Minkä sammakon lipsautin puolustusministerille ja luomiväriarvonnan voittaja!
*Arvontapalkinto saatu
Lauantaina oli juhlat ja näissä kuvissa juhliin lähdössä. Instaan paukautin yllä olevan kuvan vaikka kuvaushetken totuus oli Samppa häsäämässä jaloissa oikein urakalla. Täytyyhän sitä juhliinlähtö kiepautukset ja härdellit toisen heittää. Jotain on selkeästi tapahtumassa ja toinen on huomiota vailla.
Hih tiesin kyllä, että puolustusministeri tulee istumaan meidän pöydässä ja sanoin miehelleni, että katsokin, että istut sitten ministerin vieressä, enkä vahingossakaan vaan minä. Juu ei siis yli puoluerajojen mitään ministeriä vastaan, mutta kun se jännitys. Kyllä te tiedätte virkavallan pelko, se olettama, että ministerisherra on monitahoisesti älykkäämpi, tietäväisempi (faktasti onkin) ja mitäs jos ei ole huumoriveikko vaan totinen torvensoittaja.
Niin siinä kuitenkin kävi, että astelin sellaisessa tilanteessa pöytään, että Kaikkonen herrasmiehenä veti tuolin viereltään ja minä siinä torvelona sitten kysäisin, että ”istunko tähän siis” ja Kaikkonen vastasi herrasmiehenä ”mielellään.”
Tästä menin niin hämilleni, koska olettama oli, että mieheni edustaa siinä Kaikkosen vieressä ja itse saan enemmän hymistellä vieressä, sillä small talk on itselleni kauhistus. Menin sitten suoraan puolustusministerille sopertelemaan, ”että minä kun ajattelin, että istuisit mieheni vieressä”, kääk ja ai kamala!
Noh herrasmies kun oli, niin hyväntahtoisesti naureskeli ja ymmärsi hätäni. Ensin keskustelu mutkittelikin yleisillä ”missä asut” tyylisillä jutusteluilla ja muun seurueen yhtyessä keskusteluun, keskustelu muuttui monella tasolla hyvin mielenkiintoiseksi, niin yhteiskunnallisten asioiden tiimoilta, kuin huumorin viljelyn suhteen.
Taas sai huomata, että ne isommatkin herrat ovat tavallisia ihmisiä ja heistäkin löytyy nöyryyttä, huumoria ja itselle nauramisen taitoa ja ehkäpä hekin jännittävät erilaisia tilanteita, minkälaisia ihmisiä on paikalla, onko mukavia, miten juttu luonnistuu, onko tulossa kuolettavan tylsä tilaisuus jne. Kaikkihan me haluamme tulla hyväksytyksi ja keskustella rennolla fiiliksellä, ilman että tuntuu, että saa vaikka hyökkäyksen osakseen, mikä sekin on varmasti poliitikoille tuttua tai tuntea olonsa ulkopuoliseksi.
Eikä ole olemassa edes mitään ”isoja herroja”, on vain ihmisiä vaikka toki toisten ihmisten kohtaaminen nyt vaan sattuu olemaan pelottavampaa kuin toisten.
Ja kyllä veistelimme myös ”Tanssii tähtien ohjelmasta, tottahan toki” ja Kanki Kaikkonen todellakin osasi nauraa myös itselleen.
Peukut hänelle, nöyrä, rento, huumorintajuinen ja mikä parasta, osaa nauraa itselleen mitä mahtavimmalla tavalla. Ehkäpä henkilövaaleissa saattaisin häntä joskus äänestääkin, teki inhimillisyydellä isosti meihin vaikutuksen. Kaikkosen puhe oli myös loistava, sanottakoon tässä vielä se.
Eli huh helpotus, olipa kivat ja rennot ja sopivalla tavalla arvokkaat juhlat ilman snobbailua. Lämminhenkiset kaiken kaikkiaan ja juhlista jäi todella hyvä mieli. Eli mitä tästä opin, taas sai jännittää ihan turhaan.
Kolmella arvalla onnisti voittajaa ja arvonnan voittaja on: Kukkaiselämää17. lokakuuta 2019 klo 16.04
Kiva arvonta. Helppo valinta:kukkamekko on makuuni. Kolmella mukana. Hieno paletti.
Mukavaa viikonloppua, Tiia. onnea voittajalle ja laitan sinulle pian sähköpostia Satu. <3
Oliko tällä postauksella jokin sanoma. No se on vain se, että jos pääsee pällejä sammakoita suusta, niin aina voi nauraa itselleen. Kun jakaa omat hölmöytensä tumpeloudet muille ja syntyy kollektiivinen nauraminen, niin johan se oma tuskakin siinä samalla helpottaa.
Miten siellä, oletko möläytellyt vastaavia sammakoita ja halunnut vajota maan rakoon? Miksi silloin, kun jännittää, päästää suustaan ne pahimmat palat, kun juuri silloin ei pitäisi. Olihan tuo nyt vallan epäkohteliasta töräyttelyä meikäläiseltä, kun olisi pikemminkin pitänyt into piukeana istua vain toisen viereen, kiittää ja olla vaikka hiljaa.
Iloista tiistaita kaikille ja nauretaan itsellemme, se on lahja. <3
