Treffasin eilen lapsuudenkamua ja lapsuudenkamun siskoa täällä Porvoossa ja kyseinen siskokin on erittäin rakas ystävä. Lapsuudenkamu kalskahtaa jopa korviin sanana vääränä, sillä kyseessä on kuitenkin ystävyys joka on ollut elossa jo hurjan monta vuotta.
Miten monta niitä vuosia sitten onkaan. Asuin Töölössä kerrostalossa mummin ja vaarin ja setäni kanssa, joka oli minua 8-vuotta vanhempi. Muut mummin ja vaarin lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Setäni oli lapsena varmaankin paras ystäväni, sillä kaikkeahan me leikittiin, koripalloa, nyrkkeilyhanskoilla nyrkkeilyä, muistan miten sain hanskastakin nenään. Setä sulatti myös kaikki Kellogg’s paketeista tulleet leluni suurennuslasilla ja auringon säteillä ja teki minulle myös matemaattisia pistokokeita ja kutsui minua ”apinaksi”.
Se päivä kuitenkin, kun tätini toi rapussa sukkahousuillaan kirmanneen pellavapäisen tyttölapsen meille, on ikuisesti piirtynyt sydämeen. Ikää hänellä oli 4-vuotta ja minulla 5,5v. Muistan kuinka ihmettelin tuota olentoa, uutta ystävääni ja mielikuvissani muistan huoneen ja tilan ja mm. sen, että ikkunalaudallani oli hampaan muotoinen pankki!
 |
| Parhaat mökkimuistot ovat niitä, kun ystäväni oli meidän mökillä. |
Tuosta päivästä lähtien meille on ollut luontevaa olla yhdessä, vaikka sainkin ankaran kurin vuoksi eli mummini pelkojen takia, mennä pihalle vasta kun pääsin ensimmäiselle luokalle. Sainpa minä sitten lopulta ulos päästyäni pihapiiristä muitakin kavereita, joista eräskin on noin vuoden sisällä tullut elämääni takaisin, kuin vuosia ei välissä olisi ollutkaan.
Pahinta lapsuudessa oli kuitenkin kolmen kuukauden kesälomat ja omalla kohdalla tylsä kesämökkielämä Sipoossa. Seurana oli perheemme koira Pontus, kirjat, kirjat ja kirjat, soutuvene ja polkupyörä. Muistan kun aina pyöräilin pitkin Sipoon mantuja tai soutelin pitkin rantakaistaleita toivoen löytäväni itselleni ystävän. Ystäviä en kuitenkaan koskaan kesämökiltä löytänyt.
 |
| Mökillä ilman ystävää. |
Suuri ilonpäivä siten oli, kun lapsuudenkamuni tuli bussilla meidän mökille aina vierailulle ja viikon vierailut joskus venyivät viikoiksi, koska pyysimme hänen äidiltään aina lisäaikaa mökkivierailulle.
Saimme kyllä kaikkea aikaiseksi, soutelimme yhdellä airolla, mikä päähänpisto sekin ja ajauduimme myrskytuulessa kauas kotirannasta, teimme majan kusiaispesään ja siloittelimme kallion Fairylla, jotta pulkalla laskeminen mereen olisi vauhdikkaampaa.
Aiheutinpa joskus parikymppisenä ystävälle neuroosejakin, kun hän tapasi nykyisen miehensä, joka silloin työskenteli ulkomailla ja ystäväni oli lähdössä sinne häntä tapaamaan. Sanoin, että miten voit mennä, miten jos pääsee tahattomia paukkuja, mitä sitten teet. Hetkeksi taisi ystäväni neuroosien kanssa hämmentyä ja lopulta tuumi, jos on siitä kiinni, niin sitten saa olla. He ovat tänäkin päivänä yhdessä mahdollisista paukuista huolimatta ja olen heidän esikoisen kummi ja he ovat oman esikoisen kummeja.
