Onni vai epäonni?
Ystävällä oli sattunut vaikka mitä harmitusta, mm. lamppu tippunut katosta lattialle. Ensin ajattelin ”hui kauhistus” tuota ketjuonnettomuuksien sarjaa ja sitten oivalsin, onneksi lamppu ei tippunut kenenkään päähän. No samaan syssyyn tietenkin mielessä tapahtui klassinen klisee oivallus, se lasihan ajatellaan puoliTÄYTEEN, vaikka hampaita purren, eikä aina ajatella sen lasin olevan puolityhjä!
Kuinka usein sama kyynisyyden sävyttämä asenne jatkuu ja jatkuu. Aamulla, oi ei kuinka väsyttää, taas pakkasta, on kylmä, en jaksa, aamutakin hiha tarttuu ovenkahvaan, ovenkahvatkin on vastaan, meinaan kaatua lenkillä monta kertaa, mutta haha en kaadu eli siinä se on, onni on sittenkin matkassa!
Monesti kun sattuu jonkinlainen pienehkö ei maailmoja vielä mullistava onnettomuus, sitä vaan ajattelee ”miksi taas mulle”, kun voisi ajatella, hei ei käynyt kuinkaan, tässä ollaan vielä ihan ehjin nahoin, koti ja perhe ympärillä.
Toki negatiivinen ajattelu on ajoittain tarpeellista ja siihen on myös oikeutus, mutta silloin kun ajattelusta tulee tapa ja tavasta puheita ja puheista lopulta jokapäiväinen käyttäytymismalli ja sitten sitä naamapalleroisen kohdalla peilistä katsoo rusinasitruuna, silloin täytyy puhaltaa kyynisyyden peli poikki!
Joten seuraavan kerran kun ruttaan auton, ajattelen hei sehän oli vain betoniporsas, kun mies tiputtaa Unelmoiden Muumilautasen lattialle ajattelen, hei ei ollut Muumimuki, ketä nyt lautaset kiinnostaa? Tai seuraavan kerran kun kotiblondaan hiukseni ja niistä tulee pisunväriset ja tukko hiuksia takaraivon puolelta katkeaa, ajattelen, mut hei tein ihan itse, ei voi ketään muuta syyttää!
Tai kun palohälytin alkaa piippaamaan pattereiden loputtua yöllä, ajattelenkin onneksi on palohälyttimet! Miksi muuten palohälyttimistä loppuu patterit aina öisin, sitä meinaa saada jonkun kohtauksen, kun alkavat piippaamaan, tyyliin kuka soittaa yöllä vai onko talo tulessa.
Tänä aamuna olen tykännyt kyttyrää ja kirjoitin tämän postauksen ojennukseksi itselleni. Maito oli loppu ja mielessäni ajattelin hetken, (että pitääkö lasten juoda niin paljon maitoa, kyllä siis aivan kamala äiti), koska onhan se pienimuotoinen aamuinen tragedia, ettei saa huulilleen aamukahvia sillä maitovaahdolla höystettynä, että se himputin auto on aivan lumen kuorruttama ja meinaa laatta lentää, kun joutuu lumitöihin ennen, kuin on saanut maistaa kahvin ensisiemausta.
Kyllä näin pienestä voi halutessaan lähteä päivä raiteiltaan ja naama vähintään näkkäreille ja hiipii tunne, että maailma on vastaan. Sitten tein päätöksen ja ehei se helppoa ollut, hampaat irvessä päätin, että himputti sain lumitöistä hyvät hyötyliikunnat ennen sumppia, jonka ansaitsin tänään enemmän, kuin tavallisina aamuina. Se sumppi maistuikin aamuepisodin jälkeen kielen päällä tuhat kertaa paremmalta ja aivotkin tuulettui. Eli lumi on kaveri, lumi on hyötyliikunta, lumi on aivojen tuulettaja ja lumi on huulilla maistuva maukkaampi kahvi.
Tänä aamuna olen tykännyt kyttyrää ja kirjoitin tämän postauksen ojennukseksi itselleni. Maito oli loppu ja mielessäni ajattelin hetken, (että pitääkö lasten juoda niin paljon maitoa, kyllä siis aivan kamala äiti), koska onhan se pienimuotoinen aamuinen tragedia, ettei saa huulilleen aamukahvia sillä maitovaahdolla höystettynä, että se himputin auto on aivan lumen kuorruttama ja meinaa laatta lentää, kun joutuu lumitöihin ennen, kuin on saanut maistaa kahvin ensisiemausta.
Kyllä näin pienestä voi halutessaan lähteä päivä raiteiltaan ja naama vähintään näkkäreille ja hiipii tunne, että maailma on vastaan. Sitten tein päätöksen ja ehei se helppoa ollut, hampaat irvessä päätin, että himputti sain lumitöistä hyvät hyötyliikunnat ennen sumppia, jonka ansaitsin tänään enemmän, kuin tavallisina aamuina. Se sumppi maistuikin aamuepisodin jälkeen kielen päällä tuhat kertaa paremmalta ja aivotkin tuulettui. Eli lumi on kaveri, lumi on hyötyliikunta, lumi on aivojen tuulettaja ja lumi on huulilla maistuva maukkaampi kahvi.
Näillä ajatuksilla uuteen nousuun ja katsotaan mitä hiekkapapereita loppuviikolla odottaa, elämän iloa jarruttamaan.
Ottiko pattiin lumentulo, vai oliko mahtava juttu näin hiihtoloman aikaan, millä saat käännettyä huonosti alkavan aamun paremmaksi? lloa päivään yhvelit!
