*The Invisible Man kutsuvierastilaisuus ja Gaultier tuoksut saatu

Haha viikonloppu edessä ja jo tässä kohden puhutaan viikon huipuista, mutta koska tällä viikolla ilon on tuonut uskomaton auringonpaiste, niin valoisuuden myötä tuntuu, että aivan hillitön viikko ollut. Johan on eri mehut varastossa ja aamulla on aurinkoinen fiilis, eikä utuisen mälsiintynyt. Miten se on vaan niin, että ajatuksetkin kulkee paljon vilkkaammin, eikä tahmeasti kuten marraskuun pysähtyneessä ja  pimeässä tunnelmassa. 

Aina mietin, kuka tervejärkinen täällä Suomessa asuu vapaaehtoisesti ja en silti muuttaisi millään hinnalla mihinkään muualle. Koti on koti ja vaikka tänä talvena ei olekaan siltä tuntunut, että eläisimme enää neljää vuodenaikaa, niin meillä on sentään vuodenaikoja, jihhuu niistä!

Eilen pääsimme Leffamaailman kutsumina (onko tuo suomen kieltä) katsomaan ennakkoon The Invisible Man elokuvan ja nyt on pakko riemuissaan suitsuttaa. Ysärillä tehtiin parhaat piinaavat trillerit, kuten Vaarallinen suhde, Basic Instinct, Sleeping with the Enemy ja moni muu ja vihdoin, siis vihdoin leffateattereissa menee elokuva, joka toi täydelliset ysärivibat ja tuli tunne, ettei hei milläs vuosikymmenellä tässä taas eletäänkään.

Piinaavaa psykologista jännitystä, odottavaa tunnelmaa, paljon leffan katsomista silmät käsillä peitettynä, ei räiskintää, ei nuorten horroria, jossa hulluna tapetaan teinejä ja veri roiskuu. The Invisible Man naulitsi penkkiin ensisekunnilta ja piti penkissä kiinni koko leffan ajan. 

Elizabeth Moss on loistava pelokkaana, hysteerisenä, zombiena ja naisena, joka ottaa voimansa takaisin. Toki Elizabeth tekee aika prikuulleen saman roolin, kuin Handsmaid Talessä eli istuu tähän leffaan kuin hansikas. 

Eilisestä leffasta, niin jännittävä kuin olikin, jäi hyvä fiilis, sellainen vanhan ajan kunnioitus ja tunne, että tälläisiä niiden kauhu-ja jännistysleffojen tuleekin olla. 

Eli kaikki te, jotka olette tykänneet ysäriajan psykologisista trillereistä, tässä on vihdoin teille vastaava leffa, josta pelolla nauttia. Näissä leffoissa on vain se yksi ärsyttävä puoli, kun juoni on paljastunut, niin ihan heti ei uudelleen katsoisi, koska ovela juoni on juuri elokuvan sydän. 

Kappas Maijuliiniinkin tuli leffassa törmättyä ja istuimmekin leffassa vierekkäin. Enpä muista milloin olisimme Maijun kanssa nähneet viimeksi, ehkäpä juuri leffassa, joten tämä oli kiva ylläripylläri. 

Kaikille Gaultier tuoksufaneille, tässäpä on tämän kevään uutuudet. Miesten tuoksu tällä kertaa Le Male Aviator, johon on pullotettuna minttua, orvokin lehtiä ja puisia nuotteja. Naisten upeaan vaaleanpunaiseen glitter tuoksupulloon on taas säilötty inkivääriä, sitrusta, appelsiininkukkaa, vaahtokarkkia, meripihkaa ja vaniljaa.

Useimmat Gaultier naisten tuoksut ovat olleet omalla kohdalla iltatuoksuja, sen verran voimallisia ovat, mutta tämä Pin Up aukeaa erittäin freesinä inkiväärin ja sitruksen kera ja on kutkuttavan makea. Tästä tuli kuulkaas Gaultier lemppari, jota voin käyttää myös päivällä. Mutta vain pieni suihkautus, sen verran kuitenkin makea tuoksu on kyseessä ja jopa aavistuksen imelä, mutta hyvällä tavalla. 

Oma mies tykkäsi kovasti Aviator Le Male versiosta ja tuumi samaa kuin minä, että pitkästä aikaa ihan suosikki, että riittävän tumma ja mausteinen miehelle, jonka Gaultier lemppari on Le Male Intense. 

