Kuukausi: heinäkuu 2014

Pankukas eli latvialaiset pannukakut, rumat mutta herkulliset eli reseptiä pukkaa

Laitoin tänne eilen reseptin latvialaisista pannukakuista. Lähdin myös niiden tiimoilta filosofoimaan täytyykö bloggajaan kuvata ruokansa ja mikä on blogissa aitoa elämää ja mikä tehtyä blogia varten.

Tänään nuorison toiveesta tein uudelleen pannukakkuja latvialaisittain pankukaseja ja päätin kuvata koko kokkaustoiminnon, koska kuka haluaa reseptejä joissa ei ole kuvia, no en minä ainakaan!

Ongelmana kuvissa on se, etteivät ne välitä makua sinne lukijoille, eivätkä rumasti paistetut pannukakut anna reiluuden nimissä minkäänlaista oikeutta niiden herkullisuudelle.

Taikinan paksuus, notkeaa mutta paksuhkoa. Kannattaa kokeilla vaikka ensin pienellä lusikalla pannulle. Jos leviää kovasti kaipaa enemmän jauhoja.

Suosittelen pankukaseja kuitenkin kaikille, ne nyt vaan peittoavat Ahvenanmaan pannukakun, jenkki pancakesit tai suomalaiset muurinpohjaletut. Pankukasit eivät maistu samalle vaan ovat ihan oma makuelämyksensä.

Näin simppeliä, ladot vaan ruokalusikalla pannulle

Pankukas taikinaa ei tarvitse turvotella, pikku pankukasit paistuvat hetkessä, hyvä kun niitä ehtii käännellä kypsymisen tahdissa. Sooda taikoo pankukaseista kuohkeita, rapeita ja pulleita. Piimä tekee niistä maittavia ja munattomuus antaa tyystin erilaisen maun.

Lapsillamme oli Latviassa lastenhoitaja Rita, kun me aikuiset kävimme töissä. Rita oli puutarhuri, joka oli Suomessa opiskellut puutarhahommia ja oppinut suomen kieltä. Rita teki meidän iloksi joka viikko pankukaseja, mutta ei suostunut kertomaan reseptiä. Minä seurasin haukkana kokkausta vieressä ja opin tekemään prikuulleen samanlaisia pankukaseja.

Yhtäkkiä alkavat ottamaan muotoa ja pyöreyttä ja kun kuplii on aika kääntää.

Latviassa on paljon pankukasravintoloita, ovat siellä perinneruokaa, edullista ja maittavaa. Latvialaiset usein laittavat hapankermaa päälle, sekä suolaisten että makeiden pankukasien. Me käytämme joko vaahdotettavaa vaniljakermaa tai jos haluamme syödä näitä suolaisina jätämme taikinasta vaniljasokerin pois ja ladomme päälle kylmäsavua, katkarapuja jne. Aika pitkälle blinien tavoin.

Kannattaa käännellä niin kauan edes takaisin, ettei sivuilla tuota valkoista vaan sekin muuttuu ruskeaksi. Tällöin pankukas on kypsä.

Suosittelen lettupannua täydellisyyden tavoittelijoille, jotka haluavat, että ruoka on myös kaunista. Mutta muutoin näitä voi paistella pannulla surutta pelkäämättä, että taikinat siirtyisivät liki ja muuttuisivat yhdeksi isoksi letuksi.

Pankukas kasa tulee hetkessä, huomattavasti nopeampaa kuin lettujen paistelu. Tästä kasasta 7 ihmisen massu täyttyi. Ja jos haluaa kauniita, lettupannu!

Puoli litraa piimää
Puoli teelusikkaa suolaa, käytin merisuolaa
Kaksi teelusikkaa soodaa
Kaksi teelusikkaa vaniljasokeria
Ja apua vehnäjauhoja sen verran, että taikina ei ole juoksevaa vaan sellaista mukavan paksua, notkeaa mutta ei tymäkkää.

Voita ja öljyä pannulle ja ruokalusikalla annostelen pikkulättyjä, jotka paistuvat sellaisella vauhdilla, että hyvä kun ehdit käännellä ja sooda tekee pannukakuista pulleita ja kuohkeita.