fbpx

Kuukausi: lokakuu 2015

Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee!

Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee!

Tämä postaus alkoi aamusella elämään mielen sopukoissa omaa elämäänsä. Liekö olen aiheelle sopiva astinlauta, sillä väsymys on tällä viikolla nostanut päätään ja perheen pienimmällä on rytmit sekaisin. Mikä on siten omaa kuvitelmaa ja fiktiota, mikä päässä olevien antennien aiheuttamaa aitoa tulkintaa, siitä voi jokainen tehdä omat päätelmänsä. Aihe kuitenkin lähti kehittymään mielessä useista omakohtaisista kokemuksista ja läheisten ihmisten saamasta kohtelusta ja jäin työstämään mieleni sopukoissa, mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Olen viime aikoina, oikeastaan viimeisen vuoden sisällä huomannut muuttuneeni (anteeksi kaikki mummovaivoista kärsivät) kärttyiseksi mummoksi, liekö mummovuodet päällä, ikäkriisiä vai aidosti sitä, että vihdoin alan kasvamaan aikuiseksi, enkä siedä enää veetuilua ja epäoikeudenmukaisuutta! Välillä pelkään, että tämä väkevä vihaisuus, joka ottaa minusta välillä yliotteen, onkin luulosairautta ja mustavalkoisesti ajattelevan ihmisen yksinkertaistettua ajatuksen juoksua. 
Huomaan tosin läheisissä minun ikäisissä ihmisissä samaa vikaa, enää ei niellä mitä vaan brutaalia ja karkeaa shittiä, vaan se oma pää nousee sieltä. Miellyttämisen halun ääni vaikenee enemmän ja enemmän…

Paljon kahvia ja Osku ystävän lämpö, eiköhän aloiteta.




Veetuilun jalot taidot


Ihmistyyppi 1

Mölisevä törkyturpa

Suoraan veetuileva tyyppi, joka sanoo mielipiteensä parempia miettimättä on sarjan helpoin tapaus, koska kuka voisi olla pitkään vihainen henkilölle, joka on niin aidon rehellisen suora. Tämä ihmistyyppi yleensä myös katuu nopeasti sanomisiaan ja rauhan avain onkin katumus ja empatian taju. Silti osittain kahehdin suoraan töräytteleviä ihmisiä, ei jää mölyt klimpiksi mahaan ryvettymään ja koen  heidät myös rohkeiksi. Toisaalta myös paheksun heitä ajoittain, kuinka he kehtaavat, miten jollain toisella ihmisellä on oikeus sanoa niin suoraan, kun en itse ikinä rohkenisi. Eli tähän paheksuntaan selvästi sisältyy omakohtainen kateuden jyvänen, haluaisin osittain olla tuollainen rohkea mölytoosa. 

Ihmistyyppi 2 

Selän takana puhujat

Hmmpphhh.. valitettavasti joudun sisällyttämään itseni tähän ihmistyyppiin, sillä kun ei ole suoraan pokkaa sanoa, niin asioita tulee ratkottua ystävien kanssa. Siltikin erottaisin tämän alle kaksi ryhmää, tahallinen selän takana pahan puhuminen eli toisen ihmisen ryvettäminen. Henkilö joka toista mollaamalla yrittää tavoitella omaa etua ja näin lujittaa ”ystävyyttään” henkilölle jolle mollausta suorittaa. Mikä yhdistäisi myöskään enemmän, kuin yhteinen ”vihan” kohde?

Juoruamisen  muoto, missä ollaan kaikesta samaa mieltä, jotta päästäisiin vain mollimaan jotain ihmistä, se on rumaa..

Sitten on aivan tervehenkistä keskustelua, jossa kaksi henkilöä tai useampikin, yrittää terapeuttisesti ymmärtää ja etsiä syitä sellaisesta henkilöstä joka kohtelee toisia kaltoin. Tälläinen takana päin ”juoruaminen” on mielestäni välttämätöntä ja siksi me naiset pukkaamme elämään pidemmän elämänkin, kuin mieslajin edustajat, koska jaamme kivuliaita asioita keskenämme, myös sellaisia jolloin joku on kohdellut meitä kaltoin. Tätä en kutsuisi edes selän takana puhumiseksi vaan välttämättömäksi ja tervehdyttäväksi tavaksi purkaa omaa sydäntään, saada vertaistukea ja mielellään myös vastakaikua ystäviltä ja keskustelua, joka voi laajentaa omaakin näkemystä. Paras on sellainen ystävä, joka sanoo suoraan, silloin kun  minä olen väärässä. Tälläiset keskustelut voivat parhaimmillaan avata silmät suuttumukselta ja auttaa ymmärtää toisia ihmisiä paremmin. Kukaan ei ole aina oikeassa, jos mikä on varmaa, niin se!

Nyt pureudutaan syvemmälle ja tarvitaan lisää polttoainetta!


Ihmistyyppi 3

Tästä saattaa nyt tulla pisin sepustus, sillä tämä ihmistyyppi on se, mikä laukaisi tämän postausaiheen mielessäni.

Korkkiruuvin kierot veetuilijat ja huumoriin kätketty vinoilu

Huumoriin kätketty vinoilu on yksiä alhaisempia mollauslajeja, joissa toinen ihminen pilkkaa toista vähättelevän huumorin keinoin. Kun kohde ei naura, hän on huumorintajuton… Kohteella ei ole siis keinoja paeta vaan hänet syöstään huumorin pilkalla seinää vasten. Tätä muotoa harjoitetaan yleensä joukossa, sillä paras nauruhan se on, että saa koko joukon nauramaan kohteelle, mutta yksi ei joukossa naura ja se on naurun kohde. 

