Avainsana: ahdasta

Kotimme noloin kipupiste!

Kotimme noloin kipupiste!

Optimismia ja energiaa Katja teki niin hauskan postauksen kotinsa kipupisteestä, että hetsilleen lamppu välähti  mielessä, että josko rohkenisin minäkin. Myönnän meinaan, että tämän kotimme pullonkaula on sekä ruma, että maailman epäkäytännöllisin tila. Perheen kaikki kengät eivät tuulikaappiin mahdu, saatikka silloin kun kodissa asui vielä neljä lasta. Takit vievät happitilaa ja tuntuvat, että leijuvat suorastaan naamalle kun tulet kotiin. Etenkin kun ukkeli on 192cm pitkä ja takit ovat aika kookkaita. Tähän väliin on pakko keventää 165cm anoppini lause, että ”en jaksa enää matkustaa, kun täytyy pakata tuon jätti-ihmisen (eli mieheni isän) vaatteita”. 😉 Ymmärrän anopin yskän, kyllähän jättiläisen vaatteet vievät paljon enemmän tilaa ihan missä vaan, mutta silti on kiva, että mieheni on pitkulainen ja minä taasen pätkä.

Taas karkaa mopo käsistä muuhun kuin tuulikaappiin. Kun tulen kaupasta kotiin ja harteilla on Ikeakassitolkulla tuhansittain maitoa, kissanhiekkaa, tuoremehuja, tölkkejä, kilon juustoja ja kassi on olalla ja iso Kultainennoutaja rynnii tervehtimään ja yritän saada kuraisia kenkiä pois jalasta, sanonko suoraan, että se on pepusta!

Kun lastemme kavereiden vanhemmat noutavat lapsiaan meiltä kylästä ja seistä töröttävät tuulikaapissa ja siinä sitten joristaan kuulumiset, vieraat ahtaasti ja minä leveästi tuossa eteisessä.

Välillä mietimme räjäyttäisimmekö vieressä olevan tyttären huoneen ja taikoisimme kodin kipupisteemme kertalaakista kodin tervetuloapisteeksi. Pari ylimääräistä huonetta löytyy tyttärelle kyllä, ukkelin golfkatseluhuone ja iso kirjastohuone, jossa poikamme asui isompana. Mutta näin suomalaisittain talon arvo on kaiketi huoneissa ei käytännöllisyydessä ja vielä täällä asiaa puntaroidaan urakalla. Remppaakaan ei oikein jaksaisi, sitä on tehty ihan riittävästi ja muuttoja myös, mutta aina kun tulen sisään sen Ikeakassin kanssa ja koira hyppii päälle, olen valmis hakemaan moukarin siltä istumalta, hah ja siis moukaroimaan seinän pois, en koiraa. 😉

Myönnän myös sen, että tuulikaappiahan ei ole juurikaan missään kuvissa näkynyt, no koska se on meidän talon häpeäpilkku. Lähteekö kukaan muu tähän Optimismia ja energiaa Katjan hauskaan postausketjuun mukaan tai haluatko avautua nykyisen tai vanhankin kotisi kurjimmasta nurkasta. 

Aurinkoista lauantaita ja pidetään lippu korkealla, koti on kuitenkin maailman paras paikka. <3