Päin pee päivä muuttui kertalaakista!
Tämä aamu alkoi kirjaimellisesti sellaisilla fiiliksillä, että kaikki on päin peetä. Joku epämääräinen flunssan tynkä hinkkaa mieltä ja eilisellä postin hakureissulla meinasin jo pyörtyä kupsahtaa siihen paikkaan. Tytär on vielä kipeämpi ja koulussa on jouluviikko, joulujuhlat ja ihan kaikki eli koko toisen elämä. Puhumattakaan, että joulu on ovella.
 |
| Pieni kuumepotilas ja Samu liki ja lähellä. <3 |
Luonnollisesti viime yönä häiriköi miehen levottomat unet, puhui jopa unissaan ja palohälyttimestä vielä loppui patterit ja piipitys alkoi. Unta tuli kuulaan noin viitisen tuntia ja sekin katkonaisena. Siinähän se, nokka vuotaa, vähät unet ja joulustressi hikoaa päälle. Yritin muuten ukkelin kanssa käydä unikeskustelua, mutta oli sellaista muminaa, etten saanut sanoista selkoa. Kun utelin jotain, niin siihen osasi vastata, ”ei se, vaan se ja ei unohda koko juttu”. Heh nälvi unissaan, etten muka tajua toista, voi mahoton! Ihan hassua, en ole vissiin ukkelin unimaailmassa vieraillutkaan, kuin ehkä kerran aiemmin, jos sitäkään.
No istuin sitten tänä aamuna aamukahvini kanssa soffalle tympiintyneenä ja huulipielet alaspäin valuneina ja kohtalo puuttui peliin. Huh aika dramaattista, mutta ainakin tämä kyseinen päivä sai uuden suunnan. Jostain syystä eksyin Youtube kanavalle katsomaan ensi vuoden uusia leffatrailereita ja silmiini osui Will Smithin Collateral Beauty traileri. Oh my mikä näyttelijäkaarti leffassa muutenkin on, Edward Norton, Helen Mirren, Keira Knightley, lemppari Kate Winslet, siis wau.
 |
| Yleensä muokkaan valokuvat aika värikkäiksi, mutta tänään tämä kuva kuvannee kaiketi aamun mörököllimäisiä tunnelmia. Tummensin ja tummensin, hyvä, kun kuppoa edes näkyi lopulta. |
Noh jo trailerin ensihetkellä alkoi kyyneleet valumaan pitkin poskia ja siten päiväni sai selittämättömällä tavalla uuden suunnan. Katsokaa itse, jos uskallatte, mutta Nessuja kehotan varaamaan viekkuseen ja kenties parempi katsastaa, vaikka illalla itsekseen, työpaikalla ei ehkä ihan viisasta?
Tässä minä mölisin ja niiskutin tympeää raatopäivääni ja kyseisen elokuvan traileri, sai näkemään elämän kauneuden padapimpadapum tuosta noin vaan. Tietynlainen sydämestä ottava musiikki ja viulujen vingunta vaikutti toki osaltaan asiaan, mutta miten yhteen traileriin olikin saatu upotettua koko elämä.
Jos ei teihin kolahda, niin ehkä olin vain otollista kauraa, itsesäälikkäänä soffanvaltaajana, flunssatupot nenuaukoista roikkuen jo valmiiksi.
 |
| Kun soffa vapautuu, niin Samppa näkee tilaisuutensa tulleen. 🙂 |
Tämä leffa mennään katsomaan miehen kanssa ensi vuonna aivan ehdottomasti, vaikka tiedän jo ettei itkulle tule loppua. Joskus on hyvä tulla ulos omasta kuplastaan ja huomata, vaikka ihan fiktiisenkin tarinan kautta, että omassa elämässä juuri tällä hetkellä kaikki on kuitenkin ihan yes. Toisekseen tosielämässä ihmisille sattuu ja tapahtuu murheellisia asioita, joten kuplasta poistuminen on empaattisessakin mielessä terapeuttista kaikille osapuolille. Kokea, tuntea, samaistua, elää ja rakastaa. Olisiko siinä kyseisen elokuvan ja oman nysväilypäivän opetus. Juu ette voi tietää mitä jorisen, ennen kuin katsotte, joten klik ja kommenttilaatikossa kovin haluaisin kuulla, kolahtiko vai kolahtiko vain tälläiseen itsesäälikkääseen mieleen.
Onko siellä mälsä vai hyvä päivä? Täällä on sellainen flunssan aiheuttama emotionaalinen vuoristorata. <3 Muiskuja päivään ja jos tuosta vähän sukulaatia napsaisi huuleen. Inhoan itseäni päivä, muuttui onneksi siedettäväksi ja onhan päivä vielä huomennakin. Ai niin ja ajattelin vielä tästä suunnan muutoksesta niin, että kohtalo muutoksen eteeni asetti, että joka päivä voi valita oman päivänsä suunnan, ottaako sen vastaan huulipielet alaspäin (minä aika usein, koska se ilme on jumitettu jo rypyiksi) vai yrittääkö, joskus jopa pinnistellen todeta, hei hyvä päivä tänään: Kyyninen minäni kuiskii nyt korvaan ja sisuksista kolkuttelee, että lopeta jo tuo siirappinen katku. 😉
Ohessa alla traileri ensin ilman tekstitystä ja Finnkinon versiot alempana.
