Treffiviikonloppu!
*Yhteistyössä Cellbes.fi/Adtraction.fi sisältää mainoslinkkejä
Meillä oli treffiviikonloppu, ei tosin viime viikonloppuna, koska mies oli työmatkalla Berliinissä vaan sitä edellisenä viikonloppuna tärskyteltiin. Ällistyttävää miten viikot viuhuu ja viikonloppuisin herkästi jommallakummalla on menoa, on vieraita tai on kyläilyä tai yleensä käymme syömässä ja leffoissa lasten kanssa.
Tällä kertaa kuitenkin päätettiin, että nyt tehdään jotain kahden. Tosin noh, pyysimme kyllä tyttöjä mukaan, mutta eivät halunneet lähteä, joten totuuden nimissä pääsimme hieman varkain viettämään treffiviikonloppua. 😉
Meillä on se kiva puoli täällä Porvoossa, että meillä on leffateatteriin 10-minuutin matka. Joten äkkiseltäänkin voi käydä parin tunnin tärskyillä ilman, että tuntuu hylkäävän perheen teinit. Viikonlopusta jäi siten kasakaupalla yhteistä aikaa myös muksujen kanssa, vaikka kävimmekin sekä lauantaina leffassa ja syömässä, että samaten sunnuntaina.
On kuitenkin todella tärkeää viettää ajoittain laatuaikaa kaksinkin, se aina lähentää eri tavalla. Käymme kyllä yhdessä aina koiralenkeillä ja soittelemme päivittäin, joten puhuttua tulee paljon. Mutta tärskyillä ei aina tarvitse puhua, vaan voi olla toisen kainalossa ja nauttia vaikka vaan leffasta.
Leffaelämyksen mukavuuden olemme maksimoineet, kummallakin mukavat pöksyt, minulla vielä villasukat ja shaali lämmittämässä leffateatterissa. Porvoon Bio Rexin Rex-salin penkit menevät vielä mukavasti miltei makuuasentoon ja toisenkin salin aitiopaikat, joten kumpainenkin leffa vietettiin mukavasti puolimakuuasennossa istuen ja verrareissa pötkötellen.
Lauantaina kävimme sushilla ja sunnuntaina Porvoon Rossossa pizzalla. (Tosin tämän postauksen sushikuva on eri paikasta ja toimii vain postauksen kuvituskuvana.)
*Miehen takki täältä ja oikeasti tämä takki on megalaadukas ja istui omalle 192cm järkäleelleni, kuin nenu nassuun. Hintaa on 37,95e eli juuri nyt alessa. Mies iski silmänsä tähän takkiin jo aiemmin kesällä, mutta saikin sen yllärinä vaimoltaan nyt.
*Oma duffeli täältä. Rakastan tätä duffelia ja takki on todella laadukas. Viimeksi ollut duffeli lapsena ja 27-vuotiaana, oli jo aikakin saada uusi.
*Miehen collagehousut täältä. Nyt on pakko antaa taas kerran Cellbesille isot peukut siitä miten kokoihin voi 100% aina luottaa. Mieheni on 192cm pitkä ja hänen on todella vaikeaa löytää itselleen sopivia housuja. Verkkarit aina kutistuu pesussa, mutta nämä collagehousut ovat käyneet jo monet pesut ja ovat juuri pituudeltaan passelit.
Kukkasia en sentään saanut, ovat vaan koristamassa tätä postausta. Meillä onkin mottona, että miksi mieheni pitäisi tuoda minulle kukkia, kun en minäkään anna hänelle kukkia. Tämä huumori toimii meillä. Luonteeni ei kestäisi, jos toinen aina hemmottelisi ylläreillä, se olisi vaivaannuttavaa. Miksi naisia muuten pitää edes hemmotella, eikös se mene molempiin suuntiin?
