Ikääntyminen tupsahti eilen litsarin lailla kasvoihin. Iski meinaan aamulla tai oikeastaan jo yöllä, mutta siitä vielä selvittiin aika hitsinmoinen hammassärky. Luulin, että on ientulehdus ja putsailin erittäin innokkaana hammasväliä/välejä, mistä särky vaan innostui. Burana kuitenkin auttoi ja ajattelin, ettei saa liikaa rassata hammasvälejä. 

Kuitenkin eilen iltapäivällä iskikin sitten hammassärky ja kovaa. Buranan vaikutus oli lakannut  ja kävelin ympäri taloa tuskissani 2,5 tuntia, kunnes taas uusi satsi Buranaa alkoi tehoamaan. Sain jonotusajan klo 19 Haartmanin sairaalaan ja mikä lykky, että lääkkeet tehosi siihen malliin, että pystyin ajamaan sairaalaan.

Naurattaa miten avuton olen ajamaan stadin keskustassa ja uusiin parkkihalleihin ja vältän tälläisiä ajoreissuja kuin ruttoa. Mutta kun on äärimmäinen hätä, niin kumman valppaasti sitä löytää perille, parkkihalliin ja vielä poistuttua sen oman autonsa. En meinaan koskaan ostoskeskuksissa muista minne autoni jätin, ellen ota valokuvaa siitä kohdasta mihin parkkeerasin. 

Parkkihallista eilen otettu kuva, jotta illan pimentyessä muistaisin mihin tönöön se auto tuli laitettua. 

Ei muuta kuin jonottamaan hammaslääkärin päivystykseen ja olin kauhuissani, että minkälainen mätäpaise hampaassa onkaan, koska kipu oli ehkäpä pahempi jopa kuin synnytyssupistukset. Odottaessa eräästä huoneesta kuului huutoa ”auttakaa, aarghh, aarghhh, haluan täältä pois ja lopulta huoneessa oleva naispotilas huusi ”äitiä”. 

Alkoi kummasti omatkin kämmenet hikoamaan myötätunnosta ja samalla myös omasta pelosta, että mitähän kauheaa ja kivuliasta kohta meikäläiselle tehdään. Eipä aikaakaan, kun odotussalissa alkoi huutamaan turvahälytys, joka kuulosti vastaavalta kuin kodin palohälyttimen piippaaminen. Turvamiehiä tuli paikalle ja en koskaan saanut tietää mikä oli saanut aikaiseksi hälytyksen. Mielessä kyllä seikkaili, että eiköhän tässä kohta pidä poistua koko talosta ja koko hammas jää hoitamatta.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sillä näin ei päässyt käymään vaan sain todella hyvää ja asiallista hoitoa. Röntgenkuva otettiin ja iso tyrmistys, takahampaassa iso reikä ja juurihoitoa ei kannata edes tehdä, hammas ei ole pelastettavissa. 

Hampaanpoisto oli toki onnellinen asia, sillä ihan taaimmainen ylähammas on ollut niin kiinni seuraavassa hampaassa, että välien puhdistaminen on ollut äärimmäisen vaikeaa ja hammaslangat ovat jopa tähän väliin katkenneet vääjäämättä. Ei enää tuota kamalaa tiukkaa väliä, joka onkin ollut syynä, että iso reikä oli päässyt tähän tiukkaan väliin syntymään.

Olin silti hieman tolaltani, viimeksi on porattu, kun olin 17 vuotias ja sitä ennen maitohampaita. Paikkoja suussa ei ole juurikaan kuin pari ja hampaat olleet aina loistavassa kunnossa ja nyt ISO reikä!

10 vuotta sitten samasta kohdasta, mutta alhaalta poistettiin alahammas, koska oli mennyt halki, sillä purin ja puren hampaita öisin. Aivan uskomaton hammaskuiskaaja lääkäri täällä Porvoossa teetti kiskot ja hioi hampaita ja kiskoja yhteensopiviksi usean kuukauden ajan. 

Tuolloin 10 vuotta sitten en saanut lainkaan ohjeita lääkäriltä joka poisti hampaan, miten hampaanpoiston jälkeen tulisi toimia ja juu ei ollut tämä lempparini hammaskuiskaaja hampulilääkäri tämä hampaan poistaja. Menin suoraan hampaanpoistosta McDonaldsiin, koska oli nälkä, katsomaan vaariani sairaalaan ja vielä kirpparille. Sain tästä seurauksena kuivan kuopan poistettavaan koloon, sillä menin ja putsasin hampaankolosta elintärkeän limatulpan, joka suojaa hermoja ja ientä. 

Nyt olen viisaampi ja sain mielettömän hyvät ohjeet. Tänään vain pehmeää ruokaa, kylmää kahvia, ei kuumaa ja viisi vuorokautta on kriittistä aikaa kuivan kuopan syntymiselle. Voin vaan sanoa, että kuiva kuoppa on yhtä kivulias  kuin eilinen hirveä hammassärky, mutta 10 vuotta sitten tuo tuska jatkui päivät ja yöt kolmen viikon ajan. Jolloin vielä vaarini kuoli ja meillä oli hometalon tiimoilta muutto takaisin tänne kotiin evakkoasunnosta. 

Mutta mikä onni on, että saa nopeasti palvelua, saa puudutuksen ettei tarvitse tuntea lainkaan kipua ja mikä onni on, kun ei ole hammassärkyä. Eli jos tänään syödään persikkasosetta, niin ei haittaa mitään. Viime yönä en juuri nukkunut ja ei johtunut särystä vaan siitä, että massua kivisti kauheasta nälästä. Sillä eilen ehdin syödä vain aamulla murot, jonka jälkeen lankesin kivun pauloihin ja hampaanpoiston jälkeen ei saanut syödä kolmeen tuntiin. No mitäpä sitä sitten keskiyöllä enää syömään.

Kuvan laitoin kamulle ”ohi on”, jaettiin odottaessani puolin ja toisin hammaskokemuksia. Sen verran hermostunut olin ja tolaltani, että ukkelille piti laittaa kuva aikani parkkiautomaattia tuijotettuani, että minne himputtiin se parkkilippu pitää työntää?!

Sitä miehelleni illalla vielä sanoin sammuttaessa yöpöydällä olevan lamppuni. ”nyt kuule rakas hieman ahdistaa, että tämä kaikki on lopun alkua. Kohta lähtee kaikki hampaat ja tulee vaikka mitä muuta, elämä ei tästä helpota ja kuka huolehtii sitten peräpuksuistani, kun olen 90 vuotiaana palvelutalossa, että tätä tässä pelkään, että sitä jäädään lopuilta kipuinemme ja vaivoinemme ihan yksin.” 

Sellainen päivä eilen ja tänään sitten levätään ja syödään vauvanruokaa erittäin kiitollisena. Kiitollisena, että Suomessa on näin hyvä terveydenhuolto, mutta pelko myös siitä, että kun olen vanha, voiko jatkua näin, onko meillä enää julkista terveydenhuoltoa vai meneekö kaikki Amerikan malliin vakuutusmaksujen piiriin, kysynpä vaan. 

Miten siellä, hammaskipuja, kokemusta kuivasta kuopasta, hyviä tai huonoja hammaslääkärikokemuksia? Nyt saa puhua sydämensä kyllyydestä hampaista. 🙂 Ilon ja hampaattoman hymyn kautta uuteen päivään. <3