Joten jotain tuttuahan näissä aina vahvasti on, mutta nyt on ehkä kivoimmat versiot ikinä meidän tuoksunokkaan. 

Tänään oltiin Dianan kanssa rokotuksessa ja toinen tärisi kantokopassa niin. Siksi me olemme nyt niin onnellisia ja helpottuneita, koska seuraavat rokotukset vasta vuoden päästä. Heh eläinlääkäri muuten kysyi ”kumpaa jännittää enemmän, kissaa vai meikäläistä”. 

Kiinni jäin ja en nyt tiedä mikä tässä Dianassa on, taisi olla vastaus vauvakuumeeseen, on niin kovin iso hoivavietti toista kohtaan. Kauheaa kun toista sillä lailla vieras setä iski piikillä. Tosin ei siinä mitään, sirutus, se vasta kamalaa hommaa olikin!

Ei kummempia, täällä odotellaan WordPressin valmistumista tai sitä, että pääsen sitä työstämään. Sanoinkin Souliinalle, että sitten muutan teille läppärin kanssa, että laitahan ovet takalukkoon. Sillä olen ihan varma, että kun saan hyppysiini WordPress alustan, tulen olemaan aivan ulalla, että mitä sillä pitäisi tehdä. Kärsimättömälle luonteelle aivan kamalaa lähteä paiskimaan hommia uuden alustan kanssa.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ymmärrän hyvin, jos monelle WordPress ei tunnu mieluisalle ympäristölle. Siellä en vissiin omaa lukulistaa voi pitää, ei hätä, tulen bloggerin kautta lukemaan muiden blogeja lukulistan kautta kuten ennenkin, mutta oma blogi saattaa tippua monen lukulistalta, asia minkä kyllä hyvin ymmärrän ja mikä on ihan äärimmäisen valitettavaa. 

Eli edelleen olettte te kaikki bloggaajat omalla lukulistalla täällä bloggerissa ja ihanaahan se olisi, jos tämä uusikin alusta pääsisi edes osan teistä lukulistalle jatkossa. Mutta ymmärrän senkin, jos näin ei tapahdu, koska siinä on kuitenkin oma vaivansa. Eli kauheita luopumisia kyllä osaltani, mikä surettaa. 

Kommentoin itse niin WordPress blogeja ja Blogger blogeja ja koen, että jos kommentin jaksaa jättää eli muutaman virkkeen kirjoittaa kommenttikenttään, niin samalla vaivalla kyllä kommenttilootaan jaksaa nimimerkin ja sähköpostiosoitteen ruksata samalla. Sähköposti näkyy vain minulle, joten ei huolta teille, jotka ette halua omia sähköpostiosoitteita nähtäväksi ja nimihän voi olla nimimerkki. 🙂

Totuushan on se, vaikka olen haaveillut WordPress pohjasta pitkään, en varmaan olisi tehnyt asialle mitään ilman anonyymin vainoamista. Tarkoitus on minimoida kiusaaminen ja ilkeys blogissani, sillä kaipaan sitä, että voin enemmän kirjoittaa omistakin fiiliksistä, ilman että niitä ollaan heti haukkumassa. 

Sillä kuka nyt jaksaa vuositolkulla haukkumista ja mitätöimistä ja sitä, että se vika on aina minussa, ei voi voittaa. Joten näin se nyt vaan menee, että WordPress oli haave, mutta tässä tilanteessa se on myös välttämättömyys. 

Ja minut tuntien, kotikutoisuus ei katoa minnekään, koska muuta en osaa, eikä muu ole minua. Vaikka itse pohja on siistimpi toki, kuin tämä Blogger alusta, ellen sitten sitä WordPress alustaakin kykenemättömyydelläni sotke. Se meinaan on hyvin mahdollista, en ole kärsivällinen viilaaja eli kärsimättömyys on toinen nimeni. 

Hei ja nyt tämä Voima-lehden haastis ihan nettisivuillakin luettavana. 

Oikein sydämellistä viikonloppua edelleen täältä Bloggerin puolelta. <3 Kiitos, että olette täällä ja  toivottavasti edes joitain teistä tapaan pian uudessakin blogikodissa. Aurinkoa teidän viikonloppuun. <3