitten taas hyvää oloa tuo se, että vie muutaman vaippapaketin koordinoivalle avunviejälle, niistä varmasti on hyötyä ja apua jollekin toiselle äidille ja hänen lapsellensa. Siitä tulee hetkeksi hyvä mieli.

    Varmasti kaikilla meillä on toivo tulevissa viikoissa, että konflikti ratkeaisi, se ei laajentuisi ja aiheuttaisi lisää tuhoa. Ajatukset nyt niin syvästi Ukrainassa ja että siellä kestettäisiin, tulisi lisää kansainvälistä apua ja mielipuoli saataisiin pysäytettyä, pitkä toive ja huuto universumille, että näin kävisi!

    Niin upeaa, että jaksat tuottaa sisältöä, niitä ihanan lempeitä kahvi- ja kissukuvia ja nostat esille myös niitä kipeitä aiheita. Todellista vaikuttajuutta! Halauksia sinne iltaan ja toiveikasta maaliskuun alkua <3

    • Upea kommentti Heli.

      Olen juuri ajatellut samoin, tämä yhtä hyvin voisi olla Suomi ja tämän kauhun ovat kokeneet meidän aiemmat sukupolvet läpi.

      Sama juttu, haluan tietää ihan kaikkein kauheimmatkin jutut, jotta osaan kaikkeen varautua. En halua olla pimennossa, mutta ymmärrän ihmisiä jotka haluavat. Onneksi elämässä on muutakin, että välillä on pakko keskittyä arkeen.

      Sota-aika näyttää aina ihmisissä kaikkein pahimman ja kauneimman. Eipä Putin osannut ennakoida, mikä taistelutahto ukrainalaisilla on ja miten tämä yhdistää koko maailman yli puoluerajojen.

      Lämmin kiitos Heli ihanasta ja sielukkaasta kommentista. Sydämellistä viikonloppua <3

  • En tunne aivan kauheasti ahdistusta. Mutta tunnen kuitenkin. Päällimäisenä tunteena minulla on viha harhaista Putinia kohtaan. Hän tapattaa aivan tavallisia, viattomia ihmisiä 2020-luvulla Euroopassa.

  • Olen aikalailla samalla kannalla kuin Kristiina tämän kaiken uutisvyöryn alla. En todellakaan lue kaikkia uutisia, mutta haluan kuitenkin olla tietoinen päivittäisistä tapahtumista. Minustakin meidän pitää jatkaa elämää ja näyttää sekä niitä hyviä, että ei niin hyviä juttuja. Siinä olen Helin kanssa myös samaa mieltä, että meidän pitää ottaa kantaa tilanteeseen ja osoittaa tukemme Ukrainalle. Olisi jotenkin hassua ajatella, että ei sanoisi tilanteesta mitään millään kanavalla. No jokainen toki tyylillään. Minä tykkään sun kissa ja kaffekuppos kuvista, ne on piristäviä kaiken tämän kauheuden keskellä.
    Ihanaa iltaa Tiia <3

    • Olen kyllä samaa mieltä, että jokin kannanotto, jotta näyttää Ukrainalle tukensa. Koska pitää ajatella, että mitä jos tämä olisi Suomi tai tulee olemaan, niin jokainen pieninkin tuki on tärkeä ja se, että näyttää että olemme Putinin sotatoimia vastaan. Mutta toki kukin tavallaan ja jokaisella on omat syynsä tavoitella mielenrauhaa ja kun ei koskaan tiedä minkä muiden asioiden kanssa ihmiset kamppailevat. Suoranainen sellainen hurja ilonpito ja ettei sanallakaan ole ottanut kantaa maailman tilanteeseen, se kyllä sitten jo hämmentää, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

