Kulttuurinen omiminen, miten sitä ymmärtää ja missä menee sen raja?

Tietämättömänä tässä ihmettelen, missä menee kulttuurisen omimisen raja ja toivoisin saada lisää ymmärrystä ja asioihin uutta kulmaa?

Luin, että osa pitää blackfishinginä, että käytetään itseruskettavia eli itseruskettavien käyttö on joidenkin mielestä ”kulttuurista omimista” eli mustien ulkonäön imitoimista. Osan mielestä itseruskettavien käyttö on ok siihen rajaan asti, kuin itse päivettyy, kunhan ei käytä niitä niin, että haluaa tavoitella mustaihoisen ihon tummuutta.  Osa niin, että on itseruskettavien käyttö on blackfishingiä, mutta asiasta ei tuomita muita.

Heräsin siihen, miten ymmärtämätön ja vanhakantainen olen ja mielessäni alkoi pyöriä erilaisia kysymyksiä. 

Käytän itseruskettavia, en edes näyttääkseni ruskealta vaan tasoittaakseni kesäisin jalkojeni kirjavaa ja näppyläistä sävyä. En yritä tavoitella ns. tummempaa ulkonäköä vaan parantaa säärieni laikukasta sävyä eli koen kyseessä olevan kauneudellinen toimenpide. Se onko tällainen kauneuden hoitaminen välttämätöntä, se onkin sitten jo ihan erilainen keskustelunaihe missä menee raja itsensä ehostamisessa. 

Suvussani päivetytään erittäin ruskeaksi, jopa jos on paljon auringossa, niin ruskeaksi, että vaaleampi mustaihoinen voi näyttää valkoihoisemmalta. 

Onko itsensä ruskeaksi päivettäminen kulttuurista omimista/blackfishingiä? Mitä jos tekee töitä ammatikseen ulkona ja päivettyy, esimeriksi asfalttimiehet ovat suorastaan mustia kesällä töitä tehdessään. 

Jos laittaa huuliin paljon botoxia ja huulet ovat samanlaiset kuin mustilla, onko se blackfishingiä?

Mietin tässä myös,  että kun mustaihoiset suoristaa hiuksiaan, eikö se ole kulttuurista omimista valkoihoisilta? Vai toimiiko kulttuurinen omiminen vain etuoikeutetun valkoihoisen toimesta eli kyse on valtasuhteesta?

Jos ostan saamelaiselta korun, tukeakseni ja työllistääkseni heitä ja itse haluavat näitä koruja myydä, korun käyttö on joidenkin mielestä kulttuurista omimista. Tähän törmäsin, kun eräs henkilö Instagramissa sai ryöpytystä osakseen käyttäessään saamelaiskorua ja miten hän omii saamelaisten kulttuuria.

”Saamelaisen Vallen mukaan eri asia on, jos saamelaiset itse ovat pukeneet perinnepuvun toiselle ihmiselle. Silloin taustalla on yhteisön hyväksyntä. ” -MTV 3

Eli jos saamelaiset itse myyvät korujaan saadakseen tuloja, ovatko he hyväksyneet sen, että saamelaiskoruja saa muut myös käyttää?

”Saamenkäsityöalan yllä lepää synkkä varjo: ostajat ovat kaikonneet, ja syyksi arvellaan keskustelua kulttuurisesta omimisesta.

Ympäri maailmaa käydään kiistaa siitä, mikä on kulttuurista omimista ja mikä soveliasta. Julkinen keskustelu ei ole ainakaan helpottanut saamenkäsityöalan tilannetta, päinvastoin. Ratkaisuja alan elävöittämiseksi haetaan nyt monin hankkein.

– Turistit eivät enää uskalla ostaa saamelaiskäsitöitä. He kyselevät melkein joka korvakorunkin kohdalla, saako sellaista ostaa ja erityisesti saako sitä käyttää. Se on johtanut tilanteeseen, että matkailija ei enää uskalla ostaa saamen käsitöitä, kertoo saamelaisten käsityöntekijöiden Sámi Duodji -yhdistyksen projektityöntekijä Outi Paadar. – Meidän tulee pohtia sellaista matkailua, jonka pohjana on saamelaiskulttuuri ja jonka saamelaiset itse määrittelevät. Lähde  -Yle”

Eli vaikka halutaan hyvää, sillä jopa voidaan vaikuttaa negatiivisesti alkuperäiskansan elinkeinoon? 

Onko matkamuistojen ostaminen kulttuurista omimista? Ilmeisesti ei, jos kulttuurit ovat esimerkiksi tasa-arvoisessa valtasuhteessa tai matkamuisto hankitaan omaan käyttöön, ei sitä pilkatakseen tai hyödyntääkseen?

Onko ulkomaalaisten tuotteiden ostaminen kulttuurista omimista? Voiko kulttuureita omistaa, koska kulttuurit ovat alati muutoksessa ja olemme kaikki sekoituksia eri kulttuureista. Jos teen geenitestin, mitä kaikkea sieltä löytyy?

Jos geenitestistäni löytyisi vaikka afrikkalaisia geenejä, saisinko sitten käyttää itseruskettavaa vaikka näytän valkoihoiselta?

Saako kulttuurit enää tässä valossa sekoittua? Entä rodut? Menen mustan kanssa naimisiin ja saan lapsen? Yritänkö omia mustien kulttuuria? Rotujen kategorioinnissa on huolestuttava historiallinen kaiku. 

Mietin näitä asioita jo silloin, kun Chisu sai paljon huutia rastaleteistään. Moni rastoja käyttänyt on ajatellut, että rastat on kunnianosoitus mustille, että arvostavat ja fanittavat heidän tyyliään. 

Mutta kun joissain maissa nuorilta tytöiltä leikataan rastahiukset, jotta he eivät erottuisi joukosta koulussa tai eivät työllisty hiustensa vuoksi, niin tässä valossa rastojen käyttö on kulttuurista omimista, niin kauan kuin nuoret tytöt joutuvat kokemaan rasismia ja heille ominaisia piirteitä halutaan poistaa tai muokata. Itse tästä ajattelin, että jos kaikilla maailmassa olisi rastat eli rastahiukset normalisoituisi, niin silloin koulussa ei kenties tarvitsisi leikata rastoja, koska ovat normaali asia. Voiko tämä olla myös näkökulma vai onko juuri tietämätöntä kulttuurista omimista.

Toki ymmärrän, että se ei ole sama asia, jos valkoisilla on rastahiukset ja asia sitä kautta normalisoituu vaan nimenomaan mustien kulttuuri ja ominaisuudet täytyy normalisoitua ihan heidän itsensä kautta ja olla hyväksyttäviä.

Silti viikingit ovat käyttäneet lettejä ja veikkaan, että rastalettejä, koska ei silloin varmaan hiuksia pahemmin pesty tai kammattu eli hiukset rastoittuivat väkisin. Ei tarvittu kuin omien tyttöjen olla viikko isänsä kanssa mökillä, niin heillä oli jo rastahiukset. Ja oliko tämä vahinko ja kampaamattomuus ja tyttöjen luonnollisesti syntyneet rastahiukset kulttuurista omimista?

Kuka on alunperin kehittänyt rastaletit, muinaiset viikingit, mustat? Kulttuurit ovat vuosituhansien aikana sekoittuneet, olemme toistemme mixejä. Lisäksi me kaikkihan polveudumme tieteen mukaan Afrikasta. 

Afrikan historia on, esihistoria mukaan lukien, yhtä pitkä kuin ihmiskunnankin historia, sillä ihminen on lähtöisin Afrikasta.

Afrikan esihistoria alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen, koska ihmislajin kehitys sai alkunsa Afrikassa. Fossiililöydöt osoittavat nykyisen kaltaisen ihmisen eli homo sapiensin eläneen Itä-Afrikassa noin 120 tuhatta vuotta sitten.^[1] -Wikipedia

”Lettikampausten osuudesta tummaihoisten syrjinnässä: kuinka kampauksia on vaadittu pois leikattavaksi ja poistettavaksi esimerkiksi koulutuksen tai työpaikan ehtona.

Olli Löytyn mukaan ongelma ei olekaan, että joku ihailee toista kulttuuria ja haluaa sitä ilmentää. Ongelmaksi muodostuu, kun ei tiedä jonkun kulttuurisen tavan, tuotteen tai vaikka hiustyylin merkityksiä. Siinä valossa hän näkee erehtymisen tilaisuutena oppia uutta. -Iltalehti

Koen, että keskustelu on tärkeää ja jokainen nykäisy ja puheenaihe on askel kohti moninaisuutta ja tasa-arvoa ja pois rasismista. Vain avoimella keskustelulla voi oppia vaikka altistaisi itsensä sille, että on tietämätön.

”Ainakin ilmiötasolla puhuttaessa tärkeää on valtasuhde. Kysymys on siitä, että on olemassa vallan epätasapaino ja se, jolla on enemmän valtaa, ottaa toisen kulttuuriperintöä omakseen ja käyttää sitä väärin, hän sanoo.”

Toisen designin varastaminen omaksi hyödykseen, uskonnollinen herjaaminen, toisen kulttuurin pilkkaaminen, syrjintä ihon värin perusteella. Näissä on mennyt oman omantunnon raja. 

”Hän ymmärtää, että intiaanipäähineet näyttäytyvät suomalaisille pinnallisena asiana ja usein kyse on lasten leikistä. Samaan aikaan asusteen takana on suuria kulttuurisia arvoja ja se on riistetyn vähemmistökansan tärkeä symboli.

– Ei ole mitään auktoriteettia, joka määrittää saako jotain tehdä, mutta itse voi kysyä, onko vähemmistökulttuurien asujen käyttö fiksua. Mitä seurauksia toiminnallani on? Löytty kehottaa miettimään.

Näitä pohdintoja hän toivoisi ihmisiltä enemmän sen sijaan, että lähdettäisiin heti puolustuskannalle. -Iltalehti

– Kysymys on toisten huomioon ottamisesta.

Mutta saako lapsi pukeutua vaikka lapsisynttäreille Pocahontasin asuun? Frozen 2 leffassa on saamelaisia vaikutteita, saamelaisen työryhmän avustuksella eli hyväksynnällä.

Saamelainen Jan-Eerik Paada

”Millaisia matkailupalveluita saamelaisalueella saa tarjota ja millaisia käsitöitä matkailija täältä saa ostaa? Näihin kysymyksiin tuntuu olevan paljon asiantuntijuutta tarjolla. Erilaisilla poliittisilla työryhmillä, seminaareilla ja hankkeilla on pyritty ohjaamaan elinkeinoelämän toimintaa suuntaan joka olisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Mutta kenen mielestä hyväksyttävää? Harmillisen usein voimakkaimmin äänensä saavat kuuluville tahot joiden elanto ei ole riippuvainen kummastakaan elinkeinosta, eivätkä he välttämättä edes asu saamelaisalueella. Mielestäni toimialat pystyvät myös itsenäisesti vahvaan sisäiseen debattiin, jos sille nähdään tarvetta, mutta ulkopuoliselle määrittelylle ja liiketalouden ohjaukselle täytyy olla erittäin vahvat perusteet ja yhteinen hyväksyntä.

Jatkuva keskustelu kulttuurisesta appropriaatiosta alkaa haittaamaan jo vahvasti saamelaiskulttuuria itseään. Saamelaisten käsityöläisten myynnit ovat romahtaneet, koska asiakkaat eivät uskalla ostaa saamelaista käsityötä ja esimerkiksi itse matkailupalveluiden tuottajana saan jatkuvasti vastata kysymyksiin sorretusta kansasta joiden maat on varastettu, vaikka itse haluaisin kertoa asioista jotka ovat parantaneet alkuperäiskansan asemaa kuluneiden vuosikymmenten aikana.

Jokainen meistä saamelaisista ei voi maksaa ruokaostoksiaan, lasten hoitomaksuja tai sähkölaskuaan julkishallinnon maksamasta kuukausipalkasta. Meidän täytyy saada myytyä käsitöitämme tai palveltua asiakkaita ansaitaksemme palkkamme. Eikä kyse ole välttämättä ainoastaan yrittäjän omasta perheestä, vaan myös yrityksen työntekijöiden perheistä.

Kuluttajien ei Paadarin mukaan tarvitse pelätä syyllistyvänsä kulttuuriseen omimiseen ostaessaan saamelaisten valmistamia käsitöitä.

– Kuluttajat, jotka ostavat saamelaisten valmistamia käsitöitä omaan käyttöönsä, ovat turvallisia vesillä.

– Eivätkä pelkästään sitä, mutta myös tukemassa saamelaisia käsityöntekijöitä ja alaa kokonaisuudessaan ja voivat olla tyytyväisiä siitä! hän jatkaa. -Suomen Kuvalehti

Yksinkertaistettuna, valkoinen ei saa käyttää rastoja, mutta musta saa suoristaa hiukset, koska kyseessä on valtasuhde. Koen tämän osittain hämmentävänä. Onko ok, että valtasuhdetta pitäviä syrjitään, onko syrjintä missään muodossa ok? Olenko rasistinen ja myös tyhmä?

Onko kulttuurisesta omimisesta syntynyt tietyn sävyn saanut keskustelu juurikin etuoikeutetun hyvinvointiyhteiskunnan tuotos? Kuten tämän keskustelun seurauksena saamelaisten käsityöihmisten hidas markkinallinen kuolema.

Mistä alkaa puhdas pöytä ja missä loppuu isiemme synnit?

Bongasin Instassa tänään Ivalon mainoksen, jossa moninaisuus on otettu ihanasti huomioon ja mainoksessa on vaikka jalkaproteesi malli, rinnat poistettu malli, ei laiha ja eri kulttuureja, mutta ei yhtäkään iäkkäämpää mallia. Yritetään olla tasa-arvoisia ja moninaisia, mutta ollaan huomaamatta ja tahattomasti ikäsyrjiviä, koska iäkkäät ihmiset meidän kulttuurissa ovat enemmän näkymättömiä ja nuoruuden ihannointi on markkinamaailman ydin. Ikäsyrjintä on taas juuri tällaista näkymätöntä ei huudeltua syrjintää, mutta räikeää, koska tietyn ikäiset puuttuvat kokonaan. On ok markkinoida ja kohdentaa nuorille, mutta jos julistetaan moninaisuutta niin…

Tai tapahtumat joissa olen ollut, mutta näytetään vain nuorten kuvia tapahtumasta, kuin en olisi ollut paikalla, on hiljaista ikäsyrjintää.

Tämä onkin toinen tasa-arvon tarina, josta en lakkaa omakohtaisista syistä keskustelemasta ja jonka tunnen omassa sydämessä ja sisuksissa silloin, kun syrjintää tapahtuu. Joten en voi tietää kaikkea tai ymmärtää, mitä kulttuurisesta omimisesta seuraa tai miltä se tuntuu kun se osuu kohdalle, sen voi tuntea vain tietyn kulttuurin edustaja ja siksi meidän on hyvä oppia juuri heiltä.

”-Sinun totuutesi kasvaa, kun tiedät, kuinka kuulla muiden totuutta.

”-Meidän on opittava elämään yhdessä veljinä tai hukkumaan yhdessä tyhmiksi.” -Martin Luther King

Mietin jopa onko kulttuurista omimista lainata Martin Luther Kingiä tähän vaikka Martinin suurin toive oli nähdä meidät kaikki tasa-arvoisina ”veljinä.” Onko valkoisella oikeus lainata mustan viisauksia?

Kulttuurinen omiminen ei ole helppo rasti ymmärtää.

