Rakkaan lapsuudenystävän kanssa ollaan kuvattu vuodenaikakuvia vuodesta 2020. Ensimmäinen kuva syntyi vahingossa ja siitä se sitten lähti. Tovi mietittiin, että nyt kun asun Helsingissä, että voiko vuodenaikakuvaamista jatkaa, koska ollaan aina kuvattu samassa paikassa eli ns. ”meidän” paikassa kuvat monen vuoden ja vuodenajan ajan.

Mutta tietenkään perinnettä ei voi katkaista vaikka paikka vaihtuu. Tärkeintä on ensimmäisenä ystävä ja sitten vuodenajat, muulla ei väliä. On se muutenkin hauskaa nähdä miten näiden kuvien myötä ikääntyy ja miten se näkyy kuvissa. Eli toive on toteuttaa kuvia hamaan tappiin asti. Sitäpaitsi meillä on aina hirmuisen hauskaa kuvia ottaessa, sillä milloin on kännykkä tippunut lumikasaan ja kuvannut lunta tai kuten tänään, kännykkä tippui maahan ja kuvasi pikkukiviä.

Kaunis sää antoi parastaan.

Mitä tekee yli viiskymppiset lapsuudenystävät. Käy tietty apteekissa ja nuorella farmaseutilla oli naurussa pitelemistä, kun sekoiltiin mitä troppeja tarvitaan. Sushilla, jonne unohdin aurinkolasit, koska pöytä oli niin tumma. Etsittiin Pätkis-jädepuikkoa, koska se on ystävän mukaan niin hyvää, ei löytynyt mistään.

Otin valkosuklaa Snickersin ja ystävä Soleron, mutta hei mikä on teidän mielestä paras jäde?