      Kiitos niin paljon Outi ja ihanaa lauantaita. <3

  • Ukrainan sota koskettaa varmasti, ainakin kaikkia eurooppalaisia, jollakin tavalla. Silti olisi kamala ajatus, että kaikki lamaantuisivat tai puhuisivat ja kirjoittaisivat vain sodasta. Ihanat kuvasi saivat minut hymyilemään. Jos se, ettet hymyilisi tai kuvaisi kahvihetkiäsi saisi Putinin komentamaan joukkonsa pois Ukrainasta, varmasti tekisit niin. Minusta on hyvä, että on muutakin luettavaa ja katsottavaa kuin sotauutiset.
    Ihanaa ja aurinkoista maaliskuuta Tiia! <3

    • Tarvitsemme iloa ja valoa tähän kauheuteen ja kaikkeen hyvään on tartuttava, sillä huomisesta ei kukaan tiedä. Mutta hyvä on osoittaa tukensa, kenen puolella on. Nyt tosiaan Eurooppa yhdistyy yli puoluerajojen ja toivon, että miltei koko muu maailma myös.

      Mukavaa maaliskuun jatkoa. <3

  • Jatka vaan omaa linjaasi. Tämä aika kaipaa muutakin kuin huonoja uutisia.
    Itse olen aika kuplassa. Nämä kaksi vuotta on ollut rankkoja perheessä olevien sairauksien ja poismenojen takia. Oma terveys alkaa myös huonontua. Kun luin ensimmäiset uutiset maailmalta, lamaannuin täysin. En vaan jaksanut käsitellä koko asiaa. Yritän tehdä pakolliset työt, että elämämme sujuu jotenkin.
    Kaikkea hyvää sinulle ja voimia postauksiin! <3

    • Ymmärrän ihan täysin ja sama täällä, paljon rankkoja asioita ja mieltä on ahdistanut muutenkin kolme vuotta. Ihan pakko on ajatella myös kepeitä, tasapainotella.

      Kiitos niin paljon ja voimia teille sinne kultainen Marketta. <3

  • Kyllähän tuo on aika samanlainen olo niinku sillon, ku pandemia alko. Turvaton, ahdistunut, stressaantunut. Uutisia on pitäny kahmia joka aamu. Oon tehny rentoutusharjoituksia ja ne auttanu pitämään suurinta ahdistusta kurissa tän sodan suhteen.

    • Kyllä, juuri tätä. Kyllä ihmiskunta on nyt ollut kovilla ja on. <3 Voimia kovasti sinne. Täällä kun on ahdistanut vaihtareiden vuoksi kolmisen vuotta, niin pakko hakea myös valoa ja iloa sieltä mistä sitä saa. <3

  • Samaa mietin minäkin. Saako nyt kertoa omalle kohdalle sattuneista ilon aiheista, kun samaan aikaan ihmiset kärsivät sodan kourissa tuossa melkein naapurissa? Mutta ajattelen, että autan omalta osaltani minkä voin tukemalla hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka vievät avun perille. Ilon aiheet ja positiivisuus tämän kaiken kaameuden keskellä auttavat kuitenkin meitä kaikkia jaksamaan. Ja vanhempana koen, että minun on luotava lapsilleni turvallinen olo vakuuttamalla, että kyllä oikeus lopulta voittaa ja rauha palaa maailmaan. Mietin usein miten epäreilussa maailmassa lapsemme ovat saaneet viime vuodet elää. Kaikki mukavat asiat ovat jääneet väliin: syntymäpäiväjuhlta, penkkarit, festarit yms. yms. Millaisia jälkiä korona ja nyt alkaneet sotatoimet lapsiimme jättää?
    Kaikesta huolimatta mukavaa viikon jatkoa sinulle aurinkoinen Tiia <3

    • Uskon, että kaikille meille tässä alkushokissa on tullut syyllinen olo pienimmästäkin nautinnosta. Mutta tänään koin oikein valaistumisen, että ei tiedetä huomisesta, joten koitetaan myös parhaamme nauttia tästä hetkestä ja antaa samalla tukemme Ukrainalle. <3

      Ihan sama tunne, että miten nämä ajat jättävät jälkensä lapsiimme. <3 Olemme itse ja meidän vanhemmat pääsääntöiseesti riippuen iästä saaneet elää suht rauhaisaa elämää, muutenhan ihmiskunta on kärsinyt vastaavista tilanteista aina.

