Voi elämän kevät noiden eläinten kanssa!
Mökkiviikonloppu eläinten kanssa on aika vaivatonta, jos ei oteta lukuun matkoja. Onni pökälöi kantokoppaan menomatkalla ja pissasi kantokoppaan tulomatkalla.
Kissat pääsivät myös talon alle karkuun, kun mökiltä lähdön aika tuli ja jouduimme houkuttelemaan kisut kantokoppaan kinkkupalojen avulla. Samulle ei annettu todellakaan suklaakakkua, vaikka kuvassa himoiten omaani katselee.
Ei annettu Samulle myöskään grilliruuan jämiä, mutta jollain ilveellä ja sekunnin murto-osan aikavälillä Samu dyykkasi roskikset ennen lähtöä. Dyykkauksesta ei olisi jäänyt kiinni, ellen olisi astunut Samun maissiyrjöihin mökillä, lits ja läts mikä kokemus.
Maissia onkin yrjöilty koko eilinen päivä ja Samppa joutui välillä ulos jäähylle, koska yritti tähdätä yrjöt aina matolle. Samun oksennustaudin eilen illalla hellittäessä päätti Onni kissa tehdä meille kuitenkin vielä pienet jäynät.
Viime viikon Onnin eläinlääkärin jouduin perumaan, koska Onni oli karkuteillä. Eilen illalla emme päästäneet Onnia ulos, emmekä tänä aamuna kello viideltä, huolimatta siitä, että Onni raapi sitkeästi makuuhuoneemme ovea. Tiedättekö muuten miltä kissan raapimat ovet näyttää?
Onnin sairastuttua diabetekseen Onni on tehnyt kaikki hädät hiekkalaatikkoon, mutta mikäs olisi parempi temppu, kuin kakkijäynä keittiön matolla, kun ei ymmärretä perheen kuningasta päästää ulos aamuviideltä.
Ukkeli meinaan käveli aamulla suoraan paljain varpain torttusten päälle ja ei ollut iloinen ei. Onni piilotteli sohvan alla tiedostaen kyllä mikä temppunen oli tullut tehtyä.
Siinä kohden kun lähdin tänä aamuna eläinlääkäriin viemään Onnia diabeteskontrolliin, Onni oli jo aika vihainen ja toki pissasi heti lootaan, niin ettei pisunäytettä saatu kuin minipisara ja puristelemalla Onnia massusta.
Onni piti myös rauhoittaa, sillä Onni on jo niin vihastunut kantokoppaansa ja muutenkin insuliini on saanut Onnin kunnon paremmalla tolalle, kuten Onnin arpisesta naamataulusta näkyy. Pojassa on taas ruutia.
Onni on lihonut kilon ja sokeriarvot eivät vieläkään olleet hyvät. Myrkkyjä ei ole virtsassa mikä on loistavaa ja eläinlääkäri sanoi ettei Onni kärsi ja tilanne on todella hyvä alkutilanteeseen nähden. Silti tuli ontto olo, koska sokeriarvot olivat edelleen hurjan korkeat.
Samoin se on ihmislasten ja eläinten kanssa, että niitä hankkiessa ei tule pohdittua mitä tuleman pitää, on vain söpö vauva tai kissan/koiranpentu. Matkan varrella tulee kohdattua paljon ei niin söpöä, mutta kyllä sitä perheenjäseniltä sietää paljon. Eihän se nyt ole juttu eikä mikään astua yrjöön tai kakkiin viikon sisällä, vaan normimeininki, mikä olisi hyvä ymmärtää, ottaessa vaikka sitä söpöä kissanpentua. Eläimet eivät ole vain ihmistä varten vaan me olemme myös eläimiä varten ja eläimiä täytyy kohdella kunnioittavasti loppuun asti ja huolta pitäen.
Nyt on viime aikoina tullut paljon eläinasiaa, eläimet ovat sairauksineen ja kommelluksineen olleet aika paljon henkisesti tapetilla, on ollut hieman sellaista ketjureaktiomeininkiä.
Oletko sinä astunut kissan/koiran oksennukseen tai torttuun, jotain muuta vastaavaa mehukasta eläinasiaa kerrottavana? Minä täällä arvon lähdenkö kiikuttamaan kakkimattoa pesulaan vai alanko pesemään itse, kuivuisikohan ulkona?
Huomenna muuten arvon John Frieda taika-apuvälineen, pysykäähän kuulolla, oikein iloista päivää kaikille sekopäisestä eläintarhasta 🙂
