Ajatuksia rakkaudesta
Silloin en tiennyt miten paljon parempaa on syvä rakkaus, kun ihmiset suorastaan juurtuvat kiinni toisiinsa, kun toisesta tulee se elämän suurin luottohenkilö ja kyllä paras ystäväkin. Kun ei enää joka päivä tarvitse pelätä, että menetänkö tuon toisen ihmisen, vaan voin luottaa, että toinen kulkee vierellä niin hyvässä ja pahassa. Vierellä kulkeminen on hyvä sanonta, sillä unohtamatta parisuhteessa, että olemme myös mies ja nainen ja olemme myös kaksi erillistä ihmistä vapaasta tahdosta tässä parisuhteessa.
Rakkauden säännöt pätevät niin ystävyyteen, kuin parisuhteeseen, hyvä ja terve parisuhde osaa nostattaa ja saa olla yhtälailla arkinenkin, mutta hyvä suhde ei koskaan vähättele ja hyvässä parisuhteessa ja ystävyydessä on ilmoilla vapauden tunne, se tunne, että tahdon olla juuri tässä näin, omasta vapaasta tahdostani, en pakosta.
Eilen kohtasin rakkaan Pinkit korkokengät Maijun kautta netissä paljon vihapuhetta ja minulla oli tämä mitä kaunein elokuva katsottuna alla eli olin suorastaan kyllästetty rakkaudella. Jäin miettimään mistä rakkauden vastakohta viha koostuu, paljon on varmasti tekemistä lapsuudella tai elämä on katkeroittanut. Silti jäin taas kerran pohtimaan tuota ikuisuuskysymystä, miksi toiset huutaa vihaansa muiden päälle, vieraiden ihmisten? Miksit toiset valitsee katkeruuden ja vihan, eikä rakkautta ja hyväksyntää? Tähän en ole saanut minkäänlaista vastausta, mutta kaksi ihmistä, jotka ovat kasvaneet samoissa kurjissa oloissa, toisesta tulee rikollinen ja toisesta lähimmäisiä rakastava ihminen, miten se on mahdollista?
Miten siellä käsitetään rakkaus ja aiotteko mennä katsomaan Call me by your name elokuvan tai oletteko jo nähneet sen?
*En yleensä lainaa täällä mietelauseita tai netistä kuvia, mutta Dalai Lama on niin erityisen fiksu kaveri ja rakkaus teemaan yllä oleva kuva sopi, kuin nenä päähän.
