Uni, painajainen, trauma ja oivallus
Vielä kun muutama unenhöytyvä on kiinni mielessä, eikä ensisiemaisu kahvia ole vielä ehtinyt huuhtoa öisiä ajatuksia pois. Hieman tajunnan virtaa traumoista ja niiden käsittelyistä unissa ja miten unia voi tulkita ja kääntää niiden sanoma hyödykseen.
Unethan ovat monesti yhtä järisyttävää sekamelskaa ja kaikki eivät aina muista edes uneksineensa. Olen kuullut joidenkin ihmisten ottavan unet haltuunsa ja pystyvät jopa antamaan käskyjä itselleen unessa tai muuttamaan unen kulkua. Ihailen unien taitajia, koska itse en lainkaan pysty säätelemään uniani ja näen valitettavan paljon painajaisia, kuin kaikki tukahdetut ja pidätetyt tunteet pyrkisivät unissa monstereina ulos.
Viime yönä jostain syystä käsittelin unissani hometalotraumaa, jonka oikeasti luulin painuneen jo taka-alalle. Uni sai miettimään, voiko traumoja ylipäänsä koskaan aidosti käsitellä niin, ettei niillä ole enää mitään otetta meistä? Olisinko tarvinut esimerkiksi terapiaa hometalo tragediamme tiimoilta ja ”tahriintuuko” ihminen kokiessaan suuren trauman tai surun, muuttuu ja suru jättää jäljen, eräänlaisen stigman, jota muut kaihtaa.
Mukana unessa oli ihana ja sydämellinen blogiystävä Beauty of Life:n Samira ja häneltä yritin salailla talomme todellisen tilan. Otin sinisellä laattamaisella laitteella näytteitä kosteuspitoisuuksista ja alle 400 arvo kertoi terveestä talosta ja kaikki sen yli viittasivat kosteusvaurioihin. Laitteella sain paikka paikoin jopa 1900 arvot eli käytännössä unessa koin, että lilluimme vetten päällä, kuten todellisuudessa vuonna 2007 talomme suhteen lilluimmekin, vain kumivene puuttui. Samiralle kerroin kuitenkin unessa, että kaikki arvot ovat kohdillaan ja muistan unesta tunteen, kuin tuo valhe olisi kannatellut itseänikin, olla kohtaamatta synkintä totuutta.
Mielestäni en ole lainkaan itsepetoksellinen tyyppi, vaan raadollisen rehellinen, mutta olenko sittenkään. Uni sai miettimään, että kuinka paljon sitä lopulta siloittaa tietä itselleen ja niin taiten, ettei edes huomaa asiaa.
Monella tavalla olen negatiivisuuden perikuva eli tiedostan armottoman hyvin puutteeni, huomaamatta lainkaan mitä hyvää minussa on, mutta luultavasti siltikin horjun ajoittain itsepetoksen tiellä.
Hyvinä esimerkkeinä voi olla, vakuuttelen itselleni, että tämän ikäisen naisen tulee valita vartalo tai kasvot, että nassu näyttäisi jotenkin rypyttömältä, kun on pulleammat posket. Miksi ajaa säärikarvoja, ajelemisestahan saa vain kutisevaa ihottumaa. Tai uskottelen vieläkin lukevani monta kirjaa viikossa, kuten ennen, vaikka netti on imenyt minut uumeniinsa täysin.
Mielestäni tuo uni oli merkillinen liitto vanhan trauman, itsepetoksen ja ystävälle, ”parempaa kuin olen” esittämisen kanssa. Unessa esittämistä ei johdattanut ylpeys vaan pelko. Unen analysoituani koin oivalluksen, olla armollisempi ihmisille, jotka eivät avoimesti kerro kaikkea, jotka ovat enemmän simpukoita, joilla voi olla syy, traumat, kokemuspohjaa menneisyydestä, olla paljastamatta asioitaan. He ovat kenties saaneet pettyä, heidän avoimuuttaan ja paljastuksiaan on ehkä käytetty joskus väärin.
Myönnän, että olen avoin lärppä tyyliin ”kerran täällä vaan eletään” ja monesti odotan avautuessani, että toinen kertoo minulle heti kaiken itsestään. Kun ei kerro, saatan joskus miettiä, miksi en ole tuon ihmisen avoimuuden arvoinen?
Merkillisestä unesta oli siten hyötyä, pääsin piirun verran eteenpäin ymmärryksen ja armollisuuden kanssa, oivaltaen, että me ihmiset tulemme eri kokemusten ja taustojen kautta erilaisiin tilanteisiin, eri tavoin ja se meidän oma tapa ei ole aina se oikea, vaan on monta kirjavaa ja oikeaa tapaa toimia ja kertoa asioistaan tai olla kertomatta.
Kiitos uni, olit taas kerran merkillinen, ahdistava ja hassukin, mutta kun nyt kerran päätin hieman kuunnella sinua, löysin kaiken ilmeisen takaa, ettet ollut pelkkä painajainen, vaan sinun taakse kätkeytyi ajatuksen siementäkin.
Minkälaisia ajatuksia teksti herätti, pystytkö käskemään uniasi, etsitkö niistä merkityksiä, koetko unien kautta oivalluksia, käsitteletkö traumojasi. Oletko simpukka vain avoin hölösuu tai jotain siltä väliltä. Loppuun kevennys, miltä ilman itsepetoksen hippustakaan, moisen unen jäljiltä aikuisten oikeasti täällä näytetään. 🙂
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille ja jokainen on hyvä, oli simpukan kuori päällä kattona suojaamassa tai ei. <3