Lapsuudenystävän siskoon tutustuin aikoinani työpaikalla ja siitä lähtien meistäkin tuli sydänystävät. Näihin kahteen ihmiseen voin luottaa kuin kallioon ja olla aina oma itseni. Oikeastaan en koe heidän olevan ystäviä lainkaan, vaan pikemminkin siskoja, niin mutkatonta meidän ystävyys on.
 |
| Tästäkin kuvasta on jo 11-vuotta. |
Olen onnekas, että minulla on muitakin todella hyviä ystäviä ja luottohenkilöitä myös suvussa. On rakasta ystävää lukioajoilta ja työpaikoilta, joista joidenkin kanssa ystävyys on kestänyt kohta 30-vuotta. On uusia ystäviä, joiden kanssa on hyvä ja kiva olla.
On myös menneitä ystäviä, joita joskus ikävöin ja muistelen meidän hyviä hetkiä ajoittain kaiholla. Mutta ihmiset muuttuvat ja tiet menevät joskus niin solmuun, ettei ne hyvätkään hetket enää riitä. Tai sitten ystävyyteen tulee vain etäisyyttä ihan tahtomattaan ja eipä sitä tiedä, vaikka tiemme taasen kohtaisivat uudelleen. Sitä ainakin toivon.
Siksipä on jotenkin erityisen arvokasta omata ystävä, jonka kanssa tätä ystävyyttä on taaplattu 42-vuotta ja hänen siskonsa ystävyys sinetöi vielä kokonaisuuden niin, että he ovat kuin minun toinen perhe.
 |
| Kummipojan rippijuhlat pari vuotta sitten vai onko siitäkin jo enemmän aikaa? |
Olisiko sinulla kivoja tarinoita ystävyydestä, ensimmäisestä ystävästäsi, oletteko vielä hänen kanssaan ystäviä tai ihan mitä tahansa ystävyyteen liittyvää vaikka ystävyyden menetyksestä.
Vanhin säilynyt ystävyyssuhteeni on nyt 32 vuotta vanha. Karkkilan juttuja saa aina välillä lukea blogistanikin. Miaan tutustuin kun kesken kolmannen luokan muutimme ja jouduin vaihtamaan koulua. Mia oli siellä ensimmäinen kaverini. On ihanaa kun on edes yksi ystävä, jonka kanssa on saanut kasvaa aikuiseksi.
Ihanaa sunnuntai-iltaa Tiia <3
Muistan hyvin Karkkilan ystävän blogista ja mm. monet ihanat herkut, joita olette yhdessä nauttineet. <3
Samaa mieltä, että noin vanhaa ystävää ei osaa edes kyseenalaistaa, se vaan on kuin sukulainen. Minullakin on lukiosta sydänystävää ja työpaikalta, mutta nyt halusin kirjoittaa ystävyydestä joka on kestänyt peräti 42-vuotta. .)
Kivaa päivää Outi <3
Oma vanhin ystävyysuhde on kestänyt yli 30 vuotta. Hän on edelleen paras ystäväni. Jotenkin kun kasvaa yhdessä, niin se ystävyys on erilaista kuin heidän kanssa, jotka on tavannut myöhemmin. 🙂
Ihanaa su-iltaa Tiia! <3
Niin se on sellaista sisaruutta ja näin toki on omien muidenkin ystävien kanssa, joiden kanssa olen ollut ystävä jo 30-vuotta ja toisten kanssa ylikin. 🙂 Sydänystäviä kaikki.
Ihanaa iltaa Jonna <3
Ihana postaus. Minunkin rakkain ystävä on lapsuudesta. En ihan tarkkaan muista ensimmäistä tapaamistamme Helsingin Kolmannen linjan pihapiirissä, mutta on siitä ainakin 65 vuotta. Marja on esikoiseni kummi. Sellaiset ystävät ovat kultaakin arvokkaampia.
Voi, että teillä vasta onkin pitkä historia takana ja sellaisessa ystävyydessä sitä on, kuin siskokset. Toivotaan, että me kaikki saamme vuosia lisään monen monta ja ystävien kanssa monta uutta kokemusta.
Aurinkoa päivääsi ihana mummeli <3
Kyllä edelleen löytyy lapsuudenystäviä. Ystävyys on muuttunut mutta jotenkin tunnemme hyvin eikä selittelyitä koskaan tarvita!
Ihania vanhoja kuvia !
