Ihana, kamala blogi!
Nyt valitan, ainakin vähän. Mökkihöperönä täällä viidettä päivää kipeän lapsen kanssa, alan aamulla hetken inspiraatiosta suunnittelemaan uutta valokuvakollaasia banneriksi ilman, että kupuunkaan on laskeutunut täytteen täytettä. Toteanpa vaan, että ei olisi pitänyt.
En edes kehtaa kertoa miten monta tunteroista tänään hukkaan valui, miten kadotin jo nälältäni ja väsymykseltä metsän puilta. Miten huomaan, että olen vanha ja ikäloppu, sillä en mitään it-alan hommia osaa!
Nyt kun vielä puhutaan ihan tavallisesta bannerista, eikä mistään primaballerina versiosta, jossa kaikki on jetsulleen ja blogikotikin on siistimpi kuin hienoinkaan luxussisustusliike. Niin on suorastaan aivan huutava vääryys ettei aivokapasiteetti vaan riitä. Välillä olen miettinyt, josko muuttaisin blogin ulkoasua, sellaiseksi tyylikkääksi, yksinkertaiseksi, joka kertoisi, hei minäkin osaan, olen älykäs, tyylikäs ja elegantti. Mutta enhän minä ole, minähän olen se karvainen apina (viittaan eiliseen karvapostaukseeni), joten ei ihme, että perusbannerin tekemiseen meni koko helapäivä ja nyt on silmäpussukat kuopilla, ohessa todistusaineistoa.
Ihana kamala blogi, niin se on, oman itseni kuvajainen. 🙂
Iloista iltaa ja mitäs sinne, hyvä päivä vai huono päivä?
