Arvonta ja blogin 1-vuotissynttärit ovat tänään! Varoitus postaus sisältää ihka ensimmäisen postauksen vuoden takaa…
Törmäilyni ikäviidakossa!
Tässä olen minä keski-ikäinen, 163cm pitkä ja kiloja niin paljon, että kerron niistä enemmän jahka lukumäärä on pudonnut kymmenyksen. Eli mitä todennäköisimmin en koskaan.
Päätin osallistua ylläolevalla kuvakollaasilla Vichy Dermablend kisaan, koska Dermablendin tulisi olla se kaikkien aikojen peittävin meikkisarja, joka taikoo ihoni hehkuvan kauniiksi. Siis minun keski-ikäisen? Laitoin kisakupongin vetämään kuvitellen, että onpa tässä aito näkemys meikin parantavasta voimasta. Tämä keski-ikäinen ei vain ottanut huomioon sitä seikkaa, että nuoret ja kauniit ovat myös taitavampia. Kuvani on suorastaan alkeellisen nolo näiden tekniikan ihmelapsien taituroimien kuvakkeiden joukossa.
Mitä oikein muutenkaan kuvittelin itsestäni, ei kai kukaan muutenkaan valitsisi voittajaksi keski-ikäistä? Vai valitsisiko? Onko meillä keski-ikäisillä mitään mahdollisuuksia noin ylipäänsä? Sitä olen blogini kautta selvittämässä.
Keski-ikä on tila joka vain tapahtuu, hiipii salakavalaa kuin uni. Huomaat täyttäväsi lomakkeita ja ikää kysyttäessä, et tiedä mitä vastata. Minähän juuri olin 30-vuotias, nyt joudun täyttämään rastin kohtaan 40+ tai mikä omituisinta 45-50.
Huomaat valokuvista, että vain hymyillessä näytät vähemmän väsyneeltä, että nenäsi on kasvanut satuja kertovan Pinokkion lailla, että hiuksistasi koostuva ponihäntä on vain ohut siima, nappi
kiristää
navan kohdalta ja kengän kokokin on kasvanut yhdellä, koska sinulle on kasvanut LIIKAVARPAAT!
Paino ei putoa, vaikka söisit vain pillillä imutettavia ruokia, vaikka rehkisit kuinka urheiluareenoilla! Kuulostaako tutulta? Toki meitä keski-ikäisiäkin on nuorekkaita versioita, kauniita, sorjia, ihot ihanaisen persikkaisia. Tämä blogi kertookin vain tämän keski-ikäisen seikkailuista keski-ikäisyyden viidakoissa. Ketään loukkaamatta, nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, sillä mikä ei ole takana, on vielä edessä.
Siinäpä se blogini ensimmäinen postaus, tasan vuoden takaa.
Voisin todeta, että onhan tuo postaus tietenkin hieman ontuva, mutta
vuoden päästä totean, että niin on tämäkin ja sitä seuraava jne.
Aina olisi parantamisen varaa ja kuten aiemmin todettu,
blogini on minun näköinen sillisalaatti.
Joten olen ylpeä siitä, että uskalsin painaa 2-vuoden
pähkäilyjen ja mieheni sparrauksen avulla ”julkaise”
nappulaa.
Sillä hahaa, nyt tulee se himskatin pitkä ”Oscareiden” kiitospuhe.
Blogini ei olisi mitään ilman teitä lukijoita.
Ilman teitä voisin raapustella vanhanaikaiseen päiväkirjaan,
piilottaa tekstit lukkojen taakse, arkkuun, sängyn alle.
Yhteisöllisyys on antanut riemastuttavan paljon iloa
ja mieli maassa hetkinä tukea.
Täällä käy uskomattomia Ladyja, joiden sydän on kultaa ja sielu
viisas, kiitos että olette täällä.
Olen myös onnekas, vuoden matkan varrella
vain yksi anonyymi on koittanut puraista ja siitäkin on toettu.
Pidemmittä puheitta, olette mahtavia ja toivottavasti
jaksatte näitä postausten tuuttailuja vielä jatkossakin.
Nyt siihen tärkeimpään eli 1-vuotissynttäriarvontaan kirjautuneille
julkisille lukijoille, sillä tämä arvonta tulee omasta pussistani.
Olet toki lämpimästi tervetullut liittymään tästä päivästäkin lukijaksi.
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT
