Eilen aamulla sain kylmää suihkua, koska maalämpöpumppu sekoili. Onneksi vian takana lymyili rikki mennyt tiiviste, eikä mainitsemani kompressori. Korjauksen hintaero kompressori n.2000e ja tiivisteosa ja siihen liittyvä työ n.150-200 luulen… Meneekö tylsäksi…

Eilinen aamu alkoi tosiaan kylmällä vedellä virkeissä merkeissä, mutta jotenkin allapäin lähdin stadiin, kun murehdin koko pumppua. Tästäkin voi ajatella käänteisesti, mitäs jos tämä pumpun vika olisi sattunut talvella! Meillä sattuu olemaan vesikiertoinen lattialämmitys, olisimme asuneet Eskimoiden lailla iglussa. Positiivisella ajattelutavalla tässähän kävi taasen onni eikä epäonni.

Treffattiin kuitenkin iloisissa merkeissä kamuni kanssa ja miltei osasin jäädä bussistakin oikealla pysäkillä. Täytyy myöntää, kun ei ole n. 14-vuoteen asunut stadissa, niin eritoten julkisen liikenteen suhteen olen auttamattomasti pihalla.

Tässä vielä autuaan onnellisina menossa Ekbergille, vielä ei ollut tietoa ettei meille tarjoilla!

Kamun kanssa purskahdettiin oitis nauruun samanmoisia asuvalintojamme, miten me kaksi, joilla on joltisenkin eri maku olimme valinneet miltei identtiset asut päälle. Ja sitten nokka kohti Ekberg kahvilaa josta jo tullut ystäväni kanssa treffiperinne. Suu napsahteli jo ajatuksen voimalla tuorepuristetun appelsiinimehun, croissantien, valkohomejuuston, graavilohen unelmoinnin tahtiin. Täräytettiinpä itsemme onnellisena Ekberg kahvilan tuoleille ja tehtiin tilaukset, jotka menivät mönkään, omasta syystä…

Nams, valkohomejuustoa tänne ja heti!

Saavuimme aamupalalle 10:30 ja aamupala loppuu 10:30, kun saimme kuulla ettei meille enää tarjoilla, kuin humalaiselle olutta, iski minuun känkkis…. Jopa taisin hieman töksäyttää, että tulin tänne Porvoosta asti kuule tätä varten… Ai kamala nälkähirviö se vaan sisuksissa puhui ja nyt jo hieman hävettää tuo ilkeähkö sisälläni asuva animal… Sen jälkeen kenkutti niin kovasti, että vaikka kamuni kuinka ehdotteli erilaisia ravintoloita, minulle ei olisi enää oikein mikään maittanut koska suu ja mieli haaveili edelleen Ekbergin ihanista leivoksista, valkohomejuustosta ja rapsahtelevista croisanteista. Mikä tappio ja häviö!

Piipahdimme kuitenkin Picnikissä koska nälkä alkoi olla päällimmäinen tunne meillä molemmilla, eikä iloisesta jutustelusta meinannut tulla mitään. Heti kun Picnikin vuohenjuustopatongin suuhuni sain ja cafe latten hasselpähkinäsiirapilla, maailma kirkastui ja minusta tuli taas ystävällinen oma itseni.

Ystävän valinta Smash ja minulle Rollo toffeita irtaritiskistä.

Vessan ovi, tehtiinkö me tälläistä nuorina. En kyllä muista….

Hioo o hoi terveisin samanmoiset seiloritytöt!

Bama silky comfort sisäreisille helteellä ja jalkapohjiin, me like.

Ihana tuote kuulemma.

Iloisesti paukautettiin leffaan katsomaan Luc Bessonin (olen suuri Lucin fani) Lucy leffaa, joka oli hyvin omalaatuinen, mutta hyvä. Ennen leffan alkua kamuni kaivoi käsilaukustaan silkkisuihkeen ja kysäisi ”töräytetäänkö” jalkoihin. Olin kyllä ihan pihalla, mikä ihmeen silkkisuihke? Kuulemma auttaa reisien hinkkaukseen, ettei sisäreidet tulehdu ja keskellä leffateatteria ihan reisiin ei tarkoittanut, että  sitä töräytän vaan jalkapohjiin. Ei kuulemma tule rakkoja, eikä kengät hierrä. Eli tässä nyt teille uusi vinkki viitonen, silkkisuihke. Jos kamuni kehuu, sana pitää ja sellainen on saatava, ainakin minun.

Kamulla mukana säärystimet ja shaali, minulla sukat ja shaali. Aah. Ja kiva, että on yhtä ”hulluja” ystäviä. Sorry kamusein.

Leffan jälkeen tiet erkani, mutta sovittiin parin viikon päähän uudet Ekberg tärskyt, koska sitä valkohomejuustoa on saatava, tämä suu ei lepää ennen kuin saa juustoa!

Piipahdin pikkuserkkuni perustamassa Hippula lastentarvike/kahvila/kirpputorilla, josta teen erillisen postauksen, muutoin tästä tulisi pitkä kuin nälkävuosi, eikä tekisi oikeutta ihanalle Hippulalle.

Poikkesin Hippulan jälkeen kamullani Käpylässä, pyysin päästä suihkuun ihan vaan varulta, jos sitä kylmää vettä aina vaan kotona satelisi suihkusta. Kaikkien näiden touhailujen ja pettymysten keskellä tuli aika hiki. Ja taisin siitä hikoilusta hermostuksissani mainita siellä Hippulassa useampaan kertaan ja pohtia ääneen, että nytkö se iski se mummotauti?!

Suihkujen jälkeen jäin Käpylään kamulleni aika pitkäksi toviksi, koska jutuista ei meinannut tulla loppua. Lopulta kun ymmärsin häippäistä suihkunraikkaana, sain ystävältä mukaan vielä itse leivottuja donitseja ison pussin. Eipä pääse tässä laihtumaan ainkaan ihan heti, ehkä joskus syyskuussa…. sitten….

Minulla oli muuten tuo pitkä hikinen mekko Käpylässä ja tuumin suihkussa käytyäni, että heitän alusvaatteetkin muovipussiin, etten halua laittaa niitä enää päälle…. En ole ikinä kulkenut eläissään missään ilman kalsongeja, mutta nyt oli vain kotimatka autolla Käpylästä kotiovelle. Ystäväni auttoi hädässä ja antoi kahdet hyvin miehiset boxerit, joista toiset heitin päälle ettei sitten kuitenkaan ihan pylly paljaana tarvinut kotiin lähteä vaikka olikin se yöpukumainen pitkä mekko päällä.

Tuumin sitten siinä kotimatkalla, että tästä voisi jo mustasukkainen mies peräti kimpaantua, kun tulen kotiin uudet miesmäiset boxerit jalassa ja omat alusvaatteet muovipussissa. Noooo onneksi mies ei ole mustis eli ei hätiä mitiä. Hirmu mukavia muuten tuollaiset boxerit, taidan jatkossa kallistua boxereiden puolelle.

Tämän aamuinen aamukahvihetki. Leijonakuningas, jylhäkallio ja Disney klassikkomuki.