Eli oikeasti slenska-käsite on torvelouden huipentuma, se hetki kun avaat suusi ja et ole ehtinyt miettiä mitä suusta pääsee ulos. Oleellista slenskailussa kuitenkin on, että hetkellisesti slenskailija nolaa itsensä, joko kauhistuttavalla tavalla ihmisjoukon keskellä tai slenskailla voi ihan omankin päänsä sisällä ja hykerrellä, kuinka hölmö sitä taas tuli oltua. Slenskailla voi siten ihan missä vaan ja jos moni vaan uskaltaisi tulla slenskailun suhteen kaapista ulos, niin totuuden nimissä kaikki ihmiset ajoittain slenskailee ja jokaisella on se oma slenskatähtihetkensä.  

Meille miehen kanssa slenskailusta on tullut käsite ja sanomme useinkin toisille, ”voi ei haluatko kuulla, olin taas ihan slenskana tai voi vitsi, kun olet niin slenska”. Joka viikolle löytyy jotain slenskailtavaa. Slenskailu on siitäkin juuri hyvä, että se pitää ihmisen ruodussa, ei pääse turhia ylpistymään ja oppii tiedostamaan, että itselleen saa nauraa eli sille miten hölmö sitä taas tulikaan oltua. 


Pienen pieniä slenskoja viikon varrelta, sanoin miehelleni, että kerro nyt uudelleen milloin sinulla on se jalkojen suonilaskimo-operaatio ja mieheni kertoo päivän ja katson kalenteria ja kappas onhan se operaatio siellä. Luurin kalenteri näyttää viikkosivulla vain sanaa ”opera” ja olen tuuminut, että mihinköhän oopperaan se oma ukkeli onkaan menossa, ei ole kyllä sanonut menevänsä oopperaan.


Tai että minulle vasta viikko sitten valkeni missä ihan aikuisten oikeasti mieheni on töissä, lausahtaen miehelleni, ”miksi sinut taas sinne kutsutaan, kun et kuulu joukkoon”, johon mieheni, ”ööh siis meidän yrityshän on se ja se” ja minä silmät lautasina, ”ai onko, en ole tiennytkään, kun nimi on hieman eri”… Ehkä pahin slenska ikinä ja olisi paljon hauskempi, jos tähän kehtaisin vielä yrityksen nimet mojauttaa.  

Slenska voi olla myös joululahjakassi, jonka mieheni on pitänyt viedä eräälle kollegalleen joulukuun alusta. Kassi on ollut välillä eteisen tuolilla, kunnes sen katsomiseen on minulla mennyt hermo ja se on siirretty varastoon, jonka jälkeen se on taas siirretty eteisen tuolille odottamaan uusia mahdollisuuksia päästä saajan luokse. Homma meni jo niin vitsikkääksi, että aloin laittamaan joka aamu miehelleni valokuvan lahjakassista ”mukana lauseita ei sitten tänäänkään, mutta hei onhan päivä huomennakin”. Eli slenskailu voi olla myös toimintaa, jossa aivojen muistisolut eivät oikein hyvin pukkaa toimimaan ja asioita unhoittaa tehdä.  

Meillä on slenska, mikä käsite teillä on, silloin kun nolaatte itsenne ja sanotte jotain niin hömelöä, että sanoma saa miettimään, onko niitä aivoja lainkaan annettu. Oletteko slenskailleet viime aikoina, olisi mahtava kuulla, että mitä sitä on tullut slenskailtua. 

Upeaa lauantaita kaikille, täällä treffataan lapsuuden kamua, johon olen tutustunut 5-vuotiaana ja kamun siskoa ja aiomme sushitella oikein olan takaa ja ehkä hieman slenskaillakin, koska nämä kamut ovat oikein slenskailun kuningattaria. Vai mitä sanotte omalla autolla läppärin päälle ajamisesta, meikäläinen on sentään vain ajellut betoniporsaan yli. 😉 Ei vaiskaan slenskailussa tulee olla rehti peli, eli kaikki ovat yhtä slenskoja, eikä koskaan, ei siis koskaan joku toinen voi olla vielä slenskampi. Slenskaan ei sisälly negatiivisuutta vaan taito nauraa elämän kommelluksille, tyyliin tekevälle ja aivot ruuhkautuneelle sattuu, olemme kaikki ihmisiä. 🙂 


Lupaan täten jatkossakin täällä kertoa, kun meillä slenskaillaan. 😉 Ai niin ja slenska-asenne taasen voi olla vaikka muovipussi, jolla kuljin parikymppisenä aina töihin ja käsveskan virkaa niin hyvin toimitti. Kova ikävä Valintatalon kasseja, tuo pinkki toimitti virkaa niinä tyylikkäimpinä käsilaukkupäivinä. 😉