Huh hellettä, soijaa pukkasi oikein urakalla kun kävin koiralenkillä metsässä talviset Crocsit kintuissa, oikeasti olisi pitänyt lähteä matkaan uimapuvussa. Loppumatkasta tuntui, kun aurinko oikein päättäväisesti päätti suunnata säteensä otsaani, että pyörtyä puuskahdan lenkkipolulle. Mietin jo siinä tiimellyksessä, että nytkö ne alkoi meikäläiselläkin ne ”mummovuodet”. 

Eilen oli perin mystinen sää ja sumua olisi voinut valehtelematta veitsellä leikata.

Eilinen sumu aiheutti hieman jäätäviä tuntemuksia ja pahoja unia, siksi aamukahvimukiksi taisi valikoitua Disney classic mug Villains Disney klassikko muki, kaikki pahat lyylit maan päällä tai ainakin Disney maailmassa

Aikamoiset upeat säät meitä hellii, eikä ole tarvinut juurikaan kuralätäköissä temmeltää.

100 yötä jouluun ja soijaa pukkasi koiralenkillä.

Wau mikä keko, siinä on ollut kyllä ahkerilla muurahaisilla armoton työ.

No kynsiasioihin. Keväällä kynteni olivat omien kynsieni mittapuiden mukaan loistossaan, koska olin ahkeraan popsinut Liv Boxista tulleita Lady Vita kynsien-ja hiustenvahvistajia. Kesä meni, syksy tuli, pilsut loppui, kynnet löystyi ja voi mahoton ja maar sentään ovat taas totaalisessa kynsikonkurssissa.

Nää on törkeet, mitä tehdä? Viilata vai eikö viilata, siinäpä kysymys ja päivän probleemi.

Tuolta Charming Nailsin blogista minä kynsimaallikko lukaisin juuri viime viikolla, että lasiviila se olla pitää ja muutenkin täytyy kynsiä huoltaa, koska talvi on kovaa aikaa kynsille. Minähän höylään kynsiä noilla vanhoilla ritsoilla ja kaiken maailman First Base, Top Base ja öljyjä kyllä löytyy, mutta ei ole intoa ja vimmaa niitä käyttää. Mutta kyllähän se niin on, että kun tuo keskivartalokin on ihan mennyttä kalua tai pikemminkin se on suorastaan suunnaton, tulee aikuisen naisen panostaa, hiuksiin, hampaisiin ja kynsiin.

Näillä tulisi ilotulittaa kynsiä, lähinnä lapset ilotulittaa näillä Littles Petshoppeja…

Tähän mennessä olen panostanut oikeastaan vain hampaisiin. Kauhean kuontalonikin raidoitan itse….


Nyt on kuitenkin sellainen kynsientuumailufiilis ja mieliala, kun lauantaina oikein koittaa perinteinen Viroristeily ja jo 11:sta vuotta risteillään joltisenkin samalla porukalla. Risteily alkoi polttariristeilystäni ja koska  porukalla oli niin mahdottoman hauskaa, risteilystä tuli jokavuotinen perinne. Eli siellä on mukana, tädit, äitipuolet, lasteni kummit, ex-työkamut>nykyiset ystävät ja ukonkin kautta tulleet ystävät. Mahdottoman hyvä kööri.


Kuitenkin fiilari on sellainen, kun tämä lyyli ilmaantuu ulkomaan kamaralle, täytyy ulkonäön olla huoliteltu, edes jotenkin. Nyt täällä uumoilen, teenkö hiekkapaperiviilallani omintakeista manikyyriä, jottei ruokottomat kynteni ole huutomerkkeinä Viron maassa, jossa kaikki naiset miltei ovat huoliteltuja. Vai käynkö Virossa kynsihuollossa, manikyyrissä siis. 


Tässäpä päivän visainen kysymys, ollako vai eikö olla, kynsirintamalla. On huolet pienet, voi mahoton. Ja jos isoja huoliakin sattuisi olemaan, ne olisi salaisuuksia. 😉


Aurinkoista päivää kaikille ja upeaa helteistä maanantaita.


Toivottelee kynsituumailija. 


p.s. söin tätä nakutellessa yli 100g Fazerin pähkinärouhetta, solahti suuhun ihan huomaamatta. Muista tämä visusti, älä koskaan puuhastele, kirjoittele blogia yhdessä suklaalevyn kanssa, en huomannut edes nauttia.