Kulttuurinen omiminen tai kulttuurinen appropriaatio on sosiaalisen oikeudenmukaisuusteorian käsitteistöä ja tarkoittaa epäeettistä toimintaa, jossa etuoikeutetun ryhmän jäsen ottaa käyttöönsä vähemmän etuoikeutetun identiteettiryhmän piirteitä tai kulttuurituotteita. Kulttuurinen omiminen kohdistuu alempitasoiseksi tulkittuun etniseen ryhmään tai johonkin muuhun marginaaliryhmään, kuten vammaisiin tai seksuaaliseen vähemmistöön. Teon paheksuttavuuden katsotaan olevan sitä suurempi, mitä alisteisempaan ryhmään teko kohdistuu, kun lainattua kulttuuria ei arvosteta, tai kun kulttuurilainaa hyödynnetään kaupallisesti.

Kulttuurisen omimisen käsite syntyi 1980-luvulla postkoloniaalisen teorian piirissä, missä länsimaisen kulttuurin katsottiin riistävän ei-läntisen kulttuurin piirteitä ottamalla niitä omaan käyttöönsä irrallaan niiden kulttuurisista yhteyksistä.The Guardian -lehden artikkelissa Jessica Metcalfe havainnollisti eroa hyväksymänsä oikeutetun appropriaation ja misappropriaatioksi kutsumansa vääränä pitämänsä käytön välillä: on hyväksyttyä ja ihailtavaa lainata, jakaa ja inspiroitua vieraan kulttuurin tuotteista.

Sen sijaan hän pitää vääränä ottaa ilman lupaa käyttöön varsinkin vähemmistökulttuurin artefakteja. Ratkaisevia ovat ryhmien valtasuhteet: etuoikeutetut eivät saa hyödyntää alistettujen kulttuuria, koska tämä hänen mukaansa jyrkentää valtasuhteiden epätasapainoa. Esimerkiksi intiaanien sulkapäähineiden käyttö on näkemyksen mukaan aina epäeettistä, ellei ole Amerikan alkuperäisväestön tunnustettu johtaja.

Käsitteen arvostelijat ovat vastanneet, että kulttuurivaikutteiden lainaaminen on normaalia kulttuurinvaihtoa. On myös väitetty, että kulttuurisen riiston arvostelu oli historiaan taaksepäin katsomista jo syntyaikanaan 1980-luvulla. Lisäksi käsitteen käyttö oli aiheettomasti laajentunut siirtomaajärjestelmän arvostelusta kaikenlaisten identiteettiryhmien välisiin suhteisiin. -Wikipedia

Missä menee kultainen keskitie vai voiko sellaista olla, kun on kyse kulttuurisesta omimisesta?

Itseruskettavien osto ei toki tue suoranaisesti mustien työtä tai markkinoita, Joten onko kuitenkin kulttuurista omimista?

Eikö saa tavoitella omaa kauneusihannetta eli päivetystä, joka syntyisi itselle muuten auringossa, mutta haluaa välttää melanooman ja käyttää tähän itseruskettavaa?

Kaipaisin kommenttikenttään rauhanomaisia kommentteja, ei vihapuhetta vaan silmiä avaavaa keskustelua, jotta oma ymmärrys kasvaisi. Tai jos tätä kuumaa perunaa uskaltaa edes kommentoida, koska tässä on aina vaara tulla väärinymmärretyksi, mutta miten voi muuten oppia, jos ei harjoita keskustelua?

Mikä on väärinkäyttöä? Missä menee raja?

Rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa kaikille ja jos olen argumentoinut tyhmästä tai syrjivästi tietämättömyyttäni, niin vastustan kaikenlaista syrjintää ja rasismia ja itselle ihmiset ovat ihmisiä sukupuoleen, seksuaaliseen identiteettiin, ihonväriin, vammaan, ikään jne. katsomatta. <3

*Ivalo vastasi Instagram directilla, että eilen heillä oli eri ikäisiä edustettuina Instagram storeissa, mikä on mahtavaa! Totesivat myös, että feedkuvaan olisi pitänyt myös ymmärtää laittaa ja ovat jatkossa huolellisempia. Kiitos Ivalolle tästä. <3