Ajatuksia perheestä ja rakkaudesta
Yhtäkkiä tässä taas asioita kelatessa ja pyöritellessä mieleen plömpsähti, miksi Lilou&Stitch on suosikkini kaikista Disney-elokuvista. Leffanhan olen nähnyt joskus 2000-luvulla ja en silloin syväkäsitellyt mitenkään leffan ydintä, että elokuvassa olisi jonkinlaista samaistumispintaa. Samalla jäin kyllä taas miettimään, että kyllä ihmisaivot ovat ihmeelliset, että nyt noin 16-vuoden jälkeen mieli herää poks ja kertoo minulle syyn, miksi rakastan Lilouta ja Stitchiä niin paljon ja se syy tulee tässä: Disneyelokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: ”Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä.” ja ”Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä”.
Ehkä tuossa lauseessa ”Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä”, on jopa pieni virhe, sillä mikä on loppujen lopuksi rikkinäinen perhe? Perhehän voi olla vaikka mies ja koira? No ei takerruta tuohon ”rikki” sanaan, sillä se on kuitenkin hyvä kuvaamaan sitä, miten perhe on voinut saada jollain muotoa siipeensä ja on silti täydellinen perhe.
Jokainen meistä nuorena kaiketi haaveilee jonkinlaisesta vastaan tulevasta prinsessasta tai prinssistä. Harvempi varmaankaan haaveilee, että prinsessalla tahi prinssillä on jo esimerkiksi lapsikatras ja takana avioero. Käärimme helposti romantiikan haaveet kauniiseen vaaleanpunaiseen pakettiin ja lapsuuden Tuhkimo satujen muotoon ja saatamme jopa hylätä treffikokelaita sen vuoksi, etteivät he tule oikeanlaisessa paketissa.
Omalla kohdalla, kun tapasin mieheni, olin jo riutunut vauvakuumeen pauloissa n. 10-vuoden ajan. Se seikka, että miehelläni oli jo kaksi lasta oli aivan mahtava juttu ja lähdinkin hyvin ruusunpunaisin silmin parisuhteeseen. Uusperhekuvioisiin mahtuu kaikenlaista ja ei ne meilläkään täydellisintä kaavaa ole kenenkään puolelta noudattaneet, mutta päivääkään en vaihtaisi pois tai no ehkä muutaman. 😉
Nyt kun ajattelen noita alkuaikoja ja miten mieheni lasten kanssa Latviassa kävimme katsomassa tuon Lilou&Stitch leffan ja miten leffa oli lapsista ja minusta niin hyvä, että pakotimme vielä miehenikin katsomaan sen meidän kanssa, niin nyt ymmärrän, että mehän kuvasimme hyvin tuota ”Ohanaa” ja alitajuisesti Lilou&Stitch leffasta tuli tuona hetkenä oma lempielokuvani Disney-leffoista. Koska me olimme Lilou&Stitch, me olimme Ohana. Olihan leffassa myös yksi erityisen jymyhauska kohtakin, kun Stitch juo tölkillisen kaiketi olutta vikkelään ja ruttaa tölkin päälakeensa, niin avaruudellisen miehekkään ruokotonta.
Meitä oli elokuvaa katsomassa yksi eronnut isä, kaksi eronneen perheen lasta ja minä isovanhempien kasvattama ja eroperheen lapsi myöskin ja yhdessä me jotenkin taianomaisesti eheytimme toisemme ja hitsauduimme yhteen.
Rohkaisen kaikkia, jotka puntaroivat jonkun mielenkiintoisen ihmisen vaikkapa treffeillä kohdatessaan, tutustumaan tähän ihmiseen, vaikka ihminen ei tulisikaan lapsuuden muokkaamassa romantisoidussa paketissa. Jos minäkin olisin tietämättömänä sinkkuna torjunut vuonna 2000 miehen, joka laittoi lapsensa kaiken edelle, joka suoraan töräytti, ettei hänelle sitten ole mikään muu niin tärkeää, kuin lapset, eikä koskaan tule olemaankaan, niin olisin jäänyt maailman suurimman rakkaudellisen määrän vajaaksi. Sitä paitsi arvostin tuota mieheni lausetta ja ajattelin, juuri tuollaisen arvomaailman omaavan miehen haluankin itselleni, joten olihan se kahdenkauppa, sai myös maailman parhaimman isän meidän yhteisille lapsille.
Postauksen opetus kuuluukin, tutustu, älä pidä mitään kuorta, ole vain oma itsesi mitään liioittelematta ja mitään piiloittelematta ja tällöin voi syntyä aito ihmiskohtaaminen. Laita sivuun kaikki turhat seikat, välimatkat, perheet, vaikeat erot ja keskity vain siihen ihmiseen. Sillä kaiken härdellin ja epäolennaisen sisältä voi löytyä jalokivi.
Tämä postaus kenties syntyi muutaman ihmisen miettiessä, antaako elämässään rakkaudelle tilaa. <3 Kannattaa heittäytyä seikkailuun, ei se elämä anna, jos ei otakaan, sekin klisee aukenee jälleen kerran ajatusten tueksi. Parempi katsoa, kuin katua on hih toinen. <3 Toisaalta uskon kyllä vahvasti myös niihin kemioihin, että pakottamalla ei myöskään synny mitään hyvää, mutta älä teilaa toista omien pelkojen vuoksi, tutustu edes.
Tuli sitten tälläinen parisuhdepostaus, kaikkeen se Lilou&Stich mielen matkatessakin veikin. Mutta sellaista, kuin rikkinäinen perhe ei olekaan, on vain perheitä ja perhe ei tarkoita myöskään sitä, että perheessä on lapsia. <3 Perhe voi vaikka olla sinkkutalous ja narisevat lattialaudat ja kärpänen katossa. Määritelmät eivät ole aina täydellisiä ja jokainen valitsee oman tapansa elää, mutta rakkaudella ei kannata sanoa ei, tuli se sitten minkälaisessa paketissa. Lokeroiminen kannattaa unohtaa.
Romanttista päivää kaikille ja jos ei ole ketään muuta, niin rutistetaan vaikka itseämme ja sanotaan, hei olen hyvä tyyppi ja minun ikioma perhe. <3 Ohana <3
Saa jakaa ajatuksia, sinkkuudesta, rakkaudesta, rikki menneestä perheestä, erosta, lapsettomuudesta omavalintaisesta lapsettomuudesta, ihan mistä vaan. <3
Saa jakaa ajatuksia, sinkkuudesta, rakkaudesta, rikki menneestä perheestä, erosta, lapsettomuudesta omavalintaisesta lapsettomuudesta, ihan mistä vaan. <3
