Kuukausi: kesäkuu 2014

Miten päädyin Hehku televisio-ohjelmaan?

Ihanat Hehkun naiset.



”Oletko tähän saakka luottanut luonnollisuuteen ja sisäiseen kauneuteesi? Jos olet, haluaisitko tulla testaamaan, miten elämä muuttuu, vai muuttuuko, kauneuden pieniä apukeinoja käyttäen? Etsimme henkilöä Hehkuun testaamaan, mitä tapahtuu, kun luontoa autetaan kevyesti pienten lisäkkeiden, kuten tekoripsien, hampaiden valkaisun, kynsien ja hiuslisäkkeiden avulla. Jos kiinnostuit ja olet valmis leikkiin, ota yhteyttä inboxin kautta!”

Kuinkakohan moni on seurannut Hehku ohjelmaa, jossa pureuduttiin hyvään oloon ja kauneuteen kolmen naisen voimin ilman skandaalinkäryä, ilkeämielisyyttä, vailla mitään negatiivista. Hehkua voi todella kuvailla hyvän mielen ohjelmaksi ja oli todella sääli, että ihanien naisten sävyttämä Hehku lopetettiin.

Facebookissa Hehku haki joukkoonsa yllä olevalla tekstillä ”muodonmuuttajaa”. Muistan kun teksti pläjähti Facebook seinälleni ja mietin miksipä ei? Minulla oli todellakin hyvä päivä, takana hyvin nukuttu yö ja planeettojen asennotkin kohdillaan. En kykene muulla selittämään, millä vinksahtaneella  rohkeuden eväillä laitoin hakemuksen menemään. Taustalla oli ajatus, eivät ne minua valitse kuitenkaan…


https://www.facebook.com/hehkutv?fref=ts



En koskaan ole halunnut olla esillä, kammoan puheiden pitämistä, saatikka televisiossa esiintyminen kuulostaa vieläkin aivan järkyttävältä. 

Unohdin koko asian, kunnes Hehkulaiset ottivat yhteyttä ja pyysivät lisäkuvia. Jonka jälkeen tuli soitto, valitsimme sinut, siis minut keski-ikäisen?! Muistan järkyttyneet horinani, apua, ei olen syvästi järkyttynyt, miksi valitsitte minut, tämä on todella järkkyä, apua, ei ja sitten jostain sisimmistä kumpusi rohkeus, kyllä tulen kuitenkin, vaikka pelottaa niin vimmatusti ajatuksella nyt menen mokaamaan peruuttamattomasti.

Kun puhelu loppui mietin, kerran täällä eletään ja tämä haaste on annettu minulle rohkeuden saamiseksi. Jos tästä selviän, saan jonkinlaista itsevarmuutta ja voi auttaa minua vaivaavaan ujouteen ja jonkinlaiseen mitättömyyden tunteeseenkin. Kun teet itsellesi ”vastenmielisiä” asioita, päädyt voittajaksi.

Näillä siis mentiin. Tässä kerrottakoon, että hampaidenvalkaisua ei tullut, mutta hiustenpidennykset klipseillä, geelikynnet ja meikkaus tehtiin. Minua ei  ollut koskaan aiemmin ammattilaisen toimesta meikattu, ei edes hääpäivänä. 🙂
Isää käytiin pelästyttämässä.






Olin myös tolaltani siitä, että meikäläistä näytettiin neljässä osassa, jep niin kovaa työtä vaatii keski-ikäisen tuunaus. Hehkulaiset kuvasivat myös kotonani ensimmäiset otokset ja meinasin pyörtyä pelosta heitä kotiin odotellessa.


Siis kuka tässä kuvassa on?! 🙂 





Jälkikäteen muisto Hehkusta on pelkästään positiivinen. Voitin itseni, löysin ystävän Kitin, johon ihmisenä ihastuin kertalaakista, niin avoin ja aito Kiti on. Meitä yhdisti myös peltipurkki-ja Mikkihiirifanitus ja vaihdoimme peltipurkkeja päittäin. Nyt minulla on Kitiltä vaihdossa saama peltipurkki ihanuus kotona muistuttamassa Kitistä ja Kitillä jossain hyllyn notkossa jollottaa meikäläisen vanha Tom ja Jerry purnukka. Ihan mahtavaa!

Jaksoja katsellessa myönnän kiinnittäneeni huomiota vain ja ainoastaan kaksoisleukaani ja siihen tosiseikkaan, että ainakin 10kg olisi pitänyt olla hoikempi esiintyessä telsussa. Kotikatsomossa kaksarini tuli jo painajaisiinkin ja ristiriitaiset tunteet velloivat, pitikö sitä mennä ihan esittelemään televisioon!





Kun uskalsin häpeältäni katsoa osat uudelleen, huomasin etten punastellut televisiossa, en takellellut, alaleuka ei nykinyt, ei iskenyt silmään tykyttävää hiirtä vaan olin tyyni ja rauhallinen ja puhuin paljon. 😉 Ilahduin siitä, että ujouttani ja epävarmuuttani ei näkynyt kaikelle kansalle ja sain juuri siitä valtavasti tyydytystä. Vaikka ujostutti, en paljastunut, ujouteni ei näkynyt.





Jälkkärit,  jännitys on ohi.



Ystävät tukena.



Ja täytyyhän niistä kauneushömpötyksistä jotain kertoa. Kyllä hemmotteluun voi jäädä koukkuun. Oli ihanaa olla meikattavana ja hömpöteltävänä ja ymmärsin paremmin tähtiä ja julkimoita, miten moinen ylellisyys koukuttaa. 



Vapautunut olo.



Ripsienpidennykset tippuivat jo ensimmäisellä viikolla, hankaloittivat elämää, aamulla ei voinut hieroa silmiä, meikinpoistoainetta piti töpötellä varoen. Geelikynnet olivat upeat viikon, jonka jälkeen alkoivat kasvamaan ja ei en pysty sitoutumaan kauneudenhoitoihin joissa ravaan muutaman viikon välein huollattamassa kynsiäni ja on vielä kallista!! Kynsiä katsellessa iski ”roskisefekti”. Kiikutin velourpöksyissäni meikittömänä roskia Suloon ja geelikynnet loisti, näky oli aivan hullu! 

Hiuspidennyksiä voisin tuikkia päähäni kenties joskus juhliin, ovat hienot, täytyy myöntää.

Ja kyllä sain rehellisiä kommentteja esiintyessäni Hehkussa, miten nyt on viimeiset hetket laihduttaa, jos laihdutan vanhempana ihoni muuttuu ryppyiseksi, nyt on vielä toivoa, koska ihoni on vielä joustava ja kimmoisa. Triplatuplakaksariani tuijottivat siis muutkin kuin minä. Mutta eihän totuus satuta. 🙂 

Olen voittaja kaksoisleukoineni kaikkineni, koska voitin pelkoni. Nyt on jotain mitä mummona muistella. 😉 Ja kenties meidän keski-ikäisten pitäisi ottaa hieman mallia nuoremmasta itsevarmasta ja kauniista sukupolvesta ja myös hieman jenkkikulttuurista. Itsensä laittaminen esille ei välttämättä olekaan narsismia ja pröystäilyä vaan jopa tervettä itsevarmuutta, että minä pieni pyörylä olen arvokas.