Froosh ja kirja saatu

Siinä taas sulassa sovussa mummin ja vaarin kesäpaikalta pelastettu Marimekon purkki, toisen vaarin kotoa Arabian vanha maljakko ja miehen veljeltä ja veljen vaimolta saatu Greengate muki.

Koti koostuu monenlaisista rakkaista kerroksista, mutta samalla tässä iässä tulee mietittyä tuota sanahirviötä ”kuolinsiivousta.”

Ensin sitä hulluna tekee pesää ja tämän jälkeen iskeekin puhdistautumisriitti.

Pitäisikö viisikymppisenä vielä nauttia vaan menemään ja olla miettimättä vielä vanhuutta. Toinen mummini eli 102-vuotiaaksi ja toinen 97-vuotiaaksi eli voisiko sitä hengähtää ja ajatella, kyllä sitä vielä voi elämästään ja ”roinistaan” nauttia.

Huomaan, että joku aivan ihmeellinen ikäkriisi on vallannut meikäläisen kehon jo pari vuotta sitten. Jostain syystä ajattelen, että olen vanha. Vaikka oikeasti tässä on miltei parhaimmassa iässä. Sanoin miehelleni, että tunnen oloni jotenkin vanhaksi tai en ns. tunne, mutta pidän itseäni vanhana. Aina järkevä mieheni totesi, no olemmehan me jo elämän ehtoopuolella. Omg. No jos olen isovanhempiin tullut, voisin sanoa, että olen elämän puolessa välissä ja aika pitkä matka on tullut jo taivallettua. Onhan näihin vuosiin mahtunut vaikka mitä.

Nuoruuden huolettomuus hävisi siinä kohden, kun astuin meidän perheeseen, jossa oli entuudestaan kaksi ihanaa lasta. Pari huippua lasta tuli vielä lisää, juu ei, ei enää huolettomia päiviä. Nyt sen ymmärtää vasta, mitä oli nuoruuden todellinen huolettomuus ja kuolemattomuuden tunne.

Nyt ”kuolema” tuntuu lurkkivan olan päällä, kytäten ja vähän jo haistellen, milloin sitä olisi valmis poimittavaksi. Pitäisi elää hieman enemmän ”kerran täällä eletään” metodilla ja tyyliin, wow mikä lahja elämä on. Mutta murehtija geeneistä en pääse mihinkään ja jopa tässä kohden murehdin, että mitäs jos kuolla kupsahdetaan ja lapsille jää kauhea työ hankkiutua eroon meidän roinasta. Ei kukaan halaja tätä kirjamäärää esimerkiksi.

Tiedän, että esivaihtarit siellä taustalla synkistelee ja rakkaan mummin poismeno ja mummin kodin tyhjentäminen laukaisi uusia tunteita, että tässä on koti kaikkine rakkaine tavaroineen ja yhtäkkiä kotia ei enää ole. On vain muistot. Mummin tavaroista onneksi kaikki menivät lapsille ja lapsenlapsille, paitsi kirjat. Meillä kaikilla on niin paljon kirjoja, ettei sellaista määrää kirjoja, mitä mummilla ja vaarilla oli, kukaan pystynyt kotiuttamaan. Iso kirjasto oli mummin ja vaarin kodin sydän ja toki kauniit astiat myös. Onneksi nuo Nupposen tammikirjahyllyt saivat kodin sedältä, serkulta ja meiltä.

En tiedä miten näistä tunteista pääsee eroon, tarvitsenko troppia esivaihtareihin vai mielelle vai onko tämä taas yksi mielen prosessi, joka täytyy vaan käydä läpi ja prosessin jälkeen koittaa ahaa-elämys ja helpotus.

Tunnustaa oma kuolevaisuus, hyväksyä se ja alkaa ihan hulluna nauttia elämästä ja joka Disney kupista, jotka on tullut haalittua joskus keräilyvimmassa, ryystää niistä mukeista kahvia kuin viimeistä päivää ja lukea hamstrattuja kirjoja yön pikkutunneille, koska aikuisena saa luvalla valvoa.

Mikä ihana aamu meillä Dianan kanssa, Dianan kanssa täällä aamu otettu löysäillen ja herkut kohdallaan.

Dianalle minttua tarjolla ja emäntä nauttinut pumpkin spice lattea ja uutta Froosh smoothieta, jossa on ananasta, aloe veraa, punajuurta ja inkivääriä, iso nam.

Luentaan otettu ihana romanttinen kirja, jossa on myös syvempiä kerroksia.💖 Kirjat nyt vaan on niin ihania ja aina sitten kuitenkin ajattelen, no kyllä meille aina vielä yksi kirja hyllyyn mahtuu.

”Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa.Vaihtamalla paranee! Hittikirja Kimppakämpän tekijän raikas uutuus on iloinen sekoitus rakkautta, ystävyyttä ja maisemanvaihdoksia!

Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen.”Tämä on niin mun kirja ja eiköhän tänä viikonloppuna pääse jo omalla pihalla lukemaan. ”

Miten siellä, käyttekö jo kodin puhdistautumisriittiä läpi tai onko se teillä alati vallitseva olotila. Miltä keski-ikäisyys tuntuu, huolettaako tuleva ja millä konsteilla olette kiinni hetkessä, ettekö murehdi turhia?

Sydämellistä viikonloppua kaikille. <3