      Sydämellistä viikonloppua Teija. <3

  • Ukrainan tilanne on ahdistava ja pelottava ja aika usein se tulee mieleeni. Se tulee pahasti iholle, koska puolisoni serkun vaimosta on tullut läheinen ystävä minulle. Hän on kotoisin Ukrainasta ja hänen veljensä ja vanhempansa ovat siellä sodan keskellä. Veli on auttanut minua terveysongelmissani.

    Välillä onnistun lokeroimaan tilanteen pois mielestäni. Välillä pitää oikein keskittyä siihen. Yritän olla siten, että teinini saisivat olla rauhassa teinejä ja heidän ei tarvitsisi murehtia maailmaa vielä. Ja yritän olla myös siten, että elämässä olisi ripaus kepeyttäkin.

    Ei tähän tilanteeseen ole valmista sapluunaa, että miten pitäisi käyttäytyä. Avain lienee hienotunteisuus ja empatia.

    • Muistan tämän puolisosi serkun ja vaimon, joista on tullut sinulle todella läheisiä.

      Viisaita sanoja ja samaa täällä yritetään, jotta jälkikasvulla olisi turvallinen olo .

      Kyllä, hienotunteisuus ja empatia. <3

  • Positiiviset ja kivat uutiset piristävät, kunhan koko kauheutta ei piiloteta sen taakse. Omat kissani rakastavat pahvilaatikkoleikkejä, olemme pinonneet niistä 5 laatikon kiipeilytelineitä. Kissat tuovat lohtua ja turvaa.
    Itseäni pelottaa tilanne lapsuuteni kylmän sodan varjossa eläneenä. Lapsuuteni isoimpia pelkoja oli ydinsota ja nyt silläkin pelotellaan. Se kun on asia, jolle ei vielä aikuisenakaan pysty tekemään mitään. Luen paljon uutisia ja yritän ymmärtää miksi kaikki tapahtuu. Vaikeata on.

    • Juuri ihan samoilla linjoilla. .

      Meillä on edelleen tuo pahvilaatikko eteisessä, koska joka päivä majailevat laatikossa, niin ei hennota viedä kierrätykseen.

      Kyllä kuin myös, sotaveteraanien kasvattamana lapsuudessa oli paljon ydinsodan pelkoa ja muistan miten meillä oli kotona kaappi täynnä säilykkeitä ja joditabletteja. Tämä iskee suoraan siihen lapsuuden pelkoon.

      Tämä on hurjan kamala tilanne, mutta koitetaan löytää ilon hippusia sieltä täältä, sillä huomisesta ei kukaan tiedä .<3

  • Kyllä minua ahdistaa mutta silti olen myös hymyillyt jos siihen on ollut aihetta koska muuten ei jaksaisi. Vielä uutiset eivät ole vyöryneet uniini tai valvottaneet minua mutta huoli kyllä painaa. Tilanne tuntuu niin hurjalta ja koskettaa koska oma itänaapurimme on osallisena ja hyökkääjänä tässä sodassa. Meillä on kuitenkin yhteinen pitkä rajalinja ja myös sitä historiaa, joka mietityttää.

    Uutisia seuraa mutta olen laittanut itselleni rajoja eli ei koko aikaa vaan tietyin väleillä. Yritän välttää dis- ja misinformaatiota, jota on myös liikkeellä näinä aikoina.

    Meidän taloyhtiössä asuu ukrainalainen perhe, joka muutti syksyllä vasta – ovat toki olleet Suomessa jo pidempään. Erittäin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Mies auttoi kun autoni juutti helmikuun alussa lumeen ja oma-aloitteisesti työsi vielä lumet parkkipaikaltani pois. Vaikea löytää oikeita sanoja kun kohtaamme mutta kamalaltahan se tuntuu koska heillä sukulaisia sota-alueilla.