Niin se ystävyys voi hyvin muuttuakin, mutta mahtavinta on, että ystävyys säilyy, vaikka muuttaakin muotoaan. <3
Kiitos kovasti Katja ja kivaa viikkoa <3
Yksi kouluaikainen kamu on pysynyt matkassa näin kauan, ööh yli 40 vuotta. Välillä joulukortteilla muistettiin, kun eri puolilla Suomea asuttiin. Nyt asutaan samalla paikkakunnalla, mutta vaan muutaman kerran vuodessa nähdään, mutta ystäviä ollaan. Entisestä asuinpaikasta jäi myös yksi kamu. Asuttiin 20 vuotta seinänaapureinna ja koettiin aika paljon yhdessä ruuhakvuosina. Nyt nähdään vuosittain sentään. He ovat ystäviä, vaikka elämämme on aika erisuuntaista.
Onneksi on netti ja saa kiusata teitä täällä blogeissa, ups.
Ihanaa alkavaa viikkoa ja mä poistun nyt muiden tieltä.
Onneksi on rakkaat ystävät <3 Kyllähän sen huomaa, ainakin täällä, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän viihtyy perheyksikön parissa ja kotona. Mutta kyllä se virkistää tavata ystäviä. <3
Hih onneksi on netti, ihana Marketta ja aina kommenttikentän ilo <3
Kivaa viikkoa sinulle ja paljon lämpöisiä ajatuksia <3
Oi onpas ihanat lapsuuskuvat. Aivan ihqu tuo pallomekkoinen tyttö♥
Kouluaikainen paras ystäväni muutti toiselle paikkakunnalle, kun olimme 15v, syystä että heidän kotinsa paloi maan tasalle. Muistan vieläkin kymmenien vuosien jälkeen, kuinka itkimme heidän pihasaunan eteisessä, se säästyi palossa kun oli vähän kauempana. Harvemmin nykyään pidetään yhteyttä.
Serkkuni ovat parhaimpia ystäviäni, olemme kuin sisaruksia, kun minulla ei ole sisaruksia ☺ Ja onpa meitä monet kerrat luultukin sisaruksiksi ☺
Mutta yksien ystävien kans kuilu on vain syventynyt, joka on niin sielua raastavaa, konstit alkaa mulla olla lopussa, miten saisi "kuilun kiinni".
Mutta onneksi on ihania blogiystäviä, juuri niinkuin Sinäkin Tiia ♥ Ystäväin ♥♥
Kauniita unia Sinulle Ystäväin ♫~♥♫~♥♫
Voi ei mikä lapsuudentarina ja miten teille on tullut aivan kamalan suuri suru jouduttuanne erillenne. <3 Vielä se, että toiselta paloi koti ja joutui vielä sinusta eroon.
Aivan mahtavaa, että on noin läheisiä serkkuja, sillä ei ystävyys katso sitä onko sukulainen vai ei. Minulla on tosi ihania serkkuja, mutta ovat vaan paljon nuorempia kuin minä. 😉
Voi ei kuilua, ystävän menetys tai ystävien on kuin pieni kuolema tai avioeroon verrattavissa, on sinulla kipuilua ja suuri suru ja voi miksi vielä näin.
Täällä on ehdoton blogiystävä, sinun kommentit saavat aina niin aurinkoiselle mielelle, olet ihana ihminen <3
Ihania nuo kuvat! Muutama ystävä on ala-asteelta mukana säilynyt, heidän kanssaan on jotenkin niin helppoa, ovat eläneet elämässäni mukana suurimman osan aikaa, joten heidän kanssaan on kasvettu aikuiseksi, kipuiltu elämää ja myös tietysti nautittu.
Harmillisesti on myös niitä, joiden kanssa välit ovat menneet ja ainakin nyt tuntuu siltä, että sille asialle ei ole mitään tehtävissä, kuilu on kasvanut liian suureksi ja ainakin tuo toinen osapuoli on sitä mieltä, että sen yli ei tarvita siltaa, olen pikkuhiljaa tyytynyt tähän ajatukseen ja toivomukseen, en kait voi muutakaan…
Lisäksi on tietty teidät blogiystävät, jotka tuotte hyvää mieltä ja iloisia ajatuksia kommenttienne kautta, kiitos niistä Tiia!
