Hyvästi rakas Onni ystävä
Koska meidän rakkaat eläinystävät ovat yksi osa tätä blogia ja tiedän siellä ruudun takana olevan suuria kissaystäviä, joille Onni kissa on tullut tutuksi, niin koin että tämä postaus on aiheellinen. Aiheellinen siksi, ettei Onni kisua surukseni enää täällä näy, koska Onni kulkee nyt onnellisemmilla ja kivuttomimmilla laitumilla. Sen verran vaan, että jos joku haluaa tietää, niin Onnilla oli sokeritauti, joka vei voiton kulmien cooleimmasta ja upeimmasta kollikissasta. Onnia hoidettiin insuliinilla vuoden, mutta sairaus kuihdutti 3kg Onnin painosta pois ja eilen Onnin kunto romahti ja Onni lakkasi syömästä. Onni päätti, että nyt on aika.
Oli aika lopettaa parhaimman kissakaverin tuska ja kivut ja tehdä se suurin ja surullisin ihmisen rakkaudenteko rakkaalle ystävälle. Omasta surusta ei sen enempää, koska tämä on kirjoitus Onnille.
Onnin haimme Latviassa asuessa paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä Oskun kaveriksi. Meillä oli jo musta Otto kissa, mutta Otto kuoli noin viikon sisällä kissaflunssaan ja näin kotiimme tuli latvialainen poika Onni. Onni osoitti heti vahvaa ja päättäväistä luonnetta ja otti kissojen joukossa perheen päääjehun paikan. Yritti jopa heti astua ihan vauvelipentuna, meidän perheen kissaa Oonaa, joka oli ihan vauvelipentu myöskin.
Onni ehti asua Latvian Jurmalassa, Tukholmassa, Keravalla ja Porvoossa. Onnista ja Oskusta piti jopa 13kk huolta hyvät ystävämme, kun jouduimme hometalojutun vuoksi asumaan 13kk evakossa kerrostalossa. Onni oli maailmaa nähnyt kissa ja ehti koluta monet hiirimetsät.
Onni oli kulmien coolein kundi 8kg:n vaikuttavilla lihaksillakin mitattuna ja ei koskaan väistänyt toista kisua. Jopa vielä noin kuukausi sitten Onnin ei tarvinut kuin astua hieman lähemmäksi naapurin nuorta kollikissaa ja naapurin kissa luikki karkuun. Onnilla oli arvokkuus ja auktoriteetti harteilla. Kerran jopa pesukarhu (mies käski korjata, ettei Suomessa ole tavattu pesukarhuja, vaan kyseessä oli supikoira;) ehti purra Onnia pepusta, mutta hyvällä hoidolla siitäkin selvittiin, luultavasti Onni ei ole riittävän ajoissa väistänyt edes pesukarhua. <3
Kesäisin Onni oli täynnä tappelun jälkiä ja viimeiset talvet Onni nuoli itsensä puolikaljuksi stressaantuneena, koska vihasi lunta. Vaikka Onni oli maailman coolein kissapoika, Onni oli suuri pehmo kotona. Joskus jopa nenusta tippui vettä, kun toinen niin kovin hyrräsi, kun paijattiin. Ex-naapurimme kutsui Onnia ”kuninkaaksi”, sillä Onnissa oli hyvän kuninkaan tavoin, kiltteyttä ja samalla omanarvontuntoa, Onni oli ylväs kissa.
Onni antoi aina kiltisti tutkia, rokottaa ja matolääkekin meni mallikkaasti. Koskaan ei Onni meille sähissyt tai näyttänyt kynsiään, vaikka villeimpinä kesäpäivinä ei ollut puistossa tuntevinaan ja katsoi ylpeänä toisaalle, koska olimme vain häiriöksi. Kotona Onni saattoi heittää kuninkaan viitan harteiltaan ja olla kunnolla pehmo. Kuumimpina kesäpäivinä kävi kuitenkin vain haukkaamassa kotona pienen osan ruokaa ja äkkiä oli jo polttava kiire ulos.
Onni oli myös raparipa, ei koskaan pessyt itseään, ei kuninkaan tarvinut, koska Osku pesi Onnin, Onnin puolesta. Ei koskaan peittänyt hiekkalaatikosta tarpeitaankaan, koska Osku teki senkin. Samu koirasta Onni ei aluksi pitänyt lainkaan ja Samu sai kyllä muutaman kerran köniin niin, että sattui. Parina viimeisenä vuotena Samu ja Onni kuitenkin yhdistivät voimansa kerjäämisen suhteen, yhdessä ovat vahvempia liittoutumana. Onhan se neljä tapittavaa silmää parempi, kuin kaksi.
Tämä oli muistelu upealle ja käsittämättömän hienolle latvialaiselle Onnille. Oli ilo saada olla sinun ystäväsi ja tuntea sinun rakkautesi, jonka jaoit kristillisesti koko meidän perheen kesken ja nukuit milloin kenenkin kainalossa.
Alla oleva kuva on tänä aamuna otettu, viimeinen kuva Onnista. Onni tuli vielä viereen ja painoi päänsä kylkeeni, mutta Onni päätti luovuttaa, koska nyt oli Onnin aika mennä. Vaikka sitä ei ole koskaan valmis rakkaan eläinystävän poismenoon, tietoisuus siitä, että nyt oli oikea aika, lohduttaa hieman. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska Onni itse niin päätti.
Pala sydämestä lähti Onnin mukana kissojen taivaaseen. <3
Olisi ihan vaan mukavaa kuulla juttuja teidän eläinystävistä tai muisteloita, koska kyllähän eläimet ovat osa perhettä <3













