Kuukausi: joulukuu 2018

Paljuilua ja herkuttelua

Paljuilua ja herkuttelua

Eilen vietimme ennakkoon ystävien kanssa uutta vuotta, sillä itse uusi vuosi vietetään teinien kanssa luonnollisesti kotona. Vaikka teinejä ei niin meidän seura kiinnostakaan. Eilinen päivä oli tulvillaan hyvää ruokaa, syvällisiä juttutuokiota, karvaisia koirapalleroita ja ystävän niin kaunis 50-vuotislahjaksi saatu mumminsa astiasto, siskonsa mielettömän kauniit skumppalasit (tahtoo samanlaiset) ja kirsikkana ihanan jouluisa tunnelma. 
Eilen blogiin tuli kysymys, että mikä paljuilussa on kivaa. Jäin sitä miettimään ja vastaus on se, ettei kukaan voi räpellellä esim. kännykkäänsä paljussa. Palju on varsin intiimi tila eli sieltä ei poukkaroida koko ajan jonnekin vaan keskusteluille on tilaa. Paljon on maailmaa parannettu ystävien paljussa ja eiliset keskustelut koskivat niin politiikkaa, huolta maapallon tulevaisuudesta, jäätiköiden sulamista, lentomatkailun ristiriitaisuutta. 

Toivottomuutta siitä, että tulevatko kaikki maat ja isommat valtiot ekopäästöjen rajoittamisen kanssa samalla viivalla ja miten toivottomuuden tunne ei saa estää omia luontoa ajattelevia valintoja arjessa. Koska, jos toivo on menetetty, mitä järkeä on missään omissa tekemisissä, mitä järkeä on enää ylipäänsä  missään? Toivo on se, joka ajaa ihmistä eteenpäin. 

Luonnollisesti juttelimme myös lasten asiat ja viljelemme paljon huumoria. Paljussa nauretaan paljon eli jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. 


No onko pakko olla siellä paljussa? Onhan se kieltämättä ajatuksen tasolla vähän outoa kylpeä ystäväpariskunnan kanssa. Samaan kylpyammeeseen taasen en kyllä ikinä ystävän kanssa istuisi, niin intiimi tila kylpyamme taas on. Nämä on näitä hassuja asioita, että kaiketi se on se, että kaiken kansan mahdollisesti nähtävillä ulkotiloissa ”kylpeminen” on sosiaalista toimintaa. 

Eli vastaus kysymykseen mikä paljuilussa on niin mukavaa, on ne jaetut juttutuokiot, jotka jostain syystä siellä paljussa usein menevät pintaa syvemmälle.  


Muutenkin lämmin kylpy ja pieni kirpsakka pakkasen nenänpuraisu, tähtitaivas ja leijailevat lumihiutaleet ja rakkaat ystävät ja oma rakas, sehän on ihan parasta.

Eilen nautimme ystävän Madeiralta tuomaa bataattileipää valkosipulivoi kerroksen kera, herkullista salaattia, erilaisia alkupaloja, joista ei kuvaa olekaan, fetajuustokanaa ja kolmen suklaan kakkua. Aaah vatsa kiittää vieläkin. Koirulit nauttivat isännän Berliinistä tuomia joulupiparkakun muotoisia koirankeksejä. 
Näiden kuvien kera toivotan kaikille mitä sydämellisintä uutta vuotta ja onnellista sellaista. Kiitos mielettömän paljon, että olette jaksaneet olla blogini matkassa tämän vuoden 2018. Mitä  te aiotte tänään touhuta, olisi kiva kuulla, oletteko töissä tai juhlitteko uutta vuotta jotenkin erityisesti. Tai mikä on ollut paras uusi vuosi ikinä?

*Alakuvien samppanja saatu