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Niin, niin vanhat ystävät ovat jo kuin sukulaisia, niin kovin rakkaita ja läheisiä. <3
Joskus pitää myös luopua, niin kovin kipeää kuin se tekeekin, se sattuu lujaa ja sehän on tavallaa hylkäys kun ystävä jättää. Aika parantaa, vaikka ikävä ja haikeus jää, mutta sekin helpottaa vuosien varrella, vaikka ajoittain nipsaiseekin. Toivon silti, että sen sillan saisitte heitettyä ja asiat selvitettyä. 🙂
Kiitos sinulle sydämen täyttäväst blogiystävyydestä Anu <3
Kivaa viikkoa <3
Ihana tarina ystävyydestä! Itselläni kaikki ystävät ovat jo lähes aikuisuuden kynnykseltä. Elin lapsuuteni mailla, eikä samanikäistä seuraa kovin läheltä löytynyt. Oppikouluaikana sain kutsua viikonloppuvierailuille luokkakavereita, joka oli tosi tärkeää. Myös hauskat serkkuvierailut koulun lomien aikana meillä oli mukavaa. Tällä hetkellä ystäviä on koko joukko ja vasta nyt aikaakin löyty näiden suhteiden vaalimiseen.
Ymmärrän tuon maaseutujutun, sama homma oli mökillä, yksin olin kaiket kesät. Eikö olekin ihan parhaat muistot noista vierailuista, ihanaa, että sait luokkakavereita kylään ja on serkkuihin läheiset välit. Niin se on, ei ihminen ole ihminen, ilman toista ihmistä. <3
Ihanaa kun on ystäviä, ne on kuitenkin itse valittu ja ystävät ovat vielä valinneet meidät, siitä olen kovin kiitollinen.
Kivaa viikkoa Mummu <3
Pisin ystävyyssuhteeni on kestänyt lähes koko elinikäni. Tämän ystävän kanssa asuttiin vauvoista asti samassa kerrostalossa. Onhan sitä hiekkalaatikolla tullut riideltyä kerran jos toisenkin, mutta edelleen ollaan ystäviä, vaikka ystävön tie onkin vienyt maailmalle.
Sitten on muutama ystävä ihan ekalta luokalta asti ja yksi erittäin ihana ystävä parinkymmenen vuoden takaa, jolloin elimme kumpainenkin vauva-/pikkulapsiarkea. Ja kuinka kliseen omaista sanoa, mutta tämän ystävän kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin on jääty.
Sitten on näitä uudempia ystävyyksiä, joiden kestävyyden tulevaisuus näyttää
Yhtenä ryhmänä on ne valitettavat ystävvyydet, jotka vain ovat hiipuneet ilman sen suurempia syitä. Mutta näiden ihmisten kanssa voi edelleen vaihtaa kuulumisia kun törmätään.
Aurinkosta uutta viikkoa sinulle Tiia 💕
Ajattele miten pitkä ystävyys, ihan jo kuin siskokset. <3
Ei ole klisee, vaan se on ihanaa, ei omistavaa ystävyyttä, vaan siitä jatketaan mihin jäädään, eikä kyräillä jotain taukoja vaikka välissä. Vapauttavaa ja ihan sitä parasta ystävyyttä!
Niin ei aina ole suurta draamaa, ihmiset muuttuu, tilanteet vie, joskus ihminen haluaisi olla toisen ystävä, mutta liikaa kaikkea. Mutta sitten toisaalta joidenkin ystävien eteen hakee vaikka kuun taivaalta. 🙂
Ihanaa viikkoa Tuija <3
Itsellänikin on ystävä, jonka olen lapsesta lähtien tuntenut. Välissä on ollut useidenkin vuosien taukoja kun emme ole yhteydessä olleet, mutta jotenkin sitä aina kuitenkin luontevasti jatketaan siitä mihin on jääty kun uudemman kerran näemme 🙂 Todellinen ystävyys onkin minun mielestäni sitä, että se kestää myös noita taukoja näkemisessä ja jopa yhteydenpidossa.
