Päivän asua, tekohymyn salat ja rippijuhlat
Selfie, kuva on käänteinen eli en aja autoa. 🙂 Joka tapauksessa kuva sai paljon kivoja kommentteja instan puolella, kiitos kaunis niistä. Mutta minäpä teilaan kuvan ankaralla kädellä. Tekohymy on kuin jännittynyt irvistys, näin se maar kuulkaas on. Teen joskus kuvien kohdalla niin, myös naisten lehtien kuvien, että peitän suun, jossa se hymy muka on ja jäljelle jää vain silmät. Jos silmät eivät hymyile, hymy on joko pinnistetty tai ei aito. Juu näin olen päätellyt. Kokeilkaapas, peittäkää tuo suu ja katsokaa silmiä, juu ei niin mitään siellä, ei ketään kotona. Kulmakarvageelikin olisi ollut paikallaan….Hmmpphhh…
No entäs tämä sitten. Miten jotkut osaa ottaa taidokkaita peiliselfieitä ja niin että kamerakin on aivan sivuroolissa… Sitten vielä se totuus mikä ei näy kuvissa, sukkahousujeni sisällä oli oikeasti joku kuivunut mustikka, sottasin vaaleat sukkikseni autoon (seuraavalla kerralla kyllä tummat sukkikset) lisäksi olin unohtanut poistaa yhdestä sormesta kynsilakat ja hiuksissa oli kuulemma ripsaria. Salamalähtö, kyllä vaan ja vaikka kuinka yrittäisin olla joskus fiinimpänä, se ei vaan luonnistu….
Söin niin monta lusikkaleipää, että elämäntaparemontista ei ollut tietoakaan. Olipahan muuten myös elämäni paras kinuskikakku, ei ollut makea ja itse kinuskissa oli kivasti hieman suolaisen makua mukana. Reunoilla pähkinäpraliini, hyytävän herkullista.
Miten siellä, tarkkailetteko ylikriittisesti kuvianne olematta koskaan tyytyväisiä, vai onko moinen tuijoittelu turhamaista nillittämistä, jopa hieman neuroottista? Ja se tärkein mikä on teidän lempikakku?
Leppoisaa sunnuntaita! <3
