Näin äitienpäivän kunniaksi haluaisin kiittää äitiäni ja mummejani hyvistä geeneistä. Tällä en viittaa vyötärönmittaan joka on kaksinkertaistunut lasten pullahtamisten myötä, seli, seli. Korostan jutun aiheena on nimenomaan terveysgeenit valitettavasti ei Hollywood puitteiden omaavat hoikkuusgeenit.
Maukas ja taidokas aamupala
Hieman taustaa. Pumpsahdettuani murrosikään, ylävarustukseni jäi hieman vaisuksi ja varmasti Luoja suuressa hienossa suunnitelmassaan tarkoitti keskivartalolleni paukahtaneet pyöryläiset pehmusteet hieman ylemmäs. Omaperäinen keskivartaloliittoutumani on aiheuttanut kosolti päänvaivaa vaatevalintoja tehdessä, kun ylä-ja alakroppa ovat vissisti eri paria keskivartalon kanssa. Vaikka nyt kun olen täyttänyt 45-vuotta tuntuu,että kaikki ruumiinosat pikkuhiljaa ovat sulassa sovussa ja harmonisesti synkassa. Yhtä pehmeitä ja omenaisia kaikki.
Fazerin tulos laski 10% prosentilla niinä viitenä vuotena, jotka asuin ulkomailla.
Kipeimmän ja keskiulokkeeseeni kohdistuvan muistoni kaivan lukionajoilta. Seisoin tyytyväisenä ja pönäkkänä, painoa tuolloin peräti 47-kiloa, joista 7-kiloa keskivartaloliittoumassani, kun söpö poika katseli minua pitkään ja tuumin, wautsi wau, meikäläistä pälyillään tässä ihan vaan kun seisoskelen ja olen coolina. Tuo komea pitkänhuiskea komistus täräytti ilmoille kysymyksen, joka on vainonnut minua ja massunaluettani läpi herkän vatsani pitkän elämänkaaren ajan ”oletko raskaana vai muuten vaan läski”?
Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sanonnalla ”kiveen kirjoitettu”. Aivonystyröilleni on tatuoitu ”muuten vaan läski” lause ja olen sen jälkeen pohtinut tilanteessa, kuin tilanteessa vaikka makuupussissakin makoillessa, että tuijottaakohan tuo naapurimakuupussissa makoilevakin tänne oman makuupussini uumeniin pönkeää meloniani. Raskausajat olivat luonnollisesti kevyttä aikaa, vatsalleni oli syy. Tosin gynekologinikin (asuimme ulkomailla) kutsui minua ”Big Mamaksi”.
No kuitenkin mennäänpä asian ytimeen, huolimatta herkkupepustani ja vääriin paikkoihin asettuneista ulokkeistani, on tänään aika nostaa malja terveystarkastuksen tuloksille, Kolesteroli 4,6, hemoglobiini 133 ja sokeriarvot alle viitearvon selvästi.
Ja näistä tuloksista minun on kiittämäni Samppamummoani joka eli 102-vuotiaaksi ja kävi vielä kielikursseilla 90-vuotiaana ja soitteli minulle kännykällään viimeiseen hengenvetoon asti. Sirkkamummiani, joka asuu yksin Helsingin keskustassa, tekee omat sapuskansa, on pysynyt hoikkana ja kauniina, silittää vielä pikkarinsakin, tosin omiani kutsun jättiksiksi. Sorry Ingman, toivottavasti en loukkaa tekijänoikeuksia.
Ja äitiäni joka on uskomaton selviytyjä, joka selviytyy mistä vaan ja on muutenkin kummallinen rotusääri, jolla ei ole lainkaan selluliittia. Äitini tuo uljas, pitkä ja kaunis, joka on pullauttanut ulos tälläisen pienen menninkäisen.
Ja kiitos vielä ihanalle anopilleni, joka on pitänyt muotoni kuosissa ja muistaa minua aina ihanilla sukulaateilla. Ja ihanaa äitipuoltani, joka on upea mummi lapsilleni ja joka kutsui minua jo pienenä herkkupepuksi rakkaudella, traumatisoimatta. Se on taito se.
Ja kiitos vielä tädilleni ja setäni avovaimolle henkisestä äitiydestä ja siitä, että olette jaksaneet kuunnella näitä traumojani, teidän takia en ole joutunut pehmustettuun huoneeseen aina kun on ”kiveen kirjoitettu”.
Malja kaikille äideille ja jäätelömalja tietenkin, mitä kummaa muuta maljaa luulitte minun tarkoittaneen.
