Kylähullu on tänään viuhtonut menemään sellaisella tyylillä, että se on morjens vaan. Naiselliseen tapaan yritin tehosuorittaa ziljoona asiaa kerralla odottaen maximaalista tulosta. Selvää on että jossain kohden notkahtaa ja pahasti.


Sofia 8v kanssa painuimme koulun jälkeen Porvoon Mikrokulmaan, joka on muuten aivan uskomaton paikka, sisustuskamaa, leluja, karkkia, ukoillekin tuhansittain ruuveja ja muita vehkeitä. No Sofialle piti löytää My Little Pony yllätyspussi, joita metsästetty jo pitkään. Kaikki loppu, itku tuli, katastrofi päällä. Maanittelin poikkeamaan Robin Hoodiin, jonne en kehtaa astua jalallani vähään aikaan… Kohta tiedätte miksi.

Nätti on, mutta toimiiko, onko hellävarainen. Tänään testaillaan. Ja miten hygienisyys säilyy käytössä?

Viisi kertaa lasten osaston hyllyt kierrettyä silmiin plompsahti My Little Pony pussit. Ilo oli korkeimmillaan ja tuntui että nyt kyllä kaikki natsaa. Pieni piipero Sofia oli jättionnellinen. Löydettiin kananmunia 24kpl 3euroa, Kristalle lenkkarit, joissa tarrat, jihuu. Ei kukaan 10v oikeasti jaksa taituroida nauhojen kanssa, koska aina on tulta pepun alla. Raita-ainetta, Herbinan ruusumeikinpoistosaippua eurolla, tortilloja eurolla, ja YES 1,8kg Pandan laku 6,95 ja tämä rouva oli ihan liekeissä.

Taas on sen aika.

Ostokset maksettiin, soitin ukolle tänään syödäänkin makaronilootan sijaan tortilloja, samaan syssyyn parkaisin missä lompakko!!! Käänsin kassit ylösalaisin, käsveska pikatutkittu käsikopelolla. Kiitolaukkaa syöksy kauppaan ja kassalle, jonka viimeinen asiakas olin. Ei sielläkään!

Pandan lakua 1,8kg 6,95, vaikka suklaatyttö olenkin, niin ah tätä onnea.

Hysteria valtasi, hiki alkoi valumaan, ääni kimittämään, sinkoilin kuin vesikauhuinen infotiskin, kassojen ja auton väliä. Kaikki tuijottivat. Kyllä tunnustan kiroilin myös, ja ääneen sinkoilin sanoja vinkuvalla äänellä, kuinka kukaan voi pölliä lompakon minuutissa. Vauhkona pakotin kassan soittamaan myymäläpäällikölle että nyt katsotaan videokameramateriaalit ja kaikki ja teen rikosilmoituksen. Samalla soittelin miehelleni ”kuoleta kortit!”.

Senkin salakavala, liukas ja lipevä lompuukini.

Kassa tuli rauhoittelemaan, että nyt parasta aikaa myymäläpäällikkö tutkii valvontakameroita, ihan kuin jostain etsiväsarjasta, lompakon pöllijähän napataan kiinni! Ja taas autolle sadatta kertaa ja mitä silmäni näkevätkään auton katolle maastoutuneen, meikäläisen lompakkohan  se tyytyväisenä köllötteli auton katolla kaiken kansan pöllittävänä koko turkasen pitkän paniikkisession ajan…


Ei muuta kuin kauppaan pyytelemään nöyrimmästi anteeksi kassoilta ja muulta yleisöltä myös ja pieneltä Sofialta, joka oli tämän vauhkon mamman matkassa koko perin nolon jupakan ajan…


Kotona otin heti paniikkisidukan ja söin pötköön ainakin 300g lakuja. Oli hyvää.
Tämäkin jupina päättyi onnellisesti, lompuuki tallessa ja rauha maassa, huuuuhhhh…


Tänään piti kirjoitella ihan muusta, kamuni 50-vuotisjuhlista, joihin minä sain kunniatehtäväksi toimia harhauttajana eli Suomeksi valehtelin niin että nenä kasvoi, jotta ystäväni saatiin yllätettyä oikein kunnolla.


Ystävälläni on kova hoivavietti ja tiesin, että jossittelemalla en saa häntä harhautettua tuosta vaan pitkän työviikon jälkeen useiksi tunneiksi hömpöttelemään. Oli pakko keksiä raudanpitävä stoori ja se tulee tässä. Ja ystäväni ehdotti Lintsipäivää päivälle, jolle oli suunniteltu hänen yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Selvyyden vuoksi valkoiset puhekuplat ystäväni, joka piti salakavalasti yllättää ja oikealla vaaleansinisellä on ”muka” säälittävät sepusteluni.

Muutama puhekupla sensuroitu turhan keskustelun rönsyämisen takia. Mutta tuossa Facebook chat juhlakalun ja tämän valehtelijan välillä,”vannetta  öh kiristää”, se toimii ja ystäväni syöksyy pelastamaan. 


