Ensilumi ja hurjimmat himotukseni kohteet vuodelta 2015 ja miten ne aiheuttivat jopa terveydellisiä ongelmia!
Vuosi 2015 oli suorastaan järisyttävien muutosten aikaa, sillä ruokalistaltani sai väistyä jo lapsuudenajan suurin himotukseni kohteeni suklaa. Suklaahan jätti suorastaan ammottavan aukon ruokaympyrääni ja aukkohan oli aivan välttämätöntä paikata. Silti en ole suoranaisesti aivan varma millä onton kaihoni suklaata kohtaan paikkasin… Olen läpi elämäni elänyt himotuksen aikakausia, jotka tilastollisesti kestävät noin kuuden viikon ajan, jonka jälkeen kyseinen herkku tai ruoka suorastaan yököttää. Valitettavasti yökötys on väliaikaista ja ympyrä sulkeutuu aina ajoittain. Mukavaahan se olisi tuon keskivartaloröllykän kannalta, että vastenmielisyys jotain urakalla ahmimaani kohtaan olisi lopullista ja voisin vain ruksia listoilta eri ruokia pois ja lopulta listalla olisi enää vain välttämätön paha, vaikkapa puuro.
 |
| Kaiket päivät mielessä sushia vain, liekkien iskiessä ilmoille tulta wasabin kautta nenusta vain. |
Ukkeli aina nauraa, voi maar eukkoseni, onkos sinulla taasen tuo ja tuo vaihe päällä. Vaiheita on ollut monia, mutta suklaa toki oli niistä suurin, pitkäaikaisin ja syvin rakkaus, eikä mikään pinnallinen höttövaihe.
Joka tapauksessa, on ollut monen viikon kestävä suolakurkkusinappivaihe, eli kaiken päälle on täytynyt laittaa Myrttisen valkosipulisuolakurkkuja ja truutata lisänä ripaus Turun sinappia. Latviassa asuessa oli HooKoon Blöö vaihe, mikä oli mielestäni merkillistä, sillä ziekura ei ole napannut sitä ennen Suomessa asuessa, eikä sen jälkeen. Oikeastaan vihaan makkaraa.
 |
| Kahvihimossa ei mitään uutta, ei siitä sen enempää ja kyseessä ei myöskään mikään vaihe. Mutta olipa kivaa kuvata kahvikuva, koska oli satanut lunta! |
Juustovaihe nyt saletisti on mitei aina päällä eli homejuustoa hulluna joka paikkaan, tyyliin mikään ei maistu miltään ilman homejuustoa. Vaihe olisi varmasti alati päällä, ellei homejuusto aiheuttaisi aivan järkyttäviä silmäpusseja seuraavana päivänä. Valkosipulivaihekin on ollut, kun mattona mätin valkosipulia kaiken päälle huomatakseni vain, ettei valkosipuli sovi minulle ja sen käyttöä oli vähennettävä minimiin sisäilmaa loukkaavien kaasupäästöjen vuoksi.
Jalopenovaihe olikin sitten pahempi ja aiheutti jopa nolon ongelman. Söin viikkotolkulla jalopenoja joka paikassa, eritoten tehden paistinpannulla paistaen tortillaleipäsiä ja välissä jalopenoa ja cheddaria. Jalopenot lopulta aiheuttivat peräpuksut ja jouduin surukseni lopettamaan niiden syönnin. Kaiholla kaipaan vieläkin jalopenojen vinkeää makua suutuntumana, mutta jälkiseuraamukset olivat toki niin rajut, että tiedän, että liittomme on särkynyt lopullisesti.
Koska kaikkien näiden vaiheiden jälkeen täytyy tila korvata aina uudella vaiheella, niin voin paljastaa, että tällä hetkellä mieleni halajaa miltei joka päivä sushia. Olen ”jäänyt kiinni ukkelillekin” ukkelin keskellä päivää soittaessa, että mitäs touhuan, no sushillahan minä ja taasen ja joka kerta! Ukkeli ihmettelee tapaani laittaa aivan kauhea kasa wasabia soijan sekaan, mikä on vähän niin kuin minun juttuni jalopenojen sijaan juuri nyt. Wasabissa on kovin veikeä maku ja jotenkin rakastan sitä oudon kamalaa tunnetta, kun Wasabin polttavat huurut höyryävät nenustani, siinä tuntuu oikein, että nenäkarvat lepattaa. Toinen harvemmin syöty intohimo on Lidlissä myytävät Viinietikkasipsit, niissäkin on sellainen jännän kirpsakka maku. Makeaa kun tekee mieli, Lidlissä myydään ruskeassa pahvilaatikossa lakuviinikuminameja, joita mies kutsuu Helmeteiksi eli kypäriksi. Myönnän olen syönyt neljä sellaista lootikkoa nyt muutaman päivän aikana, koska ukkeli sellaisia minulle kaupasta toi.
Juuri nyt onkin hieman hermostunut olo, koska kypäriä ei kotona enää ole…
 |
| Onni on ensilumi, jihuu ja pelasti päivän, koska herkut ovat loppu, ei sushia, ei kypäriä, eikä viinietikkasipsejä.. |
Täällä siis höyryy nenästä Wasabia, peräpuksut ovat rauhoittuneet, kiitos jalopenosta kieltäytymisen, matala verenpaine on mukavasti kohonnut normaaliarvoihin kiitos lakukypärien ja viinietikkasipsien tuoman suolan muodossa.
Keski-ikäisellä on siis kaikki hyvin ja tänään kun tuli vielä ensilumi, jihuu!
Nytpä minua kiinnostaa aivan hirmuisesti kuulla sinun himotuksenkohteista, mitä himoitset juuri nyt ja onko sinulla tälläisiä himotusvaiheita?
Iloista uutta vuotta 2016 ja olkoon tämä uusien makuelämysten ja vaiheiden vuosi.
