*Pol Remy kuohuviini saatu

Usein blogiin tulee iskettyä ns. kohokohtia, kylässä käyntejä, ystäviä, leffoja reseptejä sun muuta. Harvemmin tulee laitettua peruspäivän kuvia vaikka juuri niitä peruspäiviä ja perusviikonloppuja eniten vietetään.

Ehkä juuri tästä syystäkin, sitä haluaa laittaa kohokohtia blogiin ja muistella blogin kautta näitä kohokohtia myöhemmin.

Mutta kun valokuviakin katselee, niin parhaita on vanhoissakin kuvissa monet arkiräpsyt, sillä niissä on se elämänmaku. Enkä nyt todellakaan viittaa siihen, että näissä omissa arkilauantain kuvissa olisi vahvasti elämänmakua, mutta kun oikein mietin, eilen oli ihan paras päivä/paras lauantai. Koska se oli niin rentouttava.

Arkiset aamupalat nautitaan keittiön ikkunan äärellä ja joskus jaksetaan kattaa aamiainen ruokapöydälle tai ulos. Eilen teki hirmuisesti mieli aamiaista, jollaisia olemme syöneet niillä reissuilla, kun on ollut asunto vuokrattuna.

Miehen paistamaa kananmunaa, meetwurstia tai kinkkua paahtoleivän päälle, voita, juustoa ja tomaattia. Se paistettu kananmuna on leivässä se juju ja jolla jaksaa pitkään.

Olin tehnyt myös hedelmäsalaattia, joka mielessäni naurattaa siinä mielessä, ettei meidän lempihedelmäsalaatti ole mikään somesalaatti. Aika ärsyttävää muuten edes ajatella somea, mutta kyllä somesta tulee omaan alitajuntaan joskus hienovaraisia paineita. Muiden hienot hedelmälajitelmat, itse tehdyt jutut ja kuulemma viinirypälekin on out. 🙂

Joskus panostan, mutta useimmiten tykkään tehdä helppoa ja nopeaa. Siksi oma lemppari hedelmäsalaatti on lapsuuden hedelmäsalaatti, eli purkista tulee ja vähän banaania mukaan. Näin se oma rakas mummi teki aina.

Ruoan kärkkyjä. <3 Etenkin kun meille tuli Royal Canin lähetys (kaupallinen tuleva yhteistyö) ja meidän kissat ovat maanneet laatikon päällä ja odottaneet milloin pääsevät pöperöihin kiinni.

Aamiaisen jälkeen pitkä metsälenkki ja lenkin jälkeen sauna. Sauna hommista luonnollisesti ei ole kuvia, mutta voin kertoa, että Diana kissa saunoi meidän kanssa koko saunomisen ajan eli siihen asti, kun heitettiin löylyä.

Uudet heppatallit rakenteilla.

Metsälenkki väsyttää.

Mies jäi löylyihin pidemmäksi toviksi ja lähdin tekemään meille jauhelihaspagettia, ruoka joka maistuu aina kaikille. Kokatessa samalla katsoin Netflixiltä saksalaista Perhejoulu sarjaa ja oli oikein sellainen pieni kiva tarina, joka saa hymyn huulille.

Jauhelihaspagetti

Jauhelihaa

Valkosipulia

Pari lihaliemikuutiota

Tomaattikastike

Creme

Soijaa

Fariinisokeria

Mustapippuria

Pitsamaustetta

Hieman jauhoja kastikkeen suurustamiseen

Iloksemme Netflixille ilmestyi Virgin River toinen tuotantokausi ja päätimme aloittaa sarjamaratonin. Kunnon hömppää, sellaista jenkkisiirappia, jossa kaikki ihmiset ovat pääasiassa hyviä ja ymmärtäväisiä, avuliaita naapureita jne. Mutta eka tuotantokausi oli aidosti ihana.

Tokasta tuotantokaudesta meillä on vielä viimeinen jakso katsomatta, mutta ei pääse kyllä ekan tuotantokauden tasolle. Mitenkään sarjapaljastuksia enempää antamatta, mutta toisella tuotantokaudella kaikki hieman kipuilee ja höh pitääkö näin kivassa sarjassa olla jännitystäkin eli rikollisuutta, ei pitäisi, tämä sarja saisi olla silkkaa pumpulia.

Mutta kyllähän tämä silti sellainen kiva katsottava sarja on, kuin parhaimmat joululeffat konsanaan.

Salaatista oikein näkee valkosipulikasat. Olen alkanut töräyttämään valkosipulia hulluna joka paikkaan. On fiilis, että siitäkin saa hieman vastustuskykyä pöpöihin.

Muistaakseni jollen muista väärin, ei ole noin vuoteen ollut flunssaa. Uskon, että se johtuu toki vitskuista joita syön, mutta myös jokapäiväisistä Pumpkin spice latteista, joissa on inkivääriä. Nyt vielä valkosipulia rutkasti ruokavalioon.

Toinen teineistä oli yökylässä ja toinen ystävän kanssa Porvoon keskustassa koko päivän. Kun lähdimme hakemaan teiniä Porvoon keskustasta, iski fiilis, että illaksi haetaan kaupasta vähän juustoja sun muuta. Nam.

Löysimme muuten Lidlistä Oiva skumppaa sitten kesäkuun ja ostimme peräti pari keissiä pitkän talven varalle. Onneksi viimeinen käyttöpäivä on elokuussa, sillä juuri bongasin jääkaapista viime kesän Oivan, joka oli mennyt vanhaksi, kääks mikä synti! Ai niin ja Oivan nimi on nykyisin Skumppa.

Vilautetaan hieman kiireetöntä sunnuntaiaamuakin tänne. Takkatulen ääreltä täältä kirjoittelen. Pikku Dianan levätessä lähellä takkatulta.

Kunnon ”myyssaysta” koko viikonloppu ja ah miten hyvää on tehnyt. En vilpittömästi muista naismuistiin, milloin mieli olisi ollut näin stressitön. Aina pitää jotain murehtia ja mielen vinksailla, kun joskus voisi vaan olla.

Viikonloppuna sain myös uuden lempinimen islantilaisen ”Loukussa” sarjan innoittaman eli ”Porhildur.” Meidän mielestä Porhildur nimi on kovin mielenkiintoinen ja suomen kielessä jotenkin hassu. Meinasin torkahtaa illan päätteeksi nukkumaan, kun mies huuteli, tulehan ”Porhildur” sieltä soffalta nukkumaan.

Porhildurista tulee mieleen Shrekin Fiona ja siihen uusi lempinimi Porhildur viittaa, olin vähän Shrekkinä koko viikonlopun. Hiukset hiustenpesun jälkeen kampaamatta, kukkamekkoa, villasukkaa, villatakkia, kaikkea mitä vaatekaapista ensimmäisenä käteen tarttui.

Joskus on hyvä olla Porhildurina ja sanoinkin eilen ukkelille, että tämä oli hitsin hyvä lauantai. <3

Aloin muuten seuraamaan Yle Areenalta Kaikenkarvaiset ystävämme ja vaikuttaa aivan ihanalta.

Miten siellä viikonloppu mennyt? Onko teillä erilaisia lempinimiä? Mikä on parasta arkisessa viikonlopussa ja mitä teidän viikonlopun aamiaiseen kuuluu? Saa sanoa mansikat, tuorepuuro, itseleivotut ja vaikka mitkä herkut vaikka en itse moisiin ponnisteluihin yllä. 🙂

Ihanaa tulevaa viikkoa ja sunnuntain jatkoa kaikille. <3