Pari tuntia Porvoossa vaihtui juhlatoimikunnan toiveesta 5-tuntia Ikeassa, Femmatorilla ja Jumbossa. Ensin mentiin syömään Ikeaan, jotta juhlakalulla olisi sitten illemmalla jo nälkä. Pitkään hiilarittomalla ollut synttärisankari sanoi, että kerranko sitä syödään oikein Ikean lihapullat ja ranskalaiset ja tilasi 10 lihapullaa!  Tuona hetkenä suustani pääsi sammakko ja hölmönä liukautin, mitä otatko 10 lihapullaa?! 
 Ei minua noin normisti todellakaan kiinnosta mitä ja miten paljon läheiseni syö, otin itsekin juustokakkua vielä palan painikkeeksi. Tiesin vaan, että juhlatoimikunta oli järjestänyt niin mahtavat pöperöt ja olin kovin huolissani, ettei synttärisankari jaksa illalla syödä mitään.

Gerberoita oli nätisti sommiteltu Iittalan isompiin tuikkuihin ympäri juhlapaikkaa.

Myöhemmin juhlissa ystäväni tokaisi, että hän oli kyllä kiinnittänyt huomiota juuri siihen, että mitä ihmettä meikäläinen hänen syömisiään mittailee, kun ei ole koskaan aiemminkaan niitä tarkkaillut ja oli hieman pahoittanut mielensä moisesta lihapullien laskemisesta. Onneksi vähän vaan. Ikeasta painuimme Femmatorille eli Femmikselle ja siellä olikin tällä kertaa joka kirppispöytä iloisesti täynnä. Kamuni osti räsymattoa ja vaikka mitä ja minä sisimmissäni hihittelin, että tuossa toinen autuaan tietämättömänä, että illalla jysähtää ylläribileet.

Ihania erivärisiä tuoksukynttilöitä oli siroteltu tuomaan tunnelmaa illan hämyyn.

Koska tunteja ei ihan saatu kaikella tällä toiminnalla täytettyä, ehdotin vielä, että käydään Jumbon Prismassa ja Cittarissa etsimässä Putin juustoa, sanoin että tahdon niitä kymmenen, sillähän säästää 20 euroa. Ihana joviaali kamusein oli taas aivan mukana ja Putin juustoja etsittiin, mutta kaikki oli loppu. Puhelukin tuli siinä välissä, nyt on juhlapaikalla valmista, alkakaa tulla. Siinä sitten ystävälleni valehtelin, että nyt on kuule kiire, tyttäreni pitää päästä kaverille yökylään ja odottaa äitiä pakkaamaan ja kuskaamaan.

Järkälemäinen kakku tuli ja kakku meni. Mutta oli hyvä kakku.

Kun kurvasimme 50-vuotiaan synttärisankarin pihaan oli niin mahtava fiilis, nähdä hänen hämmästys ja päästipä kauhistuttuaan kirosanan hänkin. Pihalla odotti skumppalasit kädessä kaikki ystävät ja läheiset ja juhlat alkoivat. Ja minä olin maar koko päivän valehdellut kunnialla ja mahottoman hyvin.

Pikku tiitiäiset notkuivat juhlissa hepan lähettyvillä. Heppa tosin vain käväisi.

Oli hauskaa myös, että lapsuudenkamumme Töölöstä ja samasta rapusta ja samasta kerroksesta saapui juhliin hevosen kanssa. Ja toi ystävälleni heidän lapsena tekemän missikisalehden. Noihin kisoihin en lapsena päässyt, vaikka oli mehua ja keksejäkin tarjolla, koska pakotettiin aina mökille, mikä siepoi pienenä ihan tuhannesti. 


 Koko missilehtinen oli tulvillaan kuvia lapsuuden missikisoista, kukituksesta, analyyttisistä päätelmistä miksi Miss Piha ansaitsi voittonsa ja miksi 50-vuotias ystäväni tuli ensimmäiseksi perintöprinsessaksi, no koska hän oli ihan ok ja käyskenteli tyylillä, jota voisi kutsua tavalliseksi. Muut missikandidaatit jotka eivät päässet palkintosijoille, olivat kovin villiintyneitä, ei motivoituneita ja muutenkin ihan pihalla.

Miss Piha lehtisen toimittaneella ex-naapurilla oli heppa matkassa.

Ai mahtavia muistoja, mahtavaa valehtelua ja minä halaa rutistan rakasta hyväuskoista ystävääni ja piilosta leikkivää lompakkoani. 


Loppu hyvin kaikki hyvin. 


Loppukevennyksenä aamusumppikuvat eiliseltä ja tältä päivältä ja kuvaus jatkuu. 🙂

Bernard ja Bianca. Valitettavasti näissä Disney klassikkomukeissa, jotka vanhoja ja valmistettu made in England ei ole vuosilukuja kaikissa pohjissa. Eli tämä on vanha.

Disney klassikkomuki 1998 Mikki Hiiri täytti 70-vuotta!