Kuukausi: toukokuu 2015

Parrankasvu voi katkaista kamelin selän, jos sattuu olemaan nainen…

Parrankasvu voi katkaista kamelin selän, jos sattuu olemaan nainen…

Aamu alkoi mukavasti ja mallikkaasti, kaikki oli nukkuneet lapsosen unta ja suukkojakin vaihdeltiin perheenjäsenten välillä.


Tyttäreni 10-vuotta ei tosin sano ”rakastan sua” lausahdukseen takaisin enää, ei ole sanonut kuukausiin. En sitä kummemmin märehtinyt, mutta peilikuvaa katsoessa ja aloittaessani karvaviljelmän nyppimisen leuastani, huomasin samalla murehtivani, miten se pieni vauveli niin on kasvanut. Kohta on aikuinen, kohta on äiti ja kohta olen itse haudassa.


Siinä sitten tuumailin, kun menin peililtä toiselle partani kanssa, eri peileistä näkee eri karvat, että voi mahoton kohta partakarvat ovat mustia ja kohta olen niin likinäkönen etten näe niitä. En näe säärikarvoja, en mitään, kohta en kuule heinäsirkkojen siritystä.


Siinä sitten tuli puhelu, tuli toinen ja tuli pohdittua syntyjä syviä. Puhelut menivät syvällisille raiteille, elämästä, vanhemmuudesta, epäonnistumisista. 


Ajatukset risteilivät ja poukkoilivat ja nyt surumielisyys läikehtii iholla, niin että tunnen vaatteiden nypytkin karheina ihon pinnassa, hiuksetkin töröttävät nihkeänä ja liimautuneina. Peilistä katsoo väsynyt muori, jolle tänään iski myös partapelko…. Sainko nypittyä jokaikisen, mitä jos en huomannutkaan kaikkia. Parrasta tuli kuin koominen salaatinlehti hampaiden välissä, jota itse ei fiinissä juhlissa tiedosta ja joka on kuin huutomerkkinä kertomassa tarinaa, että minä en tänne juhliin salaatteineni kuulu.


Yksi tekijä koko tässä partakriisissä ja tajunnan virrassa saattaa olla se, että Indiedays gaalassa meitä oli n.10 aikuista 700 lapsen joukossa…. Hööh vastahan olin yksi niistä lapsista. Tuumin jopa gaalassa, että perässä tulevat, ne nuoret… Oliko se hieman kateellista, kyllä se taisi hieman olla…


Että tälläiset fiilarit tänään, joskus vaaditaan vain hennon hento karva katkaisemaan kamelin selän, tosin ehkä siellä pohjalla muhii jotain muuta syvempää. Viidenkympin kriisi kenties, heh etenkin kun instan puolella sain eilen kommentin, ”että oletpa hehkeä kuusikymppinen”.


Kuusikymppinen kuittaa ja toteaa, että ”onhan päivä vielä huomennakin”. 

Olen todella huonosti päässyt blogiin ja muiden blogeihin, jahka ehdimme kauppaan ostamaan uuden läppäriin elo helpottuu huomattavasti. Juuri nyt olen laina-ajalla pojan koneella 😉

Kivaa tiistaita <3


Tarvitsisin kissan rentoa asennetta…

Lisää kahvia koneeseen…

Ihanan Maijun sparrauskoulutusta. 
Maiju käskisi tehdä parrasta jotain rakentavaa…
Näkisi jotain hyvää parrassakin. 😉
<3