Missä on aito miestenpäivä, jos halutaan puhua todellisesta tasa-arvosta?
En nyt suinkaan mikään vastarannankiiski ole, mutta missä on miestenpäivä, kysynpä vaan. Tiedättekö te, minä en tiennyt…
Kyllä vaan naisia on tällä hetkellä vähemmän johtotehtävissä. Syynä saattaa olla osittain uraputken kehityksen kuopat, koska vain naiset tänäkin päivänä voivat lapsia synnyttää. Naista ei kenties valita niin helposti johtotehtäviin, nainenhan saattaa synnyttää pötkäyttää vaikka lapsitrion vielä täytettyään 40-vuotta. Epäreilua aivan totta.
Jos miehet synnyttäisivät, vauvahautomat olisivat jo täydessä käynnissä ja kivutta synnyttäminen olisi ainoa oikea vaihtoehto. Hyvinkin näin. Mutta mitäs jos me naiset ei moittittaisi miehiä näistä, vaan alkaisimme itse keksimään näitä vauvahautomoita, näin kärjistettynä. 🙂 Lopettaisimme myös sormella osoittamisen, että toinen äiti on huonompi, jos synnytyskivut eivät ole olleet ekspotentiaaliset tai on jopa keisarinleikattu, eihän sellainen äiti ole kokenut aitoa oikeaa synnyttämistä… Tai jos äiti ei imetä sataa vuotta, ihan kamala äiti se sellainen. Jos emme olisi ylipäänsä toisille naisille/äideille susia. Kurkatkaa vaan vauvapalsta, sieltä löytyy..
Toki mitä enemmän naisia pääsisi johtotehtäviin, sitä enemmän perheessä varmasti puitaisiin kumpi jää lapsia hoitamaan kotiin vauvan synnyttyä. Jos kumpikin tienaisi saman verran, miten luulette että kävisi? Jos mies tienaa enemmän, vastaus on aika päivänselvä vai mitä? Jos nainen tienaisi enemmän, miten sitten?
![]() |
| LINKKI KLIK |
Sukulaisteni joukossa on tästä esimerkkitapaus, isä jäi kotiin, koska hänen vaimonsa tienasi enemmän ja mielestäni tämä osoitti molemmilta erinomaista tasa-arvoa ja myös sukulaiseltani miehekkyyttä. Mutta kuinka moni haluaa toimia näin, ei kovin moni. Aika usein naiset haluavat jäädä kotiin hoitamaan lasta ainakin tuohon hieman alle vuoden ikään ja tämän jälkeen haluavat luonnollisesti yletä myös johtotehtävissä. Uraputkeen on tosin saattanut tulla jo useiden vuosien tauko, kun lapsia on tehty useampi. Hankalaa naiselle vai mitä.
![]() |
| LINKKI KLIK |
Yleensä nainen päättää kumpi jää kotiin tapauksessa, jossa molemmat haluaisivat jäädä kotiin lasten kanssa. Omalta osaltani koen vaikeaksi edes ajatuksen tasolla, vaikka olisinkin johtotehtävissä, että olisin luopunut osastani äitinä, ja olettaen, että mieheni olisi halunnut jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Eli en taida ajatusmalliltani olla aivan tasa-arvoa tulvillaan… Kaikkea ei voi saada vai voiko?
Kirjoitan nyt oman maamme perspektiviistä, sillä epätasa-arvo on erittäin räikeää niin kovin monessa maassa. Naiset tarvitsevatkin oikeutta, mutta tuntuuko teistä joskus siltä, että Suomessa naisen tulisi saada kaikki? Entäs miehet sitten? Hirmuisesti haloota miten naisia sorsitaan työmaalla ja rumaa se onkin, ketään ei saisi sorsia epätasa-arvon nimissä millään osa-alueella.
Olen varsin ylpeä saadessani asua Suomessa, sillä täällä meitä naisia kohdellaan hyvin. Olen taatusti saanut omassa työssäni samaa palkkaa, kuin samaa työtä tekevä mies vierelläni ja minua on kohdeltu yhtä reilusti. Mutta minä en olekaan ollut johtotehtävissä.
Mutta saako isät/miehet erotilanteissa edes likimainkaan yhtä tasa-arvoista kohtelua, kuin me naiset silti jo saamme täällä Suomessa. Joutuuko mies maksamaan elatusmaksua lähivanhemmalle eli äidille, vaikka pitäisi lapsia yhtä paljon, kuin lasten äiti? Tiedänpä aivan elävästä elämästä tapauksen, jossa äiti tilannetta hyväksi käyttääkseen kertoo sosiaaliviranomaisille, ettei isä kuitenkaan pidä puolet ajasta lapsia, tietäen kuitenkin että isä pitää ja isä joutui maksamaan elatusmaksut, sillä äidillä on valta ja äidin sanaan uskotaan.
![]() |
| LINKKI KLIK |
Niin kauan kuin miehiä ei katsota yhtä hyväksi vanhemmaksi Suomen oikeuslaitoksessa ja sosiaaliviranomaisten toimesta, niin kauan kuin mies yhteishuoltajuudessa on kuitenkin pääsääntöisesti lähihuoltajan eli äidin armoilla, en tohtisi penätä naisena tasa-arvoa vain naisille. Tai, että lapsilisät menevät äidin osoitteeseen, vaikka isä pitäisi lapsia yhtä paljon kuin äiti, koska Suomessa tulee määrätä lähivanhempi. Tämä systeemi on ajat sitten poistunut Ruotsissa, voisimmeko mennä perässä ja kumpikin vanhempi olisi Suomessa tasa-arvoinen. Se että Suomen oikeuslaitos edelleen määrää 95% huoltajuuskiistoissa lapset äideille, kertoo omaa epätasa-arvon kieltään. Tässä asiassa haluaisin myös ravistella hieman miehiä, missä olette hopihopi barrikadeille taistelemaan miesten oikeuksista.
