Olen ollut niin ihmeissäni uuden luurini LG G3:n kuvien tarkkuudesta, että innostunut ottamaan kuvia jopa luonnon ihmeistä. Aiemmin kuvaaminen ei ole ollut kovin inspiroivaa koska lopputulos oli aina niin kovin samea, sellainen kuin olisi sitä kuivasampoota töräytetty huussi täyteen.

Ohessa kreisit aamusumppikuvat eiliseltä ja tältä aamulta. 🙂 Ja en voi olla ihmettelemättä tätä uutta luuriani ja kuvien tarkkuuksia, mikä aidosti aivan uusi kokemus minulle. En meinaa pöksyissäni pysyä, koko ajan tekisi mieli jotain valokuvata, vaikkapa ihan vessapaperirullaa, kun on vaan niin maar hyvä kamera.

Mikki Fantasia Disney klasikkomuki vuodelta 2009

Happy Monster Morning Disney klassikkomuki 2009

Tämän kainalosta joutui heräämään. Ja juu meillä on joululakanat, hullua vai mitä. 🙂

Ajattelin sitten kuvata joka aamuisen koiranulkoilutuslenkin ja napsia kuvia matkan varrelta. Asumme täällä Porvoossa Hamarissa, Hamari on vanha kalastajakylä. Maisemat ovat kotoisia ja alue täynnä ihania erilaisia puutaloja. Onnekkaimmat asuvat meren rannalla, meiltä matkaa rannalle on n.500 metriä.

Koirulilenkin alku

Aiemmin meillä oli venepaikka tuossa rannassa, mutta paikka oli huono ja päätettiin sitten pitää tuo vene töröttämässä tuossa takapihalla. Kivaa kuitenkin on, että veneen voi laskea mereen tai oikeastaan alkupätkä on Porvoon jokea, ihan tuosta läheltä muutaman sadan metrin päästä.

Tälläisissä maisemissa käyskennellään joka aamu.

Kiva hiekkaranta kävelymatkan päässä. Täällä Samu aina viilentelee.

Peltoa pitkin käy  lenkki. Kutsuin näitä tänä aamuna Bambuiksi, mies repesi ja korjasi, se on Osmankäämi!

Ui jui miten tarkkaan LG G3 kuvaakaan.

Koiralenkki alkaa pitkällä pätkällä merenrantaa ja matkan varrella tulee kiva pieni intiimi hiekkaranta, jossa mekin käymme joskus uimassa. Lenkki jatkuu pellon ympäri ja lopulta saavumme metsään, joka mielestäni aina yhtä ihmeellinen. Jos merellä tulvii sisuksissa vapauden tunne, metsässä sielun valtaa rauha. Kaiketi metsässäkin tuntuu siksi kotoisalta, koska pienenä aina mökillä pakotettiin mustikkaan ja sieneen ja silloin kyllä pikkuriikkisen vihasin sitä hommaa. En kuitenkaan selvästi traumoiksi asti, koska nyt metsä on nautinto.

Kääk onko tuossa oikealla ylhäällä linnunkakkia? No johan oli luontofoto. 🙂

Ihana rauhoittava metsä.

Metsästä matka jatkuu lasten koulun ohi isohkoon puistoon ja lopulta päädymme kotiovelle. Lenkki vie noin tunnin.

Kiva yllätys, tytöt juoksivat perään koiralenkille.

Puisto johon lenkki päättyy. Nämä kuvat otettu eilen illalla. Lähdin koirulilenkillä ja sain yllättäen tytöistä seuraa. Tälläinen on siis meikäläisen joka aamuinen arkirutiini, kun muu talo tyhjenee.