Täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle
Täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle pitää hyvin paikkaansa. Arvostan kovasti perhettä ja elämääni, mutta korventavan ikävän voi tuntea vain, jos menee hieman kauemmaksi. Oli lyhyellä tai varsinkin pidemmällä reissulla, perhettä tulee aina valtaisa ikävä.
Nyt ikävää korosti vielä Länsi-Turkin ja Suomen eroavaisuudet maana. Suomessa nainen on aidosti tasa-arvoinen ja jättäessäni lapseni isän huomaan, lapsillani on yhtä hyvä kuin minun eli äidin kanssa, vanhemmuus on tasa-arvoista. Tällä viittaan siihen, että Suomessa äidillä on yhtälainen oikeus toteuttaa itseään, kuten isälläkin ja molemmat hoitavat tasapuolisesti vanhuuden tuomia tehtäviä. On hyvä myös muistuttaa itseään siitä, että naisen asema ei ole ollut näin tasa-arvoinen vielä jokin aika sitten ja muutokseen tarvitaan aina useampia sukupolvia ja kaikki muutos ei ole aina edes hyvästä, vaan muutokset tuovat myös mukanaan lieveilmiöitä.
Afyonissa suurin osa naisista verhosi hiuksensa huivilla ja meille matkaajille ei olisi tullut mieleenkään pukeutua hellemekkoihin paikan päällä. Yhtenä päivänä taisi pari meistä yrittää, mutta huomasimme olomme epämukavaksi ja hellemekot jäivät laukkuun hautumaan ja yhdet ainoat farkut meinasivat lahota päältä. Afyonissa toisaalta kukaan ei tuijotellut, ei esineellistänyt naista ja myös me ulkomaalaiset naiset saimme kulkea kaduilla ilman polttavia katseita.
En väitä, että suomalainen nainen olisi yhtään sen onnellisempi, kuin länsiturkkilainen tai muutenkaan blogissa ota kantaa miten kenenkin tulisi elää ja olla. Eri kulttuurit kehittyvät eri tahtiin ja mikä olen sanomaan mikä on oikein tai hyvä tai mitä kukaan on sanomaan myöskään meidän tavasta olla ja elää. Suurin vääryys tapahtuu siinä, että toinen kulttuuri yrittää väkisin mukauttaa toisen kulttuurin tai uskonnon oman näköisekseen ja suurin synti meillä kaikilla onkin toistemme tuomitseminen ja erilaisuuden tuomitseminen.
Ikävä kuitenkin tuli sitä vapauden tunnetta mikä Suomessa vallitsee, aitoutta olla minä ja myös valtava ikävä tuli miestäni, jonka kanssa elämme kaiken suhteen tasa-arvoisessa avioliitossa. Ok vaikka pyykkikori pursui yli laitojen saapuessani kotiin tai whats up puhelun aikana huomasin, että kuopuksen hiukset olivat niin likaiset, että olivat kuin öljyllä kuorrutettu, nämä ovat lilliputtiseikkoja suurempien asioiden äärellä.
Matkustaminen avartaa, laajentaa perspektiiviä, sivistää ja on elämyksellistä. Matkustaminen auttaa myös näkemään mikä on omassa kotimaassa hyvää ja mikä vieraassa maassa.
Afyonissa oli hauskaa katsella tietynlaista rentoutta, esimerkiksi koulun pihalla. Opettajat kessuttelivat menemään ja lapset nahistelivat pihalla vapaasti. Oikeastaan tuntui, että palasin aikakoneella jonnekin omien vanhempieni lapsuuden aikaan. En ole koskaan itse polttanut, enkä siedä tupakan hajua eli se ei ole se juttu tässä, vaan se tietty sääntöjen aiheuttama ylihössötys, miten me täällä Suomessa hössötämme lapsistamme. Lasten kuuluu saada osakseen myös pettymyksiä ja sitä, ettei aina kaikkea ajatella heille valmiiksi.
Matkustaminen tuo perspektiiviä joka kantilta ja auttaa ymmärtämään myös paremmin, miksi toisessa maassa toimitaan tietyllä tavalla ja mitkä asiat taas tuntuvat omassa maassa paremmalta ja osittain myös siksi, että olen tähän suomalaiseen kulttuuriin kasvanut.
Miten mukavaa oli myös huomata, että perheellä oli ollut ikävä ja ettei äiti ole aina itsestäänselvyys ja miehen tekemä munakas maistui tänään aivan erityisen kotoisalta ja hyvältä, koska siihen munakkaaseen kiteytyi ikävä ja rakkaus.
Vaikka ulkomailla on mahtavaa käydä ja laajentaa perspektiiviä ja saada matkakassiin kokemuksia, kotiin on ihana palata, koska koti on turvasatama ja se ainoa paikka maailmassa, jossa minä olen kokonainen eli minä, vikoineni ja hyvine puolineni. Eikä se ole edes se Suomi maana, koska olemme 5-vuotta asuneet ulkomailla, koti on siellä missä perhe on.
Tänään juhlimme oman esikoisen 13-vuotissyntymäpäiviä, mansikkakkua, Pirates of the Caribbean leffailua ja herkuttelua.
Miten siellä, mitä lauantaihinne kuuluu tai onko viikon aikana tapahtunut jotain mullistavaa. Kivaa olisi kuulla. Aurinkoista lauantaita kaikille. <3
Ai niin tuo outo kahvikapseli kuva on sellainen, että sen verran puhki vielä reissusta, niin olin laittanut kapselin mukiin ja jäin odottamaan, että kahvi valuu… Toinen pahempi moka oli, että ostimme eilen tyttärelle synttärilahjaksi läppärin, emmekä muistaneet, että olimme jo syksyllä ostaneet tyttärelle uuden läppärin. Nyt en kyllä ymmärrä miten näin pahasti voi jo viirata, ihan ennenkokematon juttu moinen latvan lahous. Noh minä taasen olin jo uutta läppäriä vailla, joten eilen minulle ostettu uusi lähtee palautukseen ja minä saan tyttären vanhemman läppärin. Eli tavallaan tässähän tuli jopa säästöä hehe.