Ruotsissa naisjohtajia on prosentuaalisesti enemmän johtoryhmissä/hallituksissa, kuin Suomessa ja Ruotsissa isiä on huomattavasti enemmän vanhempainvapaalla, koti-isinä, kuin Suomessa. Eikö näiden molempien asioiden tulekin kohdata, jotta lapsella olisi vauvana juurikin jompikumpi vanhempi kotona? Yhtä lailla mielestäni se voi olla isä tai äiti. Suomi ei ole alla olevalla listalla etunenässä…
Edistyksellisemmissä maissa taas haetaan tasapuolisia ratkaisuja, mieluiten sellaisia, joissa lapsi ei menetä kumpaakaan vanhempaansa. Tässä asiassa edistystä edustavat tiettävästi USA, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Hollanti, Belgia, Uruguay, Argentiina, Brasilia ja jopa Venezuela. Edellä mainituissa maissa on myös vieraannuttaminen lailla kiellettyä. USA:ssa jopa pyritään auttamaan vieraannutetun lapsen ja vanhemman suhteen uudelleen muodostamista mielenterveysammattilaisten avulla.
*lähde https://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/kaapatut_lapset_ry/blogi/tasa-arvo-huoltajuuskiistoissa-7/
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/naisjohtajia-yha-vahemman/ypsjV8WX
https://www.magneettimedia.com/suomen-aitiyspaivarahat-jaavat-naapureista-jalkeen/
![]() |
| LINKKI KLIK https://www.ekonomit.fi/tasa-arvokysely |
Mieheni saa ostaa minulle kukkasia sinä naistenpäivänä, kun minä saan ostaa miehelleni vaikkapa golfpalloja, muttereita tai vasaroita miestenpäivänä. Ostetaan taatusti toisillemme aivan valtavasti kukkasia, heti kun huoltajuuskiistat päättyvät tasa-arvoisiin lukemiin ja naisen euro on sama kuin miehen. Kun lähivanhemmuuden titteliä ei enää yhteishuoltajuudessa ole ja elatusmaksut ja lapsilisät ovat tasavertaisesti jaettavissa todellisessa yhteishuoltajuudessa, kun johtoryhmissä on yhtä paljon sekä naisia, että miehiä. Ryystetään vaikka ne kukkaset sampanjalla, jahka nämä arvot toteutuvat. (Toki elatusmaksut tulee suhteuttaa tuloeroihin:)
Paljon on opittavaa vielä, sekä miehillä, että naisilla. Suomi on hyvä maa asua, mutta mielestäni erittäin tärkeää saada isien asiat myöskin tasa-arvoiseksi, kuin pelkästään keskittyä siihen kuinka monta naista johtoryhmässä on. Jahka isien oikeudet ovat tasa-arvoiset äiteihin nähden, ovat isät enemmän myös lasten kanssa kotona tai jakavat vanhempainvapaita ja näin naisenkin on helpompi edetä työurallaan ja johtotehtävissä.
Täällä Suomessa on silti erinomaisen hyvä asua ja todellinen naistenpäivä kuuluukin eritoten maihin, joissa naisia vielä ympärileikataan, tyttöjen ja naisten asema on aidosti huono. Myös naisille kaikissa maissa, jotka joutuvat perheväkivallan uhriksi. Muistuttaisin myös, että perheväkivallan uhri voi olla myös mies, mutta miehiin kohdistuvasta väkivällasta vaietaan myös länsimaissa, sillä kuten tässä jankutan, todellinen tasa-arvo on vieläkin vasta tavoittelemisen arvoinen asia niin miehille, kuin naisille.
Joten eläköön naiset ja eläköön miehet ja eläköön todellinen tasa-arvo ja seuraava uljas sukupolvi!
Kansainvälinen miestenpäivä
p.s. tästä pääsisinkin seuraavaan postausaiheeseen aasinsiltana, milloin tasa-arvo on jo liikaa, miten sukupuoliroolien käy? Kenties jonain päivänä.
Tällä tekstillä en halua loukata ketään ja kirjoitan yleismaailmallisesti, en yksittäisistä tapauksista. Enkä myöskään viittaa keneenkään ja tiedostan myös sen että tasa-arvoisia ihmisiä niin miehissä kuin naisissa jo löytyy. Tiedostan myös, että jokainen yksittäinen tapaus on omanlaisensa. Tiedän myös huonoja isiä, mutta yhtä lailla tiedän huonoja äitejä. Koen omakohtaisesti, että vanhat-arvot ovat jo pölyttyneitä ja lakiin tulisi saada tasa-arvoiset oikeudet eritoten lapselle, joka viime kädessä vanhempiensa epätasa-arvoisista oikeuksista kärsii erotilanteissa hyvinkin monilla tavoin. Pieni vauva kiinnittyy ihmiseen, sukupuolesta riippumatta. Eikö olisi hienoa, jos vauva voisi kiinnittyä molempiin vanhempiinsa tasapuolisesti, saaden molempien aikaa tasapuolisesti lapsuuden ensimetreillä. 🙂







