Avainsana: alemmuudentunto

Oletatko tietäväsi muiden ajatukset omien tunteiden kautta?

Oletatko tietäväsi muiden ajatukset omien tunteiden kautta?

Olen kova päättelemään muista ihmisistä mitä he ajattelevat minusta tai vaikkapa pyynnöistäni ym. Erityisesti silloin kun ajattelen asiaa negatiivisen kautta eli jos joku ei vaikka vastaa lainkaan, niin mitä olen tehnyt väärin, mikä on minussa vikana? 

Jos joku ei vastaa vaikkapa blogiyhteistyökyselyyn, alennan heti blogini alennuskoriin ja mietin etten kelpaa, onko blogini liian rouhea, värikäs, maanläheinen, avoin, mitä, mitä, mitä?


Voisin myös olla onnellinen niistä jutuista mitä on, eikä surullinen niistä mitä ei ole.
Klisee, mutta totta. 



Harvemmin tulee mietittyä, että ehkä toisella on vaikka turkasenmoinen kiirus vaan. Toki jos tunnen ihmisen, niin silloin en enää pähki ja pyörittele vaan ajattelen aina positiivisen kautta nimenomaan ettei toinen vaan ehdi tai on inhimillisistä syistä unohtanut. Ihmiset jotka tunnen, heidän kanssaan ei tule tätä epävarmuusmomenttia. 

Mutta kun on vieraasta ihmisestä kyse, ensiolettamus jos kaikki eivät mene kuin elokuvissa, että mikä minussa on vikana? Jälleen kerran hirmurasittavaa pähkäilyä.

Erään blogiin liittyvän vaatehommelin tiimoilta ja asian odottelun piinatessa, kehitin mietteen, että no tietenkään en kelpaa, koska olen pallero. Näinhän se tietenkin menee. Tai joskus olen jopa ajatellut niinkin monimutkaisesti, jos minulle halutaan tarjota herkkuja blogiin, niin taas tuo sama, no niin koska olen pallero. 

Ihan hirveää itserääkkiä tälläinen pyörittely, sillä enhän  minä koskaan voi tietää, mitä joku täysin vieras ihminen miettii ja kaikki eivät vaan voi tykätä minusta, eikä blogistani, sekin pitäisi aikuisen ihmisen jo kestää. 🙂


Kuka parhaitan itsensä synkistää, kuin minä itse.



Miehen kanssa aina lenkillä joristaan ja voi kuinka väsymykseen asti ukkelikin on saanut kuulla näitä pyörittelyjä. Miten häntä voi kiinnostaa esimerkiksi pähkäilyni, miksi eräs selektiivinen kosmetiikkamerkki ei vastaa minulle lainkaan. Kerroin miehelle, että tunnen itseni nollaksi ja etten ole riittävän hieno.

Mitä mies sitten vastasi. Kertoi, että omassa työssään saa paljon erilaisia ehdotuksia, yhteistyöehdotuksia ja vaikka mitä ja ei yksinkertaisesti aina ehdi vastaamaan niihin kaikkiin. Mutta joskus on tilanne, että hän on koneensa äärellä ja ei olekaan niin kiirus töissä ja samainen sitkeä kaveri ottaakin taasen yhteyttä. 

Mies arvostaa peräänantamattomuutta ja aina se ettei joku vastaa, niin se ei tarkoita yhtikäs mitään. Kuulemma sitkeys ja se, että miehellä on aikaa syventyä no vaikka vaihtamaan yrityksen puhelinoperaattoria, (tämä nyt oma antama esimerkki), voi vaatia toiselta montakin yhteydenottoa. 

Se ei myöskään tarkoita heti alkuunsa, että minä olen nolla, huono, rouhea, herkkuja syövä palleroinen vaan se voi oikesti tarkoittaa ihan mitä tahansa muuta. Lisäksi on huono juttu jyvittää asioita oman navan ympärillä ja miettiä muiden ihmisten käyttäytymisen perusteella omasta itsestä pahinta. Epäreilua muille ja epäreilua itselle.

Joten siksi postasin tämänkin ulos, koska ulos kirjoittaminen on terapeuttista ja josko lopettaisin tämänkin turhanpäiväisen ja kuluttavan ajattelumallin hiljakseen. Postauksen yritin vielä kerrankin pitää hieman lyhyempänä, mutta voi mahoton miten paljon esimerkkejä tähänkin olisi voinut änkeä, itsensä alentamisesta olettamalla muista jotain ihan höpöä. (Oliks tää edes lyhyt, hih:)


Tässä kuva juuri äsken otettuna.
Hirveä sarvifinnikin on otsassa,
Mutta yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen,
ihan sen pahimmankin version.



Mutta vaikka tällä kertaa tuli paljon blogipyörittelyä, teemat rinnastettavissa täysin muuhunkin elämään. Aina työpaikoillakin jos pomo kutsui huoneensa, ajattelin aina pahinta, nyt olen tehnyt jotain väärin. Sama koskee ohi meneviä poliisiautoja, jeiks nyt tulee varmasti sakot, olen ajanut rikkoen liikennesääntöjä aivan varmasti. Jos poliisiauto ajaa perässä, niin sehän on ihan hui kauhistus. 

Mutta hei kommenttikenttä on vapaa, joten siellä voidaan jorista lisää. Päätteletkö sinä muiden ihmisten eleistä, ilmeistä, sanojen painoista, vastaamattomuudesta asioita, etenkin vieraampien ihmisten? Vaivaako sinua sama itsensä alentamisen tauti. 

Virkistävää lauantaita kaikille. <3


*Essie kynsilakka saatu blogiin