Kesä meni yöpuvussa
Jos kesä olisi vaate, se olisi yöpuku. Jossain kohden kesää saavutin sellaisen leikkauspisteen, etten enää tiennyt, oliko päällä oleva mekkoseni yöpaituli vai päiväpaituli. Rytmit rikkoutuivat totaalisesti, oliko yö tai päivä oli merkityksetöntä, syytän tästä kaikesta muuten Suomen valoisia öitä.
En ota mitään vastuuta siitä, että olen hillunut kesäpäivinä ruokakauppoihin unimekko päällä ja vetäen vain eteisestä suhahtaen Crocsit tai Hait jalkaan. Tätä huolettomuutta tulee kunnioittaa ja ymmärtää, että suomi-ihmisen on vaivalloista pukeutua talvella ja moinen vapaus riistetään meiltä pian kyllä. Jokaisen tulee tuntea itsensä ajoittain vapaaksi, vaikka kyseessä olisikin vastaisku Suomen talvelle, ulkonäöstä piittaamattoman keski-ikäisen naisolemuksen muodossa.
En ota mitään vastuuta siitä, että olen hillunut kesäpäivinä ruokakauppoihin unimekko päällä ja vetäen vain eteisestä suhahtaen Crocsit tai Hait jalkaan. Tätä huolettomuutta tulee kunnioittaa ja ymmärtää, että suomi-ihmisen on vaivalloista pukeutua talvella ja moinen vapaus riistetään meiltä pian kyllä. Jokaisen tulee tuntea itsensä ajoittain vapaaksi, vaikka kyseessä olisikin vastaisku Suomen talvelle, ulkonäöstä piittaamattoman keski-ikäisen naisolemuksen muodossa.
Siltikin moinen möhjöys ei sovi oikein luonteenpiirteilleni, vaikka hetkellinen homssuus onkin nautinnollista, kuvitellen olevan ruohonjuuritasolla, multakikkareet sormien välissä oleva naturelli taivaan lintu, lähempänä kivikautista perimäänsä, kuin koskaan. Varjona häämöttävän teknisen arjen odottaessa, kuin kuristava pullonkaula. Hetkellinen totaalivapaus on merkityksellistä aivojen irrottautuessa ihmiskunnan laatimista pakotteista ja säännöistä.
Juu en nyt kuitenkaan mistään rötöstelyistä puhu eli sillä tavoin sääntöjen rikkomisesta, vaan sääntöjen murtamisesta omaa itseään kohtaan, omista pakkomielteistä irrottautumista, miten sitä onkaan myös itsensä vanki. Vapauttaen itsensä pakoista, voi saada suuremman joogahyggehetken, kuin millään viikon retriittileirillä. Kaikki on oman pään sisällä ja tänä kesänä mieleni on levännyt ja askel mielen levollisuuteen on juuri lähtenyt ruokkoamattomasta olemuksestani, tuulessa lepattavista sääri-ja partakarvoista. Antaa rönsytä hillua vaan, kuin rikkaruohto olen tuuminut eli hälläväliä asenteen vapauden tuoma tunne on tuonut aivoille pysähdystilan.
Kyllä minä nyt suihkussa olen käynyt, mutta sitäkään ei ole orjallisesti tehty aamuvarhain, vaan vasta silloin kun tuntuu, eikö mieletöntä. Vinkkinä tuleville kesille, ostakaa sellaisia trikoomekkoja, jotka käyvät sekä kesämekoista, että yöpaituleista ja muu kansa ei huomaa henkisesti rähjääntynyttä tilaa ensisilmäyksellä ja aurinkolasitkin pelastaa paljon ja hei kesähatut, mitä isommat lierit, aina parempi. Olisipa muuten vapauttavaa olla ajattelematta totaalisesti mitä muut ajattelee, tuota henkistä nirvanaa en tosiaan vielä ole saavuttanut, mielen jalostunutta kultaista pääteasemaa rentoutumisessa, mutta hei ehkä ensi kesänä, eikös ihmisen sielullinen kasvaminen etenekin pienin askelin.
Ainoa lieveilmiö mistä en ole kesällä oikein nukkavieruisuuden lieveilmiönä pitänyt, on olleet pehmeät aivoni. Aivoni pitävät säännöllisestä unirytmistä ja kaiken maailman ylivalvominen ja ylinukkuminen, sen oman jo vauvana opitun rytmin muuttaminen on aiheuttanut aivoilleni pöhnäisyyttä, mongertavaa puhetta, pakottavia tarpeita päiväunille, ymmärtämättömyyttä mitä muut sopertaa ja tyhjiä katseita ympäristöön laiskoin silmin vilaisten.
Aika aikansa kutakin, mutta aivojen tuulikaappimaisen tyhjä tila on alkanut käydä rasittavaksi, kun ei ymmärrä mitä muut puhuu, eikä oikein jaksa edes niihin juttuihin keskittyä, että on fiilis, että josko tässä nukahtaisin kesken muiden selittelyn.
Ei nyt on normaalit unirytmit, suihkurytmit, kohentunut arkirutiinirytmi ja niiden kautta hyvä olo, kaikki karvat on ajettu ja varpaissakin kynsilakkaa, tyvi raidoitettu ja arjen panssaripuku kiillotettu. Tätä arjen arvostamaa tunnetta ei kuitenkaan olisi, jollen olisi koko kesää pöhnöittänyt yöpuvussa, aivot kainalossa ja silmien ollessa ummessa miltei koko ajan. Kesä tuli ja meni ja se oli hyvä kesä se, jos oli huonot säät, en kiinni oleviltani luomiltani niitä säänvaihteluita edes huomannut, pään sisälläni paistoi koko kesän aurinko.
Upeaa arkea kaikille, meillä alkoi vasta eilen koulut ja aikaiset aamut ja hyvältä tuntuu. 🙂 Oliko teillä hyvä kesä, syntyikö mielen ja kehon nollauspiste, jolloin aika pysähtyi ja olit osa maailmankaikkeutta, kuin vapaudessa lentävä lokki konsanaan?
