Kuukausi: huhtikuu 2017

3 asiaa minusta eli aika monen monta

3 asiaa minusta eli aika monen monta

Bongasin ystäväni Keyword:Love Jonnan blogista kivan haasteen, 3 asiaa minusta ja ei muuta, kuin toteuttamaan. 🙂

3 asiaa, joista pidän

Kissat, joita ilman en voi hengittää. 

Meri, avaruus ja äärettömyys, joista tulee vapauden tunne.

Hiljaisuus, en kestä hälyä, kakofoniaa ja tulee tunne, että aivot ruuhkautuu.



3 asiaa, joista en pidä

Epäaidot ihmiset, jotka yrittävät olla parempia, kuin ovat ja parempia, kuin toiset ja antavat sen myös näkyä, nostamalla itseään ja vähättelemällä muita. Samaan syssyyn kuuluu muiden kustannuksella nauraminen. Samaan kategoriaan kuuluu turha hienostelu ja uskonkin, että sivistyneen kasvatuksen saaneiden ei tarvitse ääneen hienostella. 

Liikenteessä omassa kuplassa ajavat, jotka alkavat mm. kiihdyttää silloin kun toinen on ohittamassa ja muutenkin ajurit, jotka luulevat olevansa yksin liikenteessä, eivätkä liiku liikenteen tahdin mukaan. Sekä hidastelijat, että kiihkoilevat kiihdyttäjät.

Lämmin kala ja johtuu ihan lapsuuden traumoista Sipoon kesämökillä ja joka tiistain kalapäivästä, jolloin oli pakko syödä mm. halstrattua silakkaa tai tomaattikastikkeessa uivaa silakkaa. Silakoita yritettiin piilotella perunamuussin joukkoon ja jos en syönyt, muistan kerran etten saanut jälkkäriksi jäätelöä, josta muut sitten kovaäänisesti nauttivat ja minä räkä poskilla kiroilin pikkulapsen sanoin muut kuuraketilla kuuhun. Tuolloin tietynlainen lasten pakkosyöttäminen kuului sivistyneeseen kasvatukseen ja ruokakulttuuriin.



3 asiaa, joita tein viikonloppuna

Vietin laatuaikaa perheen, ystävien ja tyttären kanssa kaksinolopäivää.

Söin aivan liikaa kaikkea, mutta en yhtään suklaamunaa. Ei niitä saa, jollei itse ymmärrä hankkia!

Teimme Tädit tubettaa kanavalle monta erilaista videoita, joista yksi oli kaupallinen yhteistyö ja kaksi nostalgista, toinen muisteloiden Prinsessa Dianaa ja toinen fiilistellen tuoksumuistojen kautta omia lempituoksuja. 




3 asiaa, jotka osaan

Nauttia pienistä onnen hippusista, saaden niistä paljon irti.

Osaan antaa anteeksi ja ymmärtää pitkälle mistä toinen tulee. Joskus kuitenkin tulemme niin eri suunnista, ettei asiat ole pelastettavissa ja myös toisen pitää tulla vastaan ja myöntää, että itsessä on virheitä. Tiedostan, että toisten syyttäminen vilaisematta ensin ja paljon itseensä, on täysin turhaa hommaa, ei kehitä itseä, eikä vie mihinkään, eikä johda kompromissiin edes. 

Osaan ommella mummin oppien avulla mm. partiomerkit paitoihin niin eleettömästi, ettei ompeluksia edes näe. Tätä taitoa salasin mieheltäni vuosia, jottei vaan vahingossakaan tarvitsisi ommella mitään ja paljastuin, kun mies ompeli pojan partiomerkin kauhein hämähäkkikuvioin ja jouduin astumaan hätiin. 



3 asiaa, joita en osaa

Olen todella huono sanomaan ”ei” ja ajaudun ajoittain pulmatilanteisiin tärkeän, mutta minulta uupuvan itsesuojelevan piirteen vuoksi. 

Olen matemaattisesti lahjaton, vaikka prosenttilaskut ym. käytännön matemaattiset tehtävät, lasken kaupassa esimerkiksi aleshoppaillessa sekunnin murto-osassa. 

En osaa vaihtaa autoon renkaita, vaikka noin feministisesti ajateltuna, naisen tulisi tänä päivänä osata kaikki mitä mieskin. Ei kiinnosta riittävästi ja ärsyttää, jos mies nalkuttaa niin mitään autosta, koska autot on mieheni tontti ja minulla on sitten muita tehtäviä, joista toki nalkutan miehelleni surutta, vaikka ovatkin minun juttuja. 



3 asiaa, jotka haluaisin osata

Olla rohkeampi niin monella akselilla, että tämä kohta jo ansaitsi oman postauksensa; lopettaa vieraiden ihmisten tapaamisesta jännittämisen, uskaltaa puhua yleisön edessä surutta jne. 

Osata löytää itsestä ne parhaimmat puolet, antaa aivosolujen pitäytyä niissä, eikä seikkailemassa aina niissä omissa huonoissa puolissa. En vertaa itseäni muihin, mutta vertaan itseäni alati itseeni ja sen haluaisin lopettaa.

Leipoa kakkuja vasemmalla kädellä. Ei mitään tähtitieteellisiä luomuksia, mutta sellaisia, että napa raikaa. Alla oleva kakkunen on Hellapoliisin taidonnäyte. Eli nalkutuksen määrä on meillä vakio. 🙂



3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

Lukea enemmän kirjoja ja somettaa vähemmän.

Soittaa aitoja puheluita läheisille enemmän, eikä ajatella, että viestit korvaavat yhtään mitään.

Laihduttaa, jo oman terveyden vuoksi, mutta ne kakkuset ja sushiloiset, voi snif ja leipä!




