Kuukausi: joulukuu 2014

Keski-ikäisen uudenvuoden aakkoset.

Keski-ikäisen uudenvuoden aakkoset.



A

Allit, yritän ostaa painavia ruokia ja kantaa niitä vimmalla, kuitenkaan syömättä niitä.

B

Bensa, yritän vähentää autolla liikkumista ja kävellä jalkaisin hakemaan kaupasta suklaata, joka sijaitsee 300 metrin päästä kotoamme. 

C

Celsius löntystän lenkille säällä kuin säällä.

D

Dieetti, juu en ryhdy dieetille, jokainen tietää mitä siitä seuraa, äkkinäinen syöksy kurjuuden jälkeen ja ahminta ja lihon taas 5kg lisää, kuin en olisi ruokaa ja sukulaatia ikinä nähnyt. Elämäntaparemontti on parempi sana.

E

Elämän kevät, yritän muistuttaa itselleni, että olen vasta keski-ikäinen ja 93-vuotias mummini pitää minua nuorena plikkana.

F

Fetajuusto. Yritän vähentää fetajuuston syömistä, fetajuustolla on kummallinen tapa kerätä nestettä. Seuraavana päivänä nilkoissa on renkaat sukista, nappi ei mene kiinni ja näkökenttää peittää luomet. Fetajuusto ei ole lainkaan kiva kaveri.

G

Geometria, yritän olla pilkkomatta vartalonosiani palasiin ja tarkastella niitä geometrisin laskumenetelmin. Tyyliin kummallinen kolmiulotteinen uloke majailee vartaloni keskiosassa. Yritän pinnistellä ja nähdä itseni kokonaisuutena. 

H

Hedelmä, yritän jättää päivän toisen suklaapatukan ruokaympyrästä pois ja korvata sen hedelmällä.

I

Intohimo, yritän suhtautua vähemmän intohimoisesti kaikkien uusien suklaalajikkeiden maisteluun. Minun ei tarvitse maistaa joka ikisen maan kolkan specialiteetteja jotka on tehty suklaapavuista…

J

Jättikset, keski-ikäisen kalsongit, yritän kaventua jotta voisin siirtyä pikkiksiin. 

K

Kahvi ja en juo sitä kolmatta kuppia vaikka olisi Starbucks karamellien/kinuskien äitiemolatte nokan edessä, etten joudu ottamaan pulselääkettä tykytykseen.

L

Lopetan nämä aakkoset tähän, koska kukaan ei jaksa lukea näitä taatusti yhtään enempää. Näitä niin sanottuja ”tyhjiä lupauksia” syntyy meikäläisen mielessä ympäri vuoden, joten aakkoset jatkukoon myöhemmin.

Yritä tässä nyt sitten, kun mieli oli heikko ja helppo ja sorruin -50% ale sukulaateihin…. Tämänkin olen jo terapioinut, joulun trauma vuonna 1996, kun jäin suklaatta jouluna. 

Kahvi vaikka olisit whipped cream mocha tai piparkkuinen latte, vain kaksi pientä annosta aamusella, jottei tykytä.


Iloista uutta vuotta kaikille ja niiden uudenvuoden lupausten kanssa olen sillä lailla kiikun ja kaakun. Elämää jo nähneenä tiedän jotain siitä, että itsepetos on pahin petos ja laihdutuslupausten suhteen olen ollut elämäni suurin petturi. Kun aloitan laihdutuskuurin se on asenteella kaikki tai ei mitään. Rääkkään itseäni lenkillä, perään jumpalla ja syön viisi päivää salaatinlehtiä, kunnes kilometrinkin päässä olevista kaupoista jo kantautuu tuoreen leivän ja suklaan tuoksu. Dieetti on kärjistänyt ja teroittanut aistini äärimmilleen, minusta on tullut vaistojen varassa oleva metsäneläin. Aistini reagoivat enää ruuan tuoksuun, kaikki muu on toissijaista, haistan kaikki herkut jo kaukaa ja niitä on saatava! Viis rehuista, viis kiloista selittelen itselleni, olen niin paljon onnellisempi, rakastavampi puoliso, omistautuneempi äiti,  kun vatsa ei kurni ja huulissa on suklaata. Syöksyn kauppaan ja loppu on historiaa, Tiian dieetit osa se ja se, ei edes aakkoset riitä niitä dieettejä luetteloimaan. 

Joten uskon sallivuuteen, suklaata joskus, leipää joskus, lenkille ei kipeänä tai pakolla vaan ilolla. Mutta hih ja heh eipä nämäkään ole oikein toimineet, sillä aikani kun harjoitan elämäntapafilosofiaa, huomaan järsiväni joka päivä taas sukulaatia huuleen ja palanneeni vanhoille tavoilleni…. Mutta yritetään taas, onhan uusivuosi ja jälleen kerran Tiian katteettomien lupausten aika oman pyhän temppelin suhteen. 

Ja nämä kaikki mielipiteet ovat pelkästään omiani ja nostan totisesti hattua ihmisille, jotka osaavat harjoittaa itsekuria, olette meikäläisen idoleita. <3
Mummi on kuin nuori varsa, joten kait olen sitten taaperotasolla…