Pilkka voi olla hyvin pientäkin, mutta silloin kun se on jatkuvaa, alkaa se käydä taakaksi. Oivallisia esimerkkejä voi olla toisen vaatteille tai taidoille nauraminen. Kun toinen loukkaantuu, nauretaan vielä päälle, ”kyllä tuo meidän Tiia on niin huumorintajuton”. Vaikkapa näin, miten tuo Tiia aina sotkee vaatteensa, tai miten ostaa uuden valkoisen paidan, pianhan se on sotkussa tai miten voit olla äiti, olethan sellainen boheemi ja epäjärjestyksellinen, on se suorastaan ihme ja tätä rataa. Muutaman kerran moisia nieleekin, mielii satunnaisiksi sammakoiksi, mutta kun piikittely on jatkuvaa, vuodesta toiseen toisen kustannuksella nauravaa, tulee STOP.

Sitten on vielä hämmentävin lajike kaikista, joita juuri ystävienkin kanssa psykoanalysoidaan eli korkkiruuvin kierot veetuilijat, nuo veetuilujen kuninkaat ja kuningattaret, jotka ovat tehneet pilkasta taitolajin, pilkan jonka rivien välistä voi lukea, mutta josta ei saa napattua koppia. Laji josta miehet ovat yleensä aivan ulalla. 😉

Korkkiruuvin kieron veetuilun kohteeksi ovat joutuneet varmasti meistä kaikki. Se voi olla vaikka pieni ja tahaton juttu, henkilö julkaisee jonkun todella epäedullisen kuvan meikäläisestä, jotta näkyisin epäedullisessa valossa, olisin suoraan kaamean ruma. Sellaisia kuvia ei saa muut julkaista, kuin minä, sen totean tässä nytten, joku raja sentään. 

Aikuisten naisten kesken vallitsee kirjoittamaton sääntö,
rumppikuvia saa julkaista vain ja ainoastaan kuvan henkilö itse!


Se voi olla itsensä ja oman häntänsä nostattelua lauseissa, joissa samalla mitätöidään toista, vaikkapa olen tekemässä jotain kivaa ja kerron asiasta onnellisena ja toinen vastaa naurahtaen, ”se juttuhan on niin nähty, niin tyhmää, minua ei ainakaan kiinnostaisi pätkääkään”.. Tai se voi olla sellaista omaa kehua, jossa kehutaan taitavin sanankääntein muka vaatimattomasti, että minähän teen tätä omaa juttuani ja kenties olen siksi tässä niin hyvä, kun en tee niin tai noin eli juuri itse asiassa, niin kuin minä teen eli salakielellä yritetään viestittää, että toimintamallini on tyhmä. 

Se voi olla jopa kysymys erittäin laihalta ihmiseltä, paljon sinä painoit, kun synnytit lapsesi (juu minä Big Mama eli Tiia tunnustettakoon tässä painoin 87kg ) ja tämä korkkiruuvi kertoi painaneensa 47kg… 
Big Mama silloin ja Big Mama nyt, niin mitä sitten? 


Aah tuota paremmuuden näykkimisen taitoa ja kun suutut lopulta, itse näykkijä ei ymmärrä miksi suutuin, koska kyseiseltä henkilöltä varsin pääsääntöisesti pukkaa uupumaan empatian taju. Tämä ihmislajin tyyppi, ei koskaan sano hyvää sanaa, ei kannusta, ei kehu, hänellä on kiire kehua omaa itseään ja monesti samassa hengenvedossa mollia kanssakeskustelijaa, se vaan on niin kaksinverroin maittavampaa saada tuntea oma itsensä paremmaksi, kuin toinen, uudelleen ja uudelleen. 

Se mistä nämä sumppuakin ikävemmät tapaukset jäävät paitsi, on se seikka, miten hyvä olo itselle tulee, kun antaa toisille positiivista palautetta tai on ystävällinen. Se tunne on vertaansa vailla ja siitä ikävät ihmiset jäävät paitsioon. Jos hyvät teot ja sanat jotain ruokkivat, niin omaa hyvä oloa. 🙂

Yhteenvetona, on kivaa kannustaa, kehua toisen vaatetta (huom.ei tyyliin, en itse ostaisi, mutta sopii just sinun tyyliin, en halua loukata, mutta loukkaanpa kuitenkin. 😉 Tykkäillä toisten kuvista, seurata toisten ihmisten mielenkiinnon kohteita Facessa ja Instassa, blogeissa ja elävässä elämässä.  On hyvää, että on ystäviä, joiden kanssa jutella, silloin jos joutuu pilkan kohteeksi, vaikka se olisi sitten selän takana puhumista. On mahtavaa, että elämässä on enemmän niitä ihmisiä, jotka eivät veetuile, eivät suoraan eivätkä korkkiruuvitulituksella, sillä eihän meidän tarvitse, eihän, olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä?

Hyvät teot ja sydämellisyys saavat ihmisen kuin ihmisen hehkumaan.


Nyt kaivattaisiin omakohtaisia kokemuksia, oletko joutunut kohteeksi, mitä on tapahtunut, miten ihmissuhteen on käynyt? Olenko jotenkin väärässä, olisiko lisätä vielä joku muukin ihmistyyppilajike tähän samaan ketjuun? Miten olet toipunut, joutuessasi kohteeksi? Ihan mitä vaan ja hei oikein hyvää viikonloppua postauksen sävystä ja laadusta huolimatta. 

Ja kyllä tämä postaus perustuu omakohtaisiin traumoihin, se taitaakin olla aika päivänselvää. 😉 Mitä täällä muuten tapahtui kun kirjoitin tämän ulos, iski migreeni, oli tämä sen verran rankka setti.