Joulujuomat saatu Juomavinkki viinitastingiin.

Hups ensi viikolla on (taas) joulu ja on aika fiilistellä joulun parhaimmistoa haasteen avulla, jonka bongasin Kristiina Kortelahti blogista. Nyt joulu polttelee jo lujaa mielessä ja oikeastaan tavallista enemmän, sillä joulu on nyt se, mikä katkaisee hetkeksi tämän kaiken pimeyden ja tietyn ahdistuksen, joka varmasti meidän kaikkien sydämissä kytee.

Jouluruoat:

Kalapöytä, johon kuuluu miehen savustama lohi, graavilohi, siika, kylmäsavulohi, mädit, anopin reseptillä tehty lohihyydyke.

Sienisalaatti. (Oma lemppari, jota muut ei niin paljon syö.)

Kinkku. Meillä on aina pieni kinkkurulla ja kinkkua ei syödä niinkään aattona, mutta joulupäivänä joululimpun päällä ja sinappia nokare.

Joulujuomat:

Glögi, kuohuvat ja punaviini. (Itse menen glögillä ja kuohulla.)

Joululaulut:

Elvis ”White Christmas”, Sinatran joululaulut ja Vesa-Matti Loirin ”Sydämeeni joulun teet.”

Joululeffat:

Aina ne uusimmat hömpät mitä jouluisin ilmestyy. En yleensä katso leffoja useaan kertaan.

Pikku naisia kolahtaa tosin aina ja tänä vuonna ja viime vuonna on ilahduttanut Netflixillä norjalainen sarja ”Jouluksi kotiin.” Oikea hyvän mielen sarja ja olikin eilen Netflixillä tuo kakkoskausi Suomen katsotuin sarja.

Joulun ajan herkku:

Paras jouluherkku on kalat. Toisena konvehdit ja kolmantena aina lapsuudenkodissa tarjoiltu käpykakku. Jos valitsisin joulukakun, se olisi Ellen Svinhufvudin kakku, mutta muut ei taida siitä oikein välittää, joten nautitaan sitä vuoden muina päivinä.

Joulumakeinen:

Wiener Nougat, erilaiset nougatkonvehdit ja vihreät kuulat. Fazerin sininen konvehteja meillä on aina jouluna ja ne hupenee kyllä hetkessä eli perheen suosikki.

Joulun paras hetki:

Kun asetutaan joulupöytään ja rakkaat on siinä ja kaikki hössötys loppuu siihen.

Toinen paras hetki on pyjamapäivä katsellen leffoja, lukien kirjaa ja syöden joulun tähteitä ja nauttien suklaakonvehdeista.

Joulutekemiset:

Juuri sanoin miehelleni, etten koskaan ole käynyt joulukirkossa. Se voisi olla kiva joskus kokea. Juurikin sen joulurauhan ja ihmeellisen yhteenkuuluvaisuuden hetken uskoisin saavuttavani joulukirkossa myöskin.

Hautausmaalla kävimme aina, kun olin lapsi ja jätimme kynttilät rakkaille edesmenneille. Jo lapsena pidin tästä käynnistä ja mielestäni kynttilöiden valoissa tuikkivassa hautausmaassa on jotain äärettömän kaunista ja lohdullistakin.

Mutta nykyään joulun tekemisiin kuuluu joulusiivous, mies pesee saunan, laittaa joulupuuron, yhdessä laitetaan muu ruoka vaikka jouluna juuri mies on se meidän perheen kokkitähti, lähinnä apurina olen. Mies tykkää joulusta ja joulun laitosta huomattavasti enemmän kuin minä.

Eli jos meillä ei olisi toisiamme, mies ei olisi lainkaan pulassa jouluna, mutta jos joutuisin järjestämään joulun yksin, voisi kyllä olla sormi keskellä suuta. Annetaan omalle rakkaalle tässä nyt tunnustusta.

