Voin esiintyä surutta meikittömällä naamalla, yllä sellainen hiukset kammattu ei unihiekka versio.

Voin esiintyä karmaisevalla meikittömällä naamalla, joka aamulla katsoo peilistä. Ehkä siksi voidaan luulla, että olen rohkea tai reipas, mutta minullakin on oma salainen salaisuus eli möhömahani.

Olen kiitollinen helttamaisista tunikapaidoista, sillä niillä vatsan peittely sujuu suht mallikkaasti, tai niin ainakin kuvittelen. Kenties ei kannata katsoa sivuprofiilia kuitenkaan.

Voin jopa paljastaa että koska kyseinen häämekko oli vatsan kohdalta sopiva, oli se rinnoista liian iso ja tuikimme sinne morsiusneitojen kanssa sukkahousut täytteeksi. Sukkahousut vedin kesken hääjuhlien pois ja pari ällistynyttä katsetta samalla bongasin… No ne sukkikset vaan kutitti…

Ei ole mitään häpeiltävää näissä, mutta vatsaani en halua enkä tohdi paljastaa, kuin omille rakkaille, joiden tiedän rakastavan minua juuri sellaisena kuin olen. Siihen en usko muun maailman pystyvän, koska maailma ei vaan ole sellainen, eikä ihmiset muutu.

Vatsani ja minä kiitämme, jos jaksoit lukea pitkän tekstin. En tällä kertaa kysy, onko sinulla joku kohta vartalossa jota häpeilet, sillä en halua kenenkään kiusaantuvan, mutta kommentit ovat vapaita ja enemmän kuin tervetulleita. 🙂

Iloa päivään rohkealle biksukansalle ja meille vähemmän rohkeille piilottelijoille. <3 <3

Loppuun vielä pieni lisäys, tämä vastine kimposi siitä, että minut haastettiin tähän kampanjaan ja halusin vastata rehellisesti, miksi en tohdi lähteä mukaan. Haluan myös tarkentaa, että kotona ja lasteni edessä en koskaan mollaa itseäni tai kehoani lasten kuullen, lapsethan ottavat mallia äidistään, enkä näitä häpeäajatuksia heihin halua tartuttaa/siirtää. <3