3 asiaa, joista stressaan

Kodin siisteydestä. Samun karvojen lonkeroituessa joka paikkaan, tunnen jatkuvaa stressia, ahdistusta ja voimattomuutta, ettei kotini ole siisteysstandardieni mukainen. Ennen olin siivousneurootikko, nyt tulee jo ikä vastaan moiselle puuhalle.

Muiden ihmisten miellyttämiselle, haluan kovasti miellyttää, mutta haluan myös oman ääneni kuuluvan ilmoille ja näiden kahden teeman kalistessa yhteen, jään itse littanaksi väliin ja ahdistun.

Huonot yöunet, olen todella huono nukkumaan ja jos joku sanoo, että voi ei, heräsin viime yönä pari kertaa ja nukuin siten niin huonosti. Noissa tilanteissa tunnen kateutta ja tekisi mieli mojauttaa, sillä herään öisin lukemattomia kertoja, jokaiseen narahdukseen, miljooniin vessahätiin jne. Uskon, että naiset on tarkoitettu heräämään risahduksiin, koska kivikaudella suojelivat lapsiaan villipedoilta ja miehet nukkuu, kuin tukki (tosin oma mieheni ei), koska tarvitsivat kunnon yöunet, jotteivat villipedot syö heitä metsällä. 



3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Kissan kehräys.

Kun kalenterissa näyttää paljon tyhjää.

Hartiahieronta.



3 asiaa, joista puhun usein

Lapsista, perheestä, elämästä. Tällä hetkellä paljon muistisairaista appivanhemmista. 

Elämästä, politiikasta, epäoikeudenmukaisuudesta, työstän mieheni kanssa kaikkea, mitä jokaiseen päivään kuuluu, oli se lehtiuutinen tai omaa elämää sivuava juttu.

Blogikamujen kanssa tulee juteltua paljon blogeihin liitännäisistä asioista.



3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle

Pehmoisen syleilevän kutsuvan aamutakin ja Crocsin pehmeät tohvelit.

Ystäväni ja äitini kutomat Anelmaiset tai mummini kutomat villasukat.

KappAhlin kuminauhavyötärölliset strech farkut, jotka joustaa ja paukkuu tilanteessa, kuin tilanteessa ja huolii sisälleen paljon mättöä. Alla olevat kuvat kutoi ja kuvankin napsaisi ystäväni Höpölän emäntä


3 asiaa, joita en pue päälleni

Korkokenkiä vältän kuin ruttoa, hyi olkoon.

En käytä turkiksia.

Kireät isonapilliset housut ja kaikki kireät vaatteet. 




3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Road Tripin miltei joka maahan.

Kissanpennun, kyllä Osku tarvitsee kaverin ja yksi kissa on vain yksi. Mies pahalainen jarruttaa ja minä riudun.

Kahvikoneen, joka jauhaa pavut ja taikoo taivaallista lattea.



3 asiaa, joista unelmoin

Että elän niin kauan, että saan lapset kasvatettua aikuisiksi, kaikki siihen päälle on bonusta ja sen jälkeen rohkenen toivoa lapsenlapsia ym. 

Miehelle ja minulle terveyttä ja pääsemme eläköityessä reissaamaan ympäri maailmoo.

Merinäköala kodin ikkunoista.



3 asiaa, joita pelkään

Säännöllisiä palleroita, kuten mustekalojen lonkeroiden imukupit ja tätä kammoa kutsutaan Trypofobiaksi eli reikäpeloksi. Pelkoon voi mm. Mehiläisestä hakea apua. aivot lähettävät viestiä, että henkilö katsoo vaarattoman kohteen sijaan jotain vaarallista. Kammon kohteena eivät ole itse reiät vaan ne yhdistetään alitajuisesti vaaraan. Olen selvästi fobioita myöten kivikautinen ihminen tai minussa on vahva geneettinen muistijäänne. 

Käärmeitä pelkään yhtä paljon, kuin säännöllisiä palleroita ja reikiä. 

Kaikkein eniten pelkään, että perheenjäsenille sattuu jotain ja murehdin asiaa joka pv. Öisin kun menemme nukkumaan, ajattelen nyt kaikki näköpiirini ihmiset ovat turvassa, mutta sitten saatan miettiä, mitä jos yöllä tulee tulipalo. 



3 asiaa, joita toivoisit tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Asioiden selkiytyminen appivanhempien suhteen, jotta saisivat aidosti välittävän hoitokodin. Onneksi Espoossa ei eroteta pariskuntia. Tämä välitila on äärimmäisen raskas miehelleni ja miehen veljelle ja he tarvitsisivat jo helpotusta.

Olen aina toiveikas ja odotan aina, että kulman takaa tulee yllättäen jotain kivaa eli en edes tietä mitä toivon. Yleensä toiveikas olotila on toiminut ja kivoja asioita on tapahtunut.

Toivon, että syksyllä yläasteelle siirtyvä tyttäreni löytää yläasteella paikkansa ja kohtaa vielä keppareilla leikkivät vanhat kamunsa henkisellä tasolla. 



En haasta ketään, mutta kopin saa ottaa kuka vaan. Herättikö jokin vastaus ajatuksia, onko ketään siellä, joka kärsii säännöllisten palluroiden aiheuttamasta reikäkammosta, kaipaan kohtalotoveria. 


Aurinkoista keskiviikkoa kaikille. Eilen jouduin ottamaan allergialääkkeen, koska nokkosrokko on pyrkinyt iholle ja kahdesti ja aina ajettuani koipikarvat ja allergialääke aiheuttaa inhan muumioimaisen pöhnän, suorastaan ilottomuutta. Joten toivottavasti postauksesta sai tolkkua. Onko myös neuvoja koipikarvojen ajeluun ja jälkikutkaan?