Avainsana: 90-l

Kasari-ja ysärihaaste!

Kasari-ja ysärihaaste!

Facebookissa on pyörinyt olisiko lapsuuskuvahaaste vai kasari-ja ysärihaaste, ihan en ota tolkkua mikä, niin monia variaatiota olen haasteesta nähnyt. Kuvassa mummin ja vaarin kesäpaikalla Sipoossa, joka oli mielestäni aikamoinen kidutusleiri, mutta kuvasta päätellen olihan sitä kivaa. Meidän koira Pontus edessä on ilmetty Samu tai päinvastoin.

Haaste pläjähti kuitenkin kuin kreivin aikaan, sillä muiden nuoruustyylien, sinisten kajalien, olkatoppausten ja permisten ihasteleminen on ollut sellaista iloista katsottavaa.

Jaoin omia kuvia Facebookin puolella myöskin ja osahan näistä on nähty ajat sitten täällä blogin puolellakin. Nyt iskin muutaman karmeamman otoksen vielä mukaan, sillä nyt jos koskaan. Tietenkin ne karmeimmat kuvat olivat myös ne tykätyimmät Facebookin puolella, hehe.

Fiilis on, että nyt myös kaivataan sitä aitoutta ja aitoa sisältöä, mitä totuutta piilottelemaan. Nuoruuteen on mahtunut monenmoista, enkä kaipaa aikaa takaisin, eikä moista menoa enää jaksaisikaan.

Ainoa tunne, mikä olisi joskus kiva hetkellisesti tuntea, on täydellinen huolettomuuden tunne, se tunne haihtui, kun tuli toivottuja vastuita eli perhe. Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin, haluaisin, että olisi perhe ja huolettomuuden tunne yhdessä. Perhettä en meinaan mihinkään vaihtaisi.

Mutta on saanut matkustaa, olla ja mennä ja bilettää sielunsa kyllyydestä.

Tässäpä lukion ekalla, vielä kun oli ns. hyvät hiukset. Tästä se taso sitten huononi ja tuli jossain kohden ysäri villityksessä permistä ja etutöyhtötötsää, mutta onneksi aika vähäksi aikaa. Huomasin, ettei jättipehkotyyli sopinut meikäläiselle.

Ne maratonpuhelut, kun vanhemmat joutuivat huutelemaan, ”lopeta se puhelu, jos joku soittaa.” Huh ja helmet ja kultainen medaljonki samaan aikaan ja vielä rannekoru, tänä päivänä ei meikäläisellä noin paljon koruja nähdä kerralla.

Euroopan road trip, asuttiin kumipatjoilla takakontissa, käytiin pesulla meressä, en ehkä enää haluaisi noin boheemia reissuelämää testailla, toisaalta olisi mukavaa palata hieman juurilleen ja arkisempaan elämään, lähemmäksi luontoa. Telttailla, haistella luontoa, ottaa hieman multaa kynsien alle.

Kukkamekko ja kukkamekot jäivät vuosiksi unholaan ja nyt vasta viimeisen vuoden aikana niihin palattu. Valkoiset korkkarit hehe ja laastarit.

Etu-Töölön lukio ja oma rakas vaari, jonka kanssa kävimme lakin saatuani yhdellä tuopilla, se oli hieno hetki se, sellainen aikuisuusriitti, olin niin ylpeänä. Se tunne, tässä sitä ollaan vaarin kanssa muina naisina, suorastaan aikuisina ravintolassa bissellä. Meikäläistä muuten haastateltiin radioonkin samalla ”miltä nyt tuntuu.” Jännältä tuntui, sillä elämä oli edessä.

Näinhän ne yo-juhlat sitten Hietsun biitsillä päättyi. Tarkkasilmäisimmät kenties huomaa, että missä on kenkä? Tuolloin koko pääkaupunkiseudun ylioppilaat kerääntyi Hietsun biitsille lakkiaisiaan viettämään, jahka pakolliset kemut oli kotona suoritettu. Olin ihan hämmästynyt, ettei nykyään nuoret mene enää Hietsuun, miksi ei, milloin tämä perinne muuttui?

Ah tässä asuin ihan lempparipaikassa Viiskulmassa ja olimme lähdössä ystävän mökille. Aurinkolasit ovat kyllä koomiset, mutta armottoman kätevät, pakko myöntää!

Matkalla jonnekin eli ystävän mökille Vaasaan.

Tässä kuvassa on jotain yritystä, jonkun sortin juhannusneito kyseessä yhden heinän kera.

Hyvän ystävän kanssa, jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu, haukattu hieman asfalttia. En tunnusta mitään, että alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan.

Tuolloin valokuvat saattoi teettää postikortteina. Tämän kortin lähetin mummille kesämökille ennen ystävän ja meikäläisen Italian reissua tekstillä: ”toivottavasti tullaan ehjinä takaisin.”

Mummi ymmärsi ja ymmärtää tänä päivänä huumoria vaikka huoli taisi olla kova, mutta mitä me nuoret siitä ymmärsimme.

Tänä päivänäkään en ymmärrä pyöräilysortseja ja vielä vyön kera! Asukokonaisuuteen kuului myös korkkarit ja blazer.

Tämä kuva onkin 2000-luvulta Latviasta Jurmalasta ja meillä oli kotona Halloween-pirskeet.

Ja viimeisessä kuvassa rakkaan ystäväni kanssa, jonka kanssa ollaan oltu ystäviä 4-vuotiaasta asti ja kuvassa ollaan Italiassa ysäriaikoihin. Mikki-fani jo tuolloin ja collage tuli ostettua Venetsian Disney Storesta.

Näitä kuvia kun katsoo, eipä olisi voinut kuvitella, että koittaa aika, että ihmiset ovat neljän seinän sisällä, eivät matkusta, välttävät ystäviä. Siksi näiden kuvien katselu toi hurjasti iloa ihan itselle ainakin ja toivoisin, koska täällä ainakin kiinnostaa, että mahdollisimman moni bloggaaja tarttuisi meidän kaikkien iloksi tähän haasteeseen.

Mitä kaipaat nuoruudesta vai kaipaatko mitään, onko jokin muotijuttu, johon et ikinä pukeutuisi tai toivoisit sen paluuta? En olisi ikinä uskonut, että täällä sitä istutaan hiusdonitsi päässä, sus siunakkoon, niistä kun päästiin, ajattelin ei enää ikinä, mikä kaamea kangastollo hiuksissa ja ei kun taas mennään. Muoti kiertää kehää ja niin kait elämäkin.

Otetaanhan päivä kerrallaan. <3 Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3