Somen aiheuttama tunteiden vuoristorata!
Somen aiheuttama tunteiden vuoristorata! No ei nyt sentään aivan vuoristoratakyytiä, mutta välillä pientä piikkiä ja välillä suurtakin iloa. Tänä aamuna scrollailin (hui tuhma minä, tuli englanninkielinen hienostelusana eli takoitin ”selailin”) Insta tarjontaa.
Eikä siinäkään mitään, sillä mielestäni taitavien kuvien ja instatilien luojat ovat oman alansa taitelijoita, mutta silti välillä näännyttää. Vaikka kuinka stailaisin kuvia, en koskaan saa kuvista sellaisia, kuin näillä instastaroilla on.
Minulta kysyttiin kosmetiikkapostaukseen, ”onko tämä kosmetiikka nyt sinun unelmien täyttymys” ja suurin piirtein, että onko kosmetiikka koko elämä tai elämäni täyttymys tai en muuta ajattelekaan kuin kosmetiikkaa.
Tämä näin kirjoitettuna ja ajateltuna vähän naurattaa, anteeksi siitä, mutta toisaalta saan tästä vähän kiinni, sillä joskus harvoin itsekin haksahdan siihen luuloon, että jonkun elämä on sellaista, kuin somessa näkyy ulospäin.
Joten pitää se uskoa, että nämä instaajat, joita omatkin silmät ovat päivitelleet, että heitäkin väsyttää, surettaa, ovat sairaina, on murheita, on läheisten murheita, on hiekkaa lattioilla, on pölyä pinnoilla ja taaperot ja heidän teinit eivät aina ole mallikansalaisia.
Joskus ottaa kupoliin, no miksi ei just nyt täällä päässä tapahdu ihmeellisiä asioita ja joskus taas muille ihmisille tapahtuvat ihmeelliset asiat luotsaavat toivoa, että ihmeellisiä asioita tapahtuu ihan Matti Meikäläisillekin eli ihmeellisiä asioita voi tapahtua myös minulle ja onhan niitä tapahtunutkin.
Ei ole mitään mistä jäädä kiinni, sillä olen kulkenut vessapaprut roikkuen pöksyistä, mekko väärinpäin, mekko sukkisten sisällä, säärikarvat ajamatta ja ehkä se noloin kaikista eli sininen kasvonaamio naamalla terveyskeskuksessa, Gigantissa, postissa ja kaupassa ja silloin luulin jututtaessani ihmisiä olevani letkeä, karismaattinen ja hauska, kun oikeasti ihmisiä naurattikin meikäläisen naama!
Kirsikkana kaiken kukkuraksi olen instaan kirjoittanut koko ajan sanan crazy g-kirjaimella eli ”grazy.” Ahhahhaa anna mun noloudessani kaiken kestää. 😅
Suomalaisten talot on talvella lämpimiä, eikä jouduta palelemaan, kuten vaikka Italiassa kerran, kun kävin huhtikuussa. Vessakin on aika kiva keksintö, ei olisi kiva kökkiä aina puskassa. Lämmin paineella toimiva vesi, se on kuulkaas juhlaa, jonkun brittiläisen lirusuihkun jälkeen.
On oma rakas, on perhe, on lämmin tuore leipä, on maitovaahto kahviin, vessapaperi, päänsärkylääke, kroppavoide, hammastikku, aika mukava vuode ja pellavalakanatkin, on väritelevisio, on ruokaa liikaakin, on kissan kehräys.
Mies on onnellisesti Norjassa perhokalastamassa, kaksi aikuista lasta tahollaan ja kaksi teiniä ainakin hetkellisesti tyytyväisiä äitiinsä, koska leipaisin juuri heidän toiveesta mokkapaloja vaikka voisivat sen tehdä ihan itsekin.
Meikäläisen @varjoinstaa eli peruspilaria voi muuten seurata täällä, jossa mikään ei ole hohdokasta, kiiltävää, kaunista, käsiteltyä tai stailattua vaan perusarkea.
Tuo alkuperäisen instan aiheuttama nälkä ja suorittava paine saa aina toivomaan, että jonain päivänä sinne onnistuisin ottamaan sen täydellisen kuvan, joka olisi wow mikä kuva, jossa ei olisi mitään parannettavaa, joka olisi se täydellinen hetki, jota vielä metsästän. Tälle vastapainoksi Varjoinsta, jonne voin täräyttää sen kamalimmankin kuvan ihan kaikessa karmeudessaan, jonkalaisena elämä välillä näyttäytyy.