Olen ihan samaa mieltä, todellinen ystävyys jatkuu siitä mihin jäätiin, ei omista, ei ahdista, ei syyllistä, ymmärtää elämän ja menot ja haluaa nähdä meissä sen parhaimman. <3
Kivaa viikkoa Mira <3
Suloinen postaus <3
Hyvät ystävät ovat elämän rikkautta ja tärkeitä. Minun yksi sydänystävä yli 30 vuoden takaa sanoi aikoinaan (näimme ensimmäisen kerran eräässä koulutushaastattelussa Tampereella) että kun oli nähnyt minut siellä haastattelussa niin ajatteli silloin että tuon (minun) kanssa hänellä tulee tuskin mitään tekemistä ja hih, niin meistä kuitenkin tuli bestikset. 🙂
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa!
Kiitos <3
Hih näin se menee ja aina ei voi ihmisistä päätellä yhtään mitään vaikkapa päivän tuttavuudella. Kivaa, että olette ystäviä. <3
Kivaa viikkoa <3
Kaunis teksti! Hyvän ystävän tunnistaa aina siitä, että viime näkemisestä voi olla vaikka vuosia, mutta sitä ei huomaa mistään. Harmi, ettei minulla ole ystäviä, jotka olisivat tuttuja ihan lapsuudesta. Lapsena sitä niin helposti vain meni leikkimään muiden kanssa, mutta nyt aikuisena ystävystyminen ei tapahdu niin helposti 🙂
Olen niin samaa mieltä ja Mira ihan samasta kirjoitti myöskin. Hyvän ystävän kanssa tosiaan jatketaan siitä mihin jäätiin, eikä mitään syyllistämisiä, marttyyriyttä, ahdistelemista vaan nähdään ystävässä se parhain ja ymmärretään, että joskus se eläm vaan vie, mutta se ei tarkoita sitä, ettei ystävä olisi edelleen yhtä rakas. <3
Totta lapsena tutustuu helpommin, mutta toisaalta ei ystävän arvo perustu yhteisiin vuosiin vaan niin moneen muuhun. Vaikka toki se on jotenkin liikuttavaa, että on niin pitkä ystävyys takana. Toivottavasti voimme juhlia meidän 50-vuotiskaveruutta joskus.
Ihanaa viikkoa Maija <3
Voi miten ihanaa kun olisi sydänystävä! Itse olen sotkenut aina kaikki ystävyyssuhteeni ja minulla on paljon tuttuja, muttei juuri ystäviä. En usko että pääsen ikinä esim. kaasoksi tai kummiksi, se on todella kurjaa. :/
Voi Katja sinua, olisiko niin mitään mahdollisuutta ottaa ystääviin/ystävään yhteyttä ja kertoa avoimesti mitä tunnet ja koet. Täältä luja halirutistus ja kiitokset avoimesta viestistä. <3
Ihanaa viikkoa <3
Oih, mun vanhimmat ystävät ovat kymmenien vuosin takaa ja lapseni kummeja! Ihanat ihmiset <3
Ihanaa kun on elämässä rakkaita ihmisiä <3 kivaa viikkoa <3
Tosi kiva kun sinulla on tuollainen ystävä! Minulla on mieheni parhain ystäväni, sitten tyttäret. Kiva niinkin. Toisinaan kyllä kaipailisin tuollaista aikuista ystävää, juttelukaveria. Ei ole kovin helppo löytää. Eikä pitääkään joskus elämän varrella solmittuja ystävyyssuhteita. Lapsuudessa minullakin oli naapurintyttö hyvänä ystävänä jonka kanssa oltiin aina yhdessä, mutta jotenkin lukioiässä ajauduimme erillemme eikä aikuisina olla montaa kertaa nähtykään 🙁
Halusin kertoa 42-vuoden tarinan, mutta on minulla muutama muukin todella hyvä sydänystävä, joiden kanssa on matkaa taaplattu noin 30-vuotta. 🙂 Mutta tämä oli kertomus nyt tästä ystävyydestä. 🙂 Mies on kyllä totta tosiaan täälläkin ihan se paras ystävä, joka tuntee minut parhaiten ja jonka kanssa puhutaan kaikki, kuten teilläkin. 🙂