    Kuten itse kirjotin oman postaukseeni niin kriisin keskellä on hyvä pitää omista rutiineista kiinni koska ne ovat tärkeitä ja pitävät toimeliaina. Sinulle se on kahvihetkien kuvaaminen jollekin toiselle joku toinen juttu. Itse olen yrittänyt nauttia taiteesta ja luonnosta sekä niistä pienistä arjen jutuissa sekä auttaa myös suoraan lahjoittamalla.

    Aurinkoista päivää kaikesta huolimatta Tiia <3

    • Ihan samoilla ajatuksilla Marjo. Kuin myös, luen mieluiten valtamediaa, enkä luota kaikkeen mitä ihan Ukrainan puolellakin olevat ihmiset levittävät, saatikka niitä kauheuksia mitä ihmiset levittävät, jotka ovat Venäjän trollien aivopesemiä.

      Kyllä näin on, pitää välillä saada ajatukset muualle ja koittaa hengittää.

      Sydämellisiä maaliskuun päiviä Marjo. <3

  • Mulla on yllättävän ok olo. Ainoa mikä näinä parina vuotena on alkanut omassa elämässä menettämään merkitystään on some. Ei vaan enää oikein jaksa, eikä kiinnosta. Mietin tosi paljon, että roikunko enää vanhasta tottumuksesta. Kirjoittamista rakastan, joten blogia teen, kun siltä tuntuu.

    Aurinkoista torstaita Tiia. ❤️

    • Näinä päivinä olen itsekin miettinyt somen järjettömyyttä, toisaalta sen avulla Ukraina on saanut hyvin informaatiota ulos. Mutta some ja some, mikä on uutisia ja mikä on turhaa.

      Se on hyvä valinta, tehdä siten miltä itsestä tuntuu parhaimmalta. <3 Kuunnella itseään.

      Sydämellistä viikonloppua Jonna. <3

  • Olen yrittänyt ainakin kolmeen otteeseen tulla kirjoittamaan kommenttia, mutta en vaan ole pystynyt.
    Olen tällä hetkellä niin ahdistunut, etten pysty oikein mihinkään.

    Ehkä tärkeintä mitä halusin sanoa, on se, että me ihmiset regoidaan asioihin niin eri tavalla. Toiset (minä mukaanlukien) on herkempiä ahdistumaan kuin toiset, mutta toivoisin, että jokainen saisi tuntea ihan just niinkuin tuntee, eikä kukaan lähtisi määrittelemään asiaa muiden puolesta. Jos jotakuta (jälleen minä mukaanlukien) tällä hetkellä suorastaan oksettaa positiiviset laskiaispullapäivitykset, niin sen tunteen pitäisi olla ihan yhtä oikeutettu kuin minkä tahansa muunkin.
    Ja sama toisinpäin. Vaikka itsestäni tuntuu tuolta, en halua pilata kenenkään iloa niistä pullista, koska se voi olla juuri se tärkeä oljenkorsi, johon se toinen takertuu.
    En tiedä osaanko tätä ymmärrettävästi selittää. Tai ylipäätään yhtään mitään.

    Uutisriippuvuus vaan pahenee ja siitä huolimatta, että en haluaisi yhtään uutista enää lukea tai nähdä, luen tai katson kuitenkin siinä toivossa, että olisikin tapahtunut käänne parempaan. Mutta pahemmaksi vaan menee, kun enää ei presidentinkään sanat rauhoita.

    En tiedä miten tätä kaikkea kestää, mutta pakkohan meidän on. Ihana, että on tämmöisiä kanavia, joissa voi olla hyvien ihmisten kanssa tekemisissä, koska töissä olen täysin yksin ja sanoisin, että liki kirjaimellisesti kahden tulen välissä. Tiedät mitä tarkoitan, joten en sitä tässä kertaa.

