Avainsana: aamyö

Sairaita painajaisia ja Onni kissan velmuiluja

Täällä ollut pienoisia ongelmia tuon unimaailman kanssa. Meidän sokeritautinen Onni kissa haahuilee ponnekkaasti kotiin aina aamuyön pikkutunteina, suden hetkenä. Raapien vaativasti makuuhuoneemme ikkunaa joka ikinen aamuyö noin kello neljän aikaan. Onnille ei pelkkä sisäänpääsy riitä, vaan pitää saada märkäruokaa, pyh ja pah kuivamuonalle.


Onnin nautittua aamupalan, joudumme puntaroimaan olisiko insuliinin annon aika, sillä poika saattaa aamulla herättyämme olla jo omilla retkillään ja aamuinen insuliini voi jäädä väliin. Niin turhahan se on kuvitella mennä nukkumaan ennen, kuin kaikki rituaalit on tehty, koska Onnihan raapii sitten kovaan ääneen makuuhuoneemma ovea halutessaan ulos. Vain Samun isohko vartalo voi meidät tuolta raavinnalta pelastaa, jos Samppa sattuu nukkumaan makuuhuoneen oven edessä.




Enpä arvannutkaan pikkulapsiajan jäädessä taakse ja vuosia herättyä aamuviideltä, että meillä alkaakin uusi kissavanhusaika ja olemme täällä yhtä lailla unihiekat silmissä ja ihan töttöröö joka ikinen aamu.




Jos joskus satun nukahtamaan aamuisten Onnikissa rituaalien jälkeen, en tiedä onko ajankohdallisesti tuo suden hetki omiaan tuomaan pahimmat möröt unien keskelle. Joka ikinen aamu Onni show:n jälkeen olen nähnyt painajaisia ja tänä aamuyönä niin hirveitä, että vieläkin tutisuttaa ja voin kuulla korvissani käärmeiden sihinän ja uumenissa kuristajakäärmeen tiukan otteen.

Tämän aamun suden hetkenä kotimme oli käärmeitä pullollaan ja käärmeet olivat luonnollisesti viidakon myrkyllisimpiä petoja, eikä mitään lässyjä suomikäärmeitä. Myrkylliset käärmeet toki olivat myös kuristajakäärmeitä, sillä meidän kisu Osku poika pomppi käärmeiden keskellä käärmeiden yrittäessä kuristaa Oskua hengiltä.

Huusin unessa Oskua, mutta kurkusta ei tullut ääntä. Lopulta kitenkin jollain ilveellä Osku pomppi tyytyväisenä ja hengissä jo kodin toisessa päässä ja käärmeetkin liukenivat piiloon minne lie kirjahyllyjen uumeniin.






Seuraavassa hetkessä koitti kuitenkin unessa jotain vielä pahempaa. Mieheni istuessa lasten kanssa sohvalla, valtaisa sininen käärme hyökkäsi hampaat ojossa kohti tyttäreni naamaa. Mieheni sai kuitenkin kopattua käärmeen keskivartalosta kiinni, käärmeen luikerrellessa S-kirjaimena yhä kohti kauhistunutta tytärtäni. Huusin miehelleni, että ”ota niskaote, minä tuon sakset”.

Mies sai otettua niskaotteen käärmeen sähistessä ja minä hain hätääntyneenä keittiöstä Fiskarsin Muumipappa sakset, joilla mieheni leikkasi sinisen käärmeen pään poikki. Pään poikkaisua en hennonnut kuitenkaan katsoa, vaan käänsin selän kauhealle tilanteelle. Sen pituinen se tai eipä ollutkaan. Valitin meinaan käärmeistä taloyhtiölle, tässä kohden ihmettelen kovasti mille taloyhtiölle, sillä asumme omakotitalossa. No mutta taloyhtiön rouva tuumi, pöh, ”opetelkaa nyt hyvät ihmiset elämään käärmeiden kanssa rinta rinnan”. Että sellainen uni se.

Joten Onni kissan aamuiset herätykset ovat kyllä aika himputin pahoja ja aiheuttavat jopa mielenterveydellisiä ongelmia.

Parempaa päivää kaikille, toivottaa kaikkea muuta, kuin käärmekuiskaaja ja eläköön Fiskarsin Muumisakset, ne taipuu moneksi.



Miten teillä siellä, kummallisia aamuyön heräämisiä, painajaisia, riesaa eläimistä, miten käärmeiden kanssa sujuu elo?