Joulun ajan leivonnainen:

Sanoisin ettei mikään vai saako olla Ellen Svinhufvudin kakku tai käpykakku. En välitä joululeivonnaisista ja piparkakkuja tehdään, jos on pakko. Piparkakkuihin iskee kyllä himo, kun niitä alkaa napostelemaan. Kuten aiemmassa jouluhaasteessa kerroinkin, joulutortusta en pidä lainkaan, kuiva käkkänä, joka tarttuu kitalakeen.

Jouluruoat ovat niin täyttäviä ettei ole pakko saada jouluna jälkiruokaa, mutta on kuitenkin ihanaa, että sitä on. Tänä vuonna aikuisen tyttären mies tekee juustokakun ja tuovat piparkakkuja appelsiinituorejuuston kanssa, nam.

Joulupukeutuminen:

Aattona siistimpää eli mekko ym. Joulupäivänä saa olla pyjamissa, jos niin halajaa. Ja niinhän me halajataan (onkohan tuo edes sana:).

Joulumielen tuoja:

Kaikki lapset, perhe. <3 Pikku-Diana. Yhteinen aika, iloinen mieli, se merkillinen joulurauha eli jouluntaika, jota ei osaa edes sanoin selittää, se vaan on. Se joulurauha joka on julistettu ensimmäisen maailmansodankin aikana eli aselepo.

Eli haluaisin ajatella, että jouluna kaikkialla rauha, mutta näinhän asia ei todellakaan ole. Tästä kumpuaakin suuri ja nöyrä kiitollisuuden tunne, se kumpuaa jostain syvältä jouluaattona, kiitollinen omasta perheestä ja että kaikilla perheenjäsenillä on kaikki hyvin.

Joululahjatoive:

Meillä ei aikuiset vaihda juuri lahjoja, etenkään mieheni kanssa. Meidän teini oli kertonut isälleni puhelimessa, että meillä vietetään aineetonta joulua ja näin sen kyllä voisi hyvin ilmaista.

Kaikille lapsille annetaan kahiseva kuori, jotta saavat hankkia mitä itse haluavat, eikä anneta pakotettua turhaa krääsää. Toisella teinillä on mielessä vaatteita ja toinen aikoo säästää, kun muuttaa muutaman vuoden kuluttua kotoa. Aikuisilla lapsilla onkin sitten jo aikuisten tarpeet ja rahaa tarvitaan.

Ylimääräistä kosmetiikkaa (tänä vuonna koronan vuoksi kosmetiikkaa on tullut järkevissä mitoissa) jaan ihan kaikille sukulaisille ja ystäville eli jouluna tyhjenee aina kaikki hyllyt. Pakettia on jo lähtenyt eräälle blogin lukijalle, joka joulu haluan ilahduttaa yhtä pitkäaikaista lukijaa, kahdelle tädille, arvontoihin ja joulupuukeräykseen.

Eli kyllä joulussa parasta on yhteinen aika, tosin tänä vuonna vain ydinperhe kokoonpanolla ja en voi kieltää etteikö jouluherkut olisi ihana asia ja antamisen ilo.

Tähän jouluun liittyy myös paljon odotuksia. Tämä joulu on henkinen pelastusrengas kaiken keskellä, jotain jota on todella odotettu. Onneksi valoa kohden ja seuraavaksi kevättä odotellessa. Niin kauan elon liekki roihuaa sydämessä, kun on jotain mitä odottaa, jotain mitä suunnitella.

Aina on jotain mitä odottaa, paitsi kaiketi marraskuun loputonta pimeyttä. Mutta silloinkin voi odottaa lumen tuloa, jota ei tänä vuonna ainakaan tänne etelään saatu. Mutta joskus parasta on se odotus ja toivonliekki.

Miten siellä vastattaisiin näihin kysymyksiin ja miten on jouluvalmistelut edenneet? Täällä tehty osa siivouksista ja hankittu joulukinkku eli siinäpä se. Ei stressiä, johan tätä joulua on valmisteltu monet kerrat ja joulu on tullut aina.

Sydämellistä joulun odotusta kaikille. <3