    Koitetaan pitää toivon liekkiä yllä <3<3<3

    • Ymmärrän Annukka. <3

      Kirjoitat täysin ymmärrettävästi ja en ihmettele, että kun on ahdistunut ja myötäelää hädässä, niin kepeät päivitykset, mainokset, elämän jatkuminen kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin suorastaan törkeältä. Mutta kuten itsekin kirjoitat, niin nämä voi olla toiselle ihmiselle niitä henkisiä oljenkorsia ja kuten itse taas kirjoitin, kun kuvaan sumppihetken, saan hetkeksi valvotun yön jälkeen ajatukset muualle. Se, että tuntee niin, on yhtä oikeutettua, mutta se ettei mene ihmisten kuviin asiaa huutelemaan, se on sydämen viisautta Annukka. <3

      Kyllä itsekin ihmettelen niitä henkilöitä, jotka suorastaan iloittelevat somesssa samaan malliin joka päivä kuin yhtään mitään ei olisi tapahtunut, se hämmentää. Jokin kannanotto, edes pieni, antaen tuen ja kertoen maailmalle mitä on mieltä, se on ehkä sellainen mitä kaipaan sellaisilta ihmisiltä, jotka muuten ovat mielipidevaikuttajia.

      Sama juttu, joka aamu pelkään ja toivon ja sama illalla. Luen ja luen ja paha olo ja turvattomuus vaan kasvaa.

      Tiedän mitä tarkoitat ja asia on aivan kestämätön. <3 Voimia Annukka rakas. <3 Ja yritetään tarttua pieniin ilon hetkiin, sillä huomisesta ei kukaan tiedä. Ihana ilma ainakin antaa voimaa. <3 Halaus.

  • Ahdistaa ihan älyttömästi. Viikko sitten, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, nukuin todella huonosti. Mietin sotaa, kuinka se vaikuttaa kaikkeen, ja entä jos hyökkäys kohdistuu Suomeen. Olen jo sieluni silmin nähnyt, kuinka tyhjennän täpötäynnä olevaa häkkivarastoa, jotta väestönsuoja saadaan käyttöön. Olen miettinyt, etten kuitenkaan voi jättää kissaa yksin asuntoon. Ehkä otan kissan kainaloon ja menemme saunan lauteiden alle kyyhöttämään. Toisaalta ensin varmasti pommitetaan naapuritontilla oleva vesitorni. Onko hukkuminen armollisempaa avi pitääkö vain sinnitellä hengissä kaikin voimin? Koska ajatukset ovat menneet jo todella pitkälle, en enää tietoisesti katso kuin yhdet uutiset päivässä. Sanomalehdestä hyppään uutissivut yli. En jaksa tätä kauheutta..

    Ja hymyillä saa ja pitääkin! Ihan oikien, jos hymyilet. Sitä paitsi minua nauratti tuo yksi kuva, jossa Rommi on selvästi tulossa sinun pääsi päälle. 😀

    Kaikkea hyvää sinulle Tiia! <3 Täällä olen, vaikka en kauheasti ole ehtinyt keskittyä somemaailmaan.

    • Olen paljon miettinyt myös eläimiä, jäävätkö sodan jalkoihin, nääntyvätkö nälkään asunnoissa. Ihan kauheaa ajatellakin, mutta toki ihmiset joutuvat kärsimään vastaavia kärsimyksiä, mutta siltikin raastaa sydäntä kovin. Eläimet ovat meille perhe. Olet varmasti vielä Karvajalassa niin kiinni, koska on ollut tuki ja turva surullisina aikoina, teistä kolmesta tuli te kaksi. <3

      Kaikkia näitä käyn läpi ja täällä olen miettinyt meidän makkarin alla olevaa luukun alla siis olevaa uima-allasta, että sinne piiloon, sinne patjat, valot, kirves, kirjoja, ruokaa, säilykkeitä, kissanhiekkaa ja kissoille ruokaa.

      Olen samaa mieltä, ilon hippusiin on tartuttava koska elämä on muutenkin hauras, eikä huomisesta kukaan tiedä .

      Eläimet ovat näinä vuosina täällä tuottaneet hirveästi iloa ja samalla kauheasti surua ,edesmenneet Samu ja Diana ja Osku ja Onni. <3

      Ihanaa, että olet ja täällä olen sua varten myös, kultainen Mannilainen. <3 Hyvää viikonloppua. <3

Vastaa käyttäjälle tiia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud