Kuukausi: tammikuu 2016

Kel onni on, se onnen kätkeköön, kateus tuo viheliäinen kansantauti!

Kel onni on, se onnen kätkeköön, kateus tuo viheliäinen kansantauti!

Postausaiheen laukaisi pikkuserkkuni Äiti yrittää blogiin googlen kautta saatu hämmentävä kommentti. Taustaa sen verran, että Heidi oli perheensä kanssa Thaimaassa lomareissulla, mikä on jo sinänsä kaiketi aika normaalia, että perheet matkustelee. Lisäksi Heidin blogissa on iso osa matkailua, joten tämäkin aivan tavallinen Thaimaan matka on luonnollinen osa blogia. 

Äiti yrittää


”mitenhän noiden vähätuloisten matkailut mahtaa olla kun ei saa edes ruokaa…että aika kornia ja diivaa näinä aikoina suitsutella matkoistasi kun myös täällä on hyvinkin köyhiä mukana näilläkin palstoilla vanha sanonta on ”Kellä onni on se onnen kätkeköön” Eli mieti siitä ennen kuin diivailet ja leveilet matkoillasi lapsilisä rahoilla vissiin matkusta…”

Kommentista tuli monella tapaa paha mieli. Paha mieli siitä, että ihmisen normaali elämä koetaan diivailuksi, koska matkustaminenhan on kuitenkin aika normaalia. Paha mieli erityisesti siitä, että kyseinen ihminen verhoaa olevansa hyvällä asialla, asialla köyhien puolesta, vaikka viime kädessä kateus on se mikä kaiken takana haisee. Kyseinen henkilö paljasti vain itsensä eli pienisieluisuutensa ja on suorastaan hämmentävää ja vaarallista, että tälläisten lausujat kokevat olevansa oikealla asialla. Sotia on syntynyt vähemmästäkin.

Mieheni kanssa täällä pohdimme, että mistä sitten saisi kirjoittaa, ettei loukkaisi ketään. Matkustella siis ei saa, koska toisilla ei ole varaa matkustaa. Vaatteet, autot, koti, lapset, eläimet kaikki, kaikki voivat herättää jossakussa mielipahaa. 

Tuleeko omien askeleiden ottamisia ajatella muihin peilaten, miettiä voinko ottaa tätä askelta, koska se saattaa loukata jotain. Voinko kirjoittaa vaikkapa tästä, sillä se saattaa loukata jotain toista ihmistä. 

Olen aiemminkin kirjoittanut täällä, että loukkaantujallakin on vastuu. Jos loukkaantuu muiden elämästä, koska omassa elämässä menee huonommin tai itseltään jotain puuttuu, tarkoittaako se sitä, että toisen tulee lakata elämästä, matkustamasta, syömästä vaikkapa kakkua, sillä jollain toisella ei ole juuri sitä kakkua nenänsä edessä.
Tämä siis ärsyttää!


Miksi onni tulee kätkeä? Se on perustavanlaatuinen kysymys, johon en ole saanut mielessäni vastausta. Puhtaalla onnella ja leveilyllä on selkeä raja ja tämänkin oikein ymmärtämisellä on lukijalla vastuu. 

Olen omallakin kohdalla saanut mielenkiintoisia kommentteja, blogini on ärsyttänyt, sitä on  negatiivisessa varjossa analysoitu, minua on pidetty ahneena ja pinnallisena, koska saan blogiin työvälineiksi kosmetiikkaa. Huom. painotan työvälineiksi. Omaan blogiin enempää syventymättä, miksi toisen saaminen on toiselta pois? Miksi perhelomaansa tulisi piilotella?

Pikkuserkustani Äiti yrittää Heidistä sen verran, että hän on omalla työllään ja puurtamisellaan mahdollistanut matkansa ja elämänsä, eikö tämän tulisi toimia inspiroivana esimerkkinä, jos Heidikin, miksi en minäkin voisi? Rehellisesti myöskin sanottuna, mitä toisille ihmisille toisten raha-asiat kuuluu, niiden miettiminen on mielestäni sivistymättömyyden huipentuma. Missä maassa onkaan kansalaisten kätyripuhelin verottajalle, noh Suomessa. Kansalaiset voivat soitella ja käräytellä verottajalle naapureitaan, joiden vaikkapa työpaikka on epäsuhteessa pihalla seisovaan autoon! Ihan varulta tässä soittelen, koska olen kuuliainen kansalainen. Tiedättekö tänään tekisi mieli pakata laukut ja muuttaa Australiaan tai vaikkapa jenkkilään jolleivät olisi niin armottomia small talkkaajia, mutta ylevämpi arvo sekin on, kuin pahan puhuminen. Jenkkilässä sentään onnen tavoittelu on kirjattu perustuslakiin. Suomessa ei ole sopivaa onnea tavoitella, saatikka saavuttaa sitä, koska joku toinen voi olla onnettomampi! Onnen avaimet ovat monella tapaa jokaisella itsellään ja ensimmäinen askel voisi olla valoisampi ajattelu ja keskittyminen omaan elämään. Voisi olla hyvä myös ymmärtää, että onni ja epäonni on alati muuttuva tila.

Heidi on kyllä aika ”ärsyttävä”, on kaiken lisäksi kaunis
ja kuka voi näyttää noin hitsin hyvältä vaikka on juuri
piukauttanut lapsen jos toisenkin!
Voisin kyllä olla aika kateellinen Heidille,
sillä oma röllömaha ei koskaan palautunut
vaan ihan kuin olisin alati kuudennella kuulla.


Toivon ettei lähdetä vaeltamaan sivuraiteille ja verrata näitä asioita vaikkapa terveydellisiin seikkoihin ym. se ei ole asian ydin, on aina joku jolla menee huonommin, sairaus voi osua myös omalle kohdalle, miksi sitä ennen ei saisi nauttia elämästään? Meillä on myös sydänlapsi, enkä käytä aikaa vertaamiseen tai asian miettimiseen, että miksi meillä on asiat näin, kun toisilla on paremmin? Tai miksi meille lävähti hometalo käsiin ja miettinyt muita, jotka asuivat onnellisesti terveissä taloissaan. En voi muuta kuin elää omaa elämääni parhaani kykyjeni mukaan, kuten pikkuserkkunikin ja nimenomaan elää, miettimättä loukkaako elämäni muita.

Jos nyt loukkaan tällä jotakuta, niin sen verran mainitsen, että kyllä perheenä olemme saaneet maistaa sekä suurta epäonnea, että onnea. Jos onni kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tulla tupsahtaa, niin nautin siitä kyllä sata linssissä ja miettimättä ketä onneni loukkaa. Jos näin alan rajoittamaan itseäni ja kutistamaan onneani, tukehdun ja menen pieneksi rusinaksi, mitä järkeä siinä on? Kyllä varmasti Heidikin on oman osuutensa elämässään haasteita kokenut, on kapea-alaista muuta edes kuvitella ja on rumuutta väittää, että onni tai viaton perheen lomamatka olisi diivailua. Anna mun kaikki kestää, ahdistaa!

Mitä olette mieltä, oliko kommentoija mielestänne oikealla ja hyvällä asialla kaikkien puolesta? Saako onnestaan iloita, saako blogissa kirjoittaa matkustelusta ja jos ei,  niin  mistä oikeastaan blogissa saa kirjoittaa, ettei loukkaisi jotakuta jossain, joka haluaa ehdoin tahdoin loukkaantua?