Avainsana: 40plus

Miksi irtisanouduin Indiedays blogiportaalista?

Ehkä jokunen silmä on huomannut tai sitten ei, ettei blogissani ole enää Indiedays bannereita. Lyhyesti ajattelin infota, miksi lähdin Indiedays blogiportaalista pois. 

Minähän itse alunperin Indiedaysiin hainkin ja olin riemuissani, että pääsin mukaan joukkoon. Se oli yksi steppi blogihommissa eteenpäin ja koin arvostuksen tunnetta, että huolittiin. 


Kiitos Indiedaysille siitä, että nostivat postauksiani eri osioiden etusivuille,
taisi tämä olla koko Indiedaysin etusivulla myöskin, joka on aika ”hot”, juttu, koska yleensä etusivuilla näkee vain Indiedaysin omien blogien postaukset.
Toki nostoista tulee mainoksien kautta, myös hyötyä portaalille ja minulle kävijöitä, joten molempia hyödyttävä asia.

Aika pian huomasin omalla subjektiivisella näkemykselläni, että aloin tuntemaan itseni portaalissa auttamattoman vanhaksi. Ei kiva tunne laisinkaan, koska 95-vuotiaan mummini mielestä olen vallan puberteetti-ikäinen vielä. 

Luonnollisesti tiedän, että tuo iän tuoma alemmuudentunne, oli täysin oman pääni kehittämää tuotosta. On aika tyhmää tuntea tuollaisia ajatuksia, tässä iässä tulisi vain olla mitä on ja ainakin anteeksi pyytelemättä.

Tunne kuitenkin kasvoi niin suureksi ja koin enemmän negatiivisia tunteita,  kuin Indiedays portaalin kautta saamisen kannalta positiivisia, joten irtisanoin blogini. 

Indiedays portaalihan avoimesti mainostaa itseään yrityksille alle ja hieman päälle 30-vuotiaille suunnattuna, joten Indiedaysin puolelta ikäasia on läpinäkyvää, eikä piilotettua ikärasismia.


Välillä on itsekin vaikea ymmärtää, minkä ikäinen sitä on,
koska sisällä asuu monella tapaa
se sama ihminen, kuin nuorempanakin.



Blogini lukemat ovat kuitenkin aika kivat, näin aikuisbloggaajaksi, joten kysyin kuitenkin, miksi minua juuri koskaan ei valita mihinkään kamppiksiin mukaan Indiedaysin kautta. Ikäsyrjintäähän ei voi suorittaa, joten sain vastaukseksi, että kamppiksiin valitaan suurikuvalliset ja laadukkailla kuvilla varustetut blogit. 

Ok, arvostan palautetta, kuvissa on parannettavaa ja  paljon. Kuvaan kaiken kännykkäkameralla, koska se on minulle luontaista, enkä näe itseni kantavan mukanani kameraa, jossa on joku iso tursake edessä. Olen helppojen linjojen nainen. Enkä halua edes olla täydellinen, roso on suuri osa minua. 

Indiedaysin palautetta arvostan, koska se on totta, mutta totta on myös se valitettava seikka, etten ole ikäni puolesta Indiedays portaalissa mainostajien kohderyhmää. Toisaalta palaute on ristiriidassa ja ehkä hieman jopa vähättelevää kaikkia niitä muita yrityksiä kohtaan, jotka todella mielellään ovat tehneet yhteistyötä minun kanssa ja kuvianikin on ostettu vastikään kaksin kappalein, ei kai kukaan laaduttomia kuvia ostaisi?

Mielestäni Indiedays voisi ajatella ”out of the box” ja vahvistaa portaalia aikuisosiolla, mutta uskon myös, että he markkinoinnin ammattilaisina tietävät asiansa paremmin ja on vain fiksua suunnata markkinat tietylle ikähaitarille, joten asiaa on turha ”itkeä” taholtani. 

Tapahtuipa tuossa eräällä blogimatkalla, kun keskustelimme isommalla porukalla, oli toimittajia ja bloggaajia mukana, onko blogin lukijamäärä aina se ainoa oikea vaihtoehto, vai onko kohderyhmä eli kohdistettu kampanja vielä tärkeämpää? Tästä aiheesta olisi mukava saada tilastotiedettä, eli kuinka moni kuluttaja ostaa tuotteen verrannollisesti, jos bloggaajalla on 100 000 lukijaa tai 10 000 ja jos kohderyhmä on kuitenkin väärä bloggaajalla, jolla on 100 000 seuraajaa? 

Indiedays kohteli minua hyvin, kaikki olivat aina ystävällisiä ja sain vastauksia ja pääsin mukaan muutamaan kamppikseenkin, koska asiakas oli toivonut juuri minun blogia. 

Joten nolo ikäkipuilu olo ei ole Indiedaysin vika lainkaan, vaan minun, että heiluin niinkin pitkään paljon nuoremmille suunnatussa portaalissa. Lisäksi tuntuu hyvältä, ettei blogissa enää syki ja heilu mainoksia, joita en ole blogiin itse valinnut. 

Olen kuitenkin kiitollinen ajasta Indiedaysissä, opin taas paljon uutta. Lisäksi olin miltei päivittäin Indiedaysin sivulla kuumimmissa ja erityisesti, kun puhutuimmat osio vielä oli, niin joka päivä puhutuimmissa. Aika hieno saavutus noin 600 blogin joukossa. Nostivat he usein postaukseni heidän etusivulle useaksi päiväksi. Joten sain myös heiltä näkyvyyttä ja ihan varmasti uusia lukijoita ja toki myös näiden asioiden kautta, myös omanarvontuntoa, vaikka se ei lopulta riittänyt, ei Indiedaysille, eikä minulle. 


Ehkä pieni hiekanjyvänen hiertää kengässä, myönnettäköön, että miksi blogini ei riittänyt, vaikka postaukseni heiluivat päivittäin ”kuumimmissa” 600 blogin joukosta. Olinko jo ikäni puolesta muuttunut kaikesta huolimatta näkymättömäksi?

Siksi valintani on 40+ blogiportaali, koska siellä minun ei tarvitse ajatella näitä tunteita, vaan olen täydellinen näin. Lisäksi yhteistyökamppikset ovat taatusti oikeaan kohderyhmään suunnattuja. Onpa meillä niin viisas vetäjäkin, ettei lähde edes kamppiksiin, jotka eivät istu meidän profiiliin. Tehdään tyylillä ja omaa ikää kunnioittaen. Jokainen ikä on hyvä ja jokaisella bloggaajalla ja portaalilla oma paikkansa, minun paikkani on 40+ blogit. Meidän aikuisten on pidettävä yhtä ja nuorten on pidettävä yhtä, niin se vaan on. 


Luokittelu on hölmöä se,
että meillä ihmisillä on tarve laittaa ihmisiä eri lokeroihin ja ikäryhmiin.
Mutta valitettavasti se tuo kuitenkin 

elämään selkeyttä.



Sen verran niille oman ikäisille, jotka olette Indiedaysissä. Tämä oli täydellisen subjektiivinen näkemys ja omakohtainen. Te voitte saada aivan jotain muuta arvokasta, vaikka kuuluttekin Indiedaysiin. Teillä voi olla vaikka ruokablogi, joka pääsee ihan eri arvoonsa Indiedaysin ruoka-osiossa. Lisäksi teidän kuvat voivat olla suuria ja laadukkaita, joten istutte Indiedaysiin paremmin siksikin. 🙂

Nyt on hyvä olo ja jostain kummasta blogin lukematkaan eivät ole laskeneet, vaan nousseet lähdön jälkeen. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Ihanaa perjantaita ja hei, miten sinä koet hyvät ja laadukkaat kuvat. Teksti edellä vai kuvat vai kokonaisuus? Oletko kokenut ikärasismia, vaikka se ei nyt aiheena tähän Indiedaysiin liity, mutta pulpahti nyt mieleen sekin tässä näiden omien tuntemusten kautta ja jos olet, niin millä tavoin?