Mutta onneksi on perhe, ei vaan ole perheen voittanutta <3
Ihanaa viikkoa ja kiitos kun niin aidosti kerroit sinun ystävyyssuhteista. 🙂
Ystävät <3
Minulla on kaksi ihanaa ja persoonallista lapsuusajan ystävää, kollegaystäväni sekä kaksi aikuisiällä ystäväkseni tulleita tyyppejä. Ystäväkollegani nähdessäni ekan kerran mietin että kylläpäs on ihan oudon ja kummallisen näköinen tyyppi 😀 ja ystävistäni pidän juuri häneen yhteyttä nykyisin. Hänen kanssaan voi keskustella ihan mistä vain, mikään asia ei ole liian vaikea keskusteltavaksi, kaiken pystyy sanomaan suoraan ja kainostelematta. Kerran kun kollegani soitti, riitelimme jo ensimmäisen kolmen minuutin jälkeen taiteen näkemyksistä, tuli siis vähän erimielisyyttä. 😀 ja sitten tokaisin että nyt kun on (taas) kiire, niin ei nyt riidellä enempää, menee vaan aikaa hukkaan koska kumpikaan ei anna kuitenkaan periksi ja siitä sitten puhelu jatkui ihan muilla jutuilla. 🙂
Yhden ystäväni olen hukannut, mutta minulla on hyvin vahva tunne, että joskus me törmäämme vielä (yhtä yllättäen kuin tapasimmekin). Tästäkin henkilöstä ajattelin että onpas onpas aika erikoinen ja mielenkiintoinen tyyppi… 😀 Meillä oli hauskaa ja ihania hetkiä yhdessä, elämä vaan vei sit erilleen, niisk :´( …liian paljon jäi kertomatta ja sanomatta hänelle, miten paljon hän avasi elämänasioita minussa ja miten hänen kauttaan näin ja tunsin elämää niin syvältä, ja miten paljon hän minulle merkitsi. <3
Hih ihana tarina tuo ystäväkollega. 🙂 Mielestäni on ihan parasta, jos ystävän kanssa voi riidellä ja kertoa negatiivisiakin ajatuksia ja huom.syyttelemättä toista. Että on turvallista riidellä, se kertoo, että kyseessä on ainutlaatuinen ystävyys, joka kestää. <3
Voi kun törmäisit hukattuun ystävään, sillä mitäs jos hän siellä kokee ja tuntee samoi ja te molemmat haikailette ystävyytenne perään. Ainakin jos törmäätte, niin muista kertoa reilusti vaan aidot tunteesi, tuntuu että rehtiydellä, avoimuudella ja aitoudella, tässä elämässä saa parhaimman myös toisista esille.
Ihana tämä kommentti, voi että näitä on sekä haikeaa, että kivaa lukea.
Kivaa viikkoa Soili <3
Ystäväkollegani on kyllä persoona, aika hauskan kirjan saisi meidän välisistä keskusteluista hih. 🙂 Tippui muuten tärkeä adjektiivikin kommenttitekstini kyydistä, eli: juuri häneen pidän yhteyttä eniten, (ja tottakai pidän muihinkin ystäviini) :). Niin, kunpa elämä joskus johdattaisi vielä hukatun ystäväni ja minut jotenkin toistemme luo… kyllä se johdattaa jos vain niin on vielä tarkoitus. <3
Kiitos ihanista sanoistasi, sinä kannat niin kaunista valoa sydämessäsi Tiia <3 <3
Hyvin todettu, se kyllä johdattaa, jos on tarkoitus. Ajatellaan niin, niistä menetetyistä. <3
Miten kauniisti sanottu, sinulle ihan samoin, voi miten ihmeellistä blogiystävyyskin voi olla. <3 Kaunista päivää <3
Tosi ihania kuvia :)<3
Mia Maria kiitos niin paljon ja sinulle aurinkoista viikkoa <3
Hei nyt menee aiheen vierestä mutta jos snäppäilet niin millä nimellä ?
Ooh avasin snäpin, mutta en ole snäppäillyt, mutta tässä tunnus, jos vaikka pian saisin tämänkin puolen korjattua. tiia689 on tunnus. Kiitos kun kysyit ja kivaa viikkoa Pirjo <3