Mies hoitaa autohommat ja pihan ja minä hoidan kodin sisältä ja yhdessä suuret linjat, kuten terassin öljyämiset tai kaatopaikkakeikat. Ällistyttävän paljon romantiikkaa voi piillä ihan kaatiskeikalla tai älyttömässä helteessä terassia öljytessä. Se on se yhteinen tekeminen, eikä suuret eleet, siinä piilee meidän parisuhteen salaisuus.
On se mies kerran hääpäivänä ehdottanut kaatiskeikkaakin, tykkää niin aina siivota taloa ja heittää turhat pois. Siinä taisi minun raja kuitenkin mennä, että kaatishomma hoidettiin sitten hääpäivän jälkeisenä päivänä, koska taisi olla silloin juuri leffaa ja ruokaa mielessä. Mitä sitä muuta tarvitseekaan, ei paljon muuta.
En ole tyypillinen nainen, enkä kaipaa lahjoja tai kukkia tai muutakaan hömpötystä, kunhan oman rakkaan ukkelin kanssa välillä vietämme laatuaikaa kaksin ja tärkeintä on, että puheyhteys aina säilyy ja huumoria piisaa.
Joten kävimme katsomassa leffat ”First Man in the Moon”, joka oli aika ilmeinen valinta scifihörhölle, mennä suorastaan kiitolaukkaa katsomaan tämä. Elokuva oli erinomainen ja antoi hieman perspektiiviä romantisoituun kuvaan kuussa käymisestä. Aika monta henkeä vaadittiin ennen, kuin Neil laittoi tassunsa kuun kamaralle. Hieno ja koskettava leffa, historiallisesti merkittävä. Neljä tähteä, yksi tähti jää pois siitä johtuen, etten itkenyt leffassa jostain syystä eli jäi tuo itkutähti eli suuri liikutus pois tästä.
Toinen leffa oli Bradley Cooperin ja Lady Gagan tähdittämä ”A Star is born”. Leffa saa myöskin neljä tähteä ja yksi tähtii jää pois myöskin samaisesta syystä, ei koskettanut loppuun asti. Kyseinen leffa on tehty kahdesti aiemminkin ja edellistä leffaversiota tähditti Barbra Streisand ja Kris Kristofferson. Tälläinen ikäloppu muistaa kyllä tuonkin version.
Leffasta sen verran, että Bradley Cooperhan osaa laulaa ja leffan tuottajana ja ohjaajana ja vielä näyttelijä tekee hienon työn, toki vähemmän olisi voinut luimistella. Lady Gaga osaa kyllä näytellä ja jos vertaa Madonnaan, niin voi jestas Gaga todellakin osaa näytellä. Mutta Gagan esiintymisessä hiersi Gagan laiskat silmät, kuin olisi aineissa.
Se myös ettei otsa liikkunut herkissäkään tilanteissa, se botox se botox. Miten kukaan näyttelijä voi olla tunnetasolla vakavasti otettava, kun naama ei liiku, kun kokee tuskaa? Lisäksi olen katsonut Lady Gagan dokumentin ja Gaga oli dokumentissa aikamoinen drama queen, joten tuosta puolesta tietoisuus vaikutti roolin tarkasteluun asti.
Mutta upea leffa ja vielä enemmän olisi saanut olla musiikkia. Gagan ääni on tyrmäävä ja katsokaa ihmeessä alin video, jossa Bradley ja Gaga laulaa, oi mieletöntä miten hienoa ja tämän laulun laulaminen leffassa oli se kohta, jolloin iho nousi kananlihalle.
No mutta olipa kiva viikonloppu viikko sitten. Milloinkohan uusiksi ja ainahan sen ei tarvitse olla viikonloppu, se voi olla vaikka varastettu hetki viikolla. Leffat pyörii viikollakin ja ruokaa saa.
Miten siellä, milloin olet ollut treffeillä tai treffeillä oman puolisosi kanssa? Oletko nähnyt jommankumman leffoista tai aiotko mennä katsomaan. Tykästyitkö Cellbesin vaatteisiin?
Iloista maanantaita kaikille. <3
