Mitä maksaako joulukalenterit 20-30 euroa! No olenhan tämän tiennyt jo muutaman vuoden, mutta nyt olen päättänyt siitä marmattaa, kun anoppikin nähdessään joulukalenterin puhuu ”pelistä”, siis tyyliin mikäs Afrikan tähti tuo on. 🙂

Onko tämä ”Afrikan tähti” mikäs uusi peli tämä on, kyseli anoppi. 🙂

Jo tuossa viikon takaisella Friscon matkalla lähdin satasella mukaan tyttären tuliaistoiveeseen. Tietynlaisen Schleich hevosen oli löydyttävä vaikka Golden Gaten alta. Juu tässä pukkasi hieman huono omatunto, viikko reissussa ilman tyttöjä, mitä ihmettä, olen siis itsekäs äiti tai huonolla omalla tunnolla varustettu äiti, äiti ei voi tunnesaralla voittaa.  


Täytyy tähän sivujuonena todeta, että laitan vaikka pääni pantiksi, etteivät omat vanhempani miettineet piiruakaan, kun tekivät vuosittaiset lomamatkansa ja minä jäin hoitoon sukulaisille. Ja ei minulle mitään traumoja asiasta jäänyt, mutta jos vanhempani olisivat näyttäneet surullisilta kuten minä miltei, (teeskentelin siis hieman), kun me lähdimme pari viikkoa sitten reissuun, olisin saattanut lapsena murehtia miten ne aikuiset pärjää siellä reissussa? Ei ole mitään pahaa hoitaa joskus parisuhdetta, onnelliset vanhemmat ovat hyviä vanhempia. Etenkin jos ikää pukkaa miltei 50-vuotta ja 4-lastakin tässä jonain päivänä kasvatettu kunnialla. Mutta ymmärrän kyllä jos aina halutaan matkata lasten kanssa, sekin on ihanaa touhua. 

No niin siihen tuliaishevoseen, se siis löytyi ja monen kaupan jälkeen ja ihan tuhottoman pitkän matkan takaa, siis aivan järjetön koko juttu. En vain hennonut olla lapseni toivetta toteuttamatta, toiveeseen liittyi koko äidin oma eroahdistus, ei niinkään lapsen. Lapset varsin mutkattomasti sopeutuvat ”ei” sanaan ja menevät seuraavaan ajatukseen. 


No sitten tämä joulukalenteriepisodi, voi jösses. Olen siis kirjaimellisesti etsinyt netistä ja viidestä eri Porvoon myymälästä, soittanut Jumbot, Espoot kaikki, jotta löytyisi loppuunmyyty Schleich heppakalenteri. Missä on mennyt vikaan, siis  minulla? 

Legot on kyllä kivoja. 🙂

Tässä nyt pohdin miksi. Omassa lapsuudessa oli tyytyminen kuvakalenteriin ja  oli minulla sellainen tavarakalenterikin, jossa kaikki tavarat olivat pudonneet pohjalle ja joka päivä kiltisti poimin yhden lelun silmät suljettuina. 


Nyt kalenterit maksavat 30-euroa tai ainakin tuo Schleich hevoskalenteri ja mitä jos on 4-lasta kuten meilläkin tässä ollut?! Siis mitä, 120 euroa joulukalentereihin ja sitten vielä se joulu perään! Omassa lapsuudessahan se joulu olisi hieman niin kuin tuossa ollut. 


Ja miksi menen näihin juttuihin mukaan, miksi en halua että lapseni jää osattomaksi, kun lapsi sopertelee kuultuja ikiklassikoita ja jo omasta lapsuudesta tuttuja, ”kun kaikki muutkin saa”. 


No siksi, ettei ne sitten tässä kuussa paljon muuta saa, hehee. Rajansa kaikella, vanhemmuudella ja lasten vaatimuksilla. Lasten toiveita toki saa täyttää, silloin kun ne ovat sopivissa mittasuhteissa ja joskus voi olla hieman hömppeli curling-äiti kunhan muistaa päämittasuhteissa olla vahva vanhempi ja sanoa ”ei” kun tässä kuussa halutaan ompelukonetta ja ensi kuussa hevosta. 🙂 

Eilen tytöt leipoivat jättimäisen joulumokkapalan ja pari tunnelmakuvaa halausten kera. Ja nämä Disneyt vallan jääneet unholaan! Niitä piisaa kenties muutama, mutta kaikki loppuu aikanaan.