Kuukausi: marraskuu 2016

Yön eläimet, kuoleman väsymys ja minkä mokan väsyneenä taas teinkään!

Yön eläimet, kuoleman väsymys ja minkä mokan väsyneenä taas teinkään!

Tämä pieni musta yön eläin on vanhuuttaan tullut aivan mahdottomaksi. Pompottaa meitä mennen tullen ja valehtelematta meidän yöunet ovet viime kuukausina jäänyt vähäiksiksi ja repaleisiksi. Parin tunnin välein saattaa raapia makuuhuoneen ovea ja ei lopeta ennen, kuin pääsee ulos. Eipä mene taasen aikaakaan, kun raapii ulkona makuuhuoneen ikkunaa, että pääsee sisälle. 

Jos käyn yöllä vessassa, siitä alkaa varsinainen hilluminen. Ruokaa pitäisi antaa ja jos en anna, taas raavitaan makuuhuoneen ovea tyyliin, en lopeta ennen, kuin annat. Tästä kaikesta myös puhelias Osku innostuu ja alkaa maukumaan pitkin yötä. Samppa koiruli tuumii myös tässä kohden, hei täällähän on pirskeet ja kaipaa osingoille ja alkaa tassuttelemaan ja vispaamaan häntää. Joka yö meillä on aivan armoton happeninki ja nyt alkaa unettomuus painaa oikein toden teolla. Vihoviimeistä asiassa on, että kissamaiseen tyyliin, tyypit nukkuu päivät sisällä, kuin unelma. 

Nyt oma väsymystila on mennyt siihen pisteeseen, että nukkumaan mennessä olen jo niin jännittyneessä tilassa, odottaen kissan tassujen elämöimistä milloin missäkin kohteessa, että huomaan purevani hampaita hartiat jännittyneenä yhteen. Yritän pakottaa unen tulemaan, mutta ei se käskien tule. 

Eilen illalla tein kovan päätöksen ja laitoin molemmat kissat meidän leffa/kirjastohuoneeseen ja siellä päässä on myös kylppäri eli hiekkalaatikko, vesiastia jne. Eli ei kisuja niin kovin hyljeksitty, mutta silti tuntui, että painoin tyynyn päähäni pahan teon kanssa ja huono omatunto soimasi. Lisäksi tietenkin, sen kerran kun ne kisut on sitten siirretty muualle raapimaan niitä ovia, miehen puhelin soi klo 04:00 yöllä ja työpaikan kiinteistöltä on tullut hälytys. Eipä siinä sitten enää nukuttu. 


Onneksi on kahvia, kahvia ja kahvia, jolla pitää mieli elävien kirjoissa jotenkin, vaikka eilen teinkin sellaisen emämokan väsyneenä, että vieläkin nousee puna poskiin, kun ajattelenkin asiaa. Yöllä sekin mietitytti ja asia paisui ihan hölmöihin mittoihin, ei se niin iso moka kuitenkaan ollut.

Vein eilen autoni lämpimään parkkihalliin ja halliin mennessä joutuu ajamaan aika jyrkän ja lyhyen alamäen. Olen poistunut aiemmin monen monta kertaa samaisesta parkkihallista, mutta jostain kumman syystä poistuin tuloaukosta eli nousin jyrkkää mäkeä ylös. Kukaan ei avannut porttia ja lopulta, kun portti aukeni, niin sieltähän oli tulossa vastaan auto parkkihalliin. Minä sitten siinä liukkaassa mäessä autollani sudin ja sudin ja pääsin lopulta ulos hallista. Yritin välttää vastaantulevien autoilijoiden kasvoja, sen verran hävetti tuo nolo moka. 

Eilen illalla oli vielä Leffamaailman lähettiläiden pikkujoulut ja ei siinä muuten mitään, mutta tuli katsastettua sellainen elokuva, joka jäi kummittelemaan yön pikkutunneilla verkkokalvoille.  Yön eläimet elokuva, jota joudun kuvaamaan lukemattomilla adjektiiveilla: järkyttävä, intensiivinen, upea, loistava, ainutlaatuinen, ahdistava, surullinen, kaunis, vaikuttava ja ehdottomasti yksiä järisyttävämpiä elokuvia muutamaan vuoteen. Mietin kyseistä elokuvaa vieläkin ja miten vahvasti vaikutti eilen kaikkiin meihin katsojiin. 

Yön eläimet on elokuva, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat elokuvakokemuksen, joka liimaa penkkiin kiinni ensi sekunnilta, niille jotka kaipaavat elokuvalta jotain enemmän, enemmän kerroksia, käänteitä, omituisuuksia, mutta tyylillä. Jostain syystä elokuvasta paikka paikoin tuli Hitchcockin elokuvien oudot käänteet, katsojan vedätykset ja hyytävän jännittävä tunnelma mieleen. Elokuvaan nivoutui kaksi tarinaa lomittain, jotka matkan varrella ja lopussa liittyivät yhdeksi tarinaksi. Elokuva saa viisi tähteä eli täydet pisteet. Elokuva oli aika hurja matka yhden ihmisen vääristä valinnoista, kostosta ja syyllisyydestä. 

Pinkit korkokengät Maijun kanssa ei ole vaikeaa pysyä hereillä ja videosta selviää miksi? Vinkkinä vaan kaikille ja mukana menossa Kaikki paketissa Jani ja Teuvo Loman.

Taidan tästä mennä keittämään lisää kahvia ja pyytää, vaikka tytärtä hieman ”läpsäisemään” olkavarteen, jos silmät vahingossa pääsevät lupsumaan. 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille syvien haukotusten kera ja menkää katsomaan mykistyttävä Yön eläimet, elokuva on vaikuttava! Kiinnostuitko elokuvasta, mikä on sinun lempikahvi ja hehee oletko läpsijä eli kosketatko paljon ihmisiä samalla, kuin keskustelet heille